FI SV

Sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus

Maakunta- ja sote-uudistuksessa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat keskeisiä toiminnan lähtökohtia, kun puhutaan esimerkiksi palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta tai alueellisesta tasa-arvosta. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarkoittavat maakunnissa muutakin. Tässä osiossa kuvataan niitä maakuntien tehtäviä, jotka perustuvat tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiin.

Tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki säätävät syrjinnän estämisestä ja suunnitteluvelvoitteiden täyttämisestä.  Keskeistä on myös sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen, kun toimintaa suunnitellaan ja päätöksiä tehdään. Maakunnan toimet ja päätökset voivat vaikuttaa eri tavoin esimerkiksi naisiin ja miehiin, eri-ikäisiin tai vammaisiin henkilöihin, vaikka se ei olisi tarkoitus.  Kun päätöksentekijät huomioivat tämän, päätösten laatu paranee ja ne kohdentuvat toivotulla tavalla. 

Maakunnan strategisiin asiakirjoihin on hyvä kirjata näkyviin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistavoite. Tällainen kirjaus antaa vankkaa pohjaa maakunnan toimille näissä asioissa. Sote-järjestämislain mukaan valtakunnallisia strategisia tavoitteita ovat muun muassa palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen.

Sukupuolten tasa-arvo

Sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja syrjinnän kiellosta sukupuolen perusteella säädetään tasa-arvolaissa (609/1986). Myös sukupuolivähemmistöt kuuluvat tämän lain piiriin. Syrjinnän kiellon lisäksi tasa-arvolaissa on asetettu useita velvoitteita maakunnille.

Maakunnilla on kolmenlaisia tehtäviä sukupuolten tasa-arvoon liittyen:

1. Tasa-arvonäkökulma toiminnassa

Tasa-arvolaki velvoittaa viranomaiset kuten esimerkiksi maakunnat tavoitteelliseen ja suunnitelmalliseen toimintaan naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämisessä. Tämä tarkoittaa käytännössä, että kun maakunnan toimielin tekee päätöksiä, suunnittelee toimia tai tarjoaa palveluja, sen pitää arvioida onko toimenpiteellä mahdollisesti erilaisia vaikutuksia naisiin ja miehiin. Jos näin on, toimenpiteen oikeaa kohdentumista voi olla syytä harkita uudelleen.

Usein ajatellaan, että tasa-arvoa edistää se, ettei sukupuolta huomioida erikseen vaikkapa palvelujen tarjonnassa tai niihin hakeutumisessa, eli ollaan sukupuolineutraaleja. Valitulla menettelytavalla voi kuitenkin olla ”piiloisesti” vaikutusta esimerkiksi siihen, hakeutuvat naiset yhtä paljon päihdepalvelujen piiriin kuin miehet tai saadaanko isät mukaan neuvoloihin. Seurantaa ja tietojen raportointia varten tilastot onkin tärkeä eritellä sukupuolen mukaan.

Tasa-arvotyön rakenteet

Tasa-arvotyölle on syytä luoda rakenteet perustamalla organisaatiolle tasa-arvotyöryhmä ja nimeämällä tasa-arvoasioista vastuussa oleva henkilö. Tasa-arvoryhmä on hyvä koota niin, että siinä on edustettuna organisaation kaikki keskeiset toimialat. Tasa-arvotyö tarvitsee myös johdon tuen.

Tasa-arvotyöryhmän toimenkuvaan sopii, että se laatii organisaatiolle toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman. Siihen kirjataan konkreettiset askelmerkit siitä, miten tasa-arvon edistämisen on tarkoitus näkyä organisaation toiminnassa. Kaikkea tasa-arvoa edistävää ei kannata suunnitella joka vuodelle, vaan ottaa suunnitelmaan kunakin vuonna muutama painopistealue, joissa halutaan edetä. Tasa-arvosuunnitelma voi olla hyödyllistä tehdä yhdessä yhdenvertaisuussuunnitelman kanssa.

Maakuntien yhteistyötä varten on koottu tasa-arvoyhdyshenkilöiden verkosto, jonka kautta jaetaan tasa-arvoon liittyvää tietoa.               

2. Sukupuolikiintiöt

Vastaavasti kuin valtion ja kuntien toimielimissä, myös maakuntien toimielimissä tulee noudattaa kiintiö- ja tasapuolisuussäännöksiä. Muissa maakuntien toimielimissä kuin maakuntavaltuustoissa tulee jatkossa olla sekä naisia että miehiä vähintään 40 prosenttia. Myös maakuntaenemmistöisten yhtiöiden hallituksissa tulee olla tasapuolisesti miehiä ja naisia.

3. Henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma

Työnantajan ominaisuudessa maakuntien organisaatioiden on laadittava henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma, jos työntekijöitä on vähintään 30. Tämän suunnitelman osana pitää olla palkkakartoitus, josta tasa-arvolaissa on tarkat kirjaukset. Koska maakuntien palvelukseen siirtyvästä henkilöstöstä valtaosa on naisia, palvelussuhteen ehtojen muutoksilla voi olla vaikutuksia muun muassa naisten ja miesten välisiin palkkaeroihin. Siksikin henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma on erityisen merkittävä seurannan väline maakunnissa.

Yhdenvertaisuus

Yhdenvertaisuuslaissa säädetään syrjinnän kielloista muiden henkilöön liittyvien syiden kuin sukupuolen osalta. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Maakuntien on yhdenvertaisuuslain nojalla arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista sekä työnantajan että viranomaistoiminen näkökulmista ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Yhdenvertaisuusvaikutuksia arvioitaessa on tärkeää tarkastella myös muiden perusoikeuksien, kuten esimerkiksi kielellisten oikeuksien ja osallistumisoikeuksien yhdenvertaista toteutumista.

Yhdenvertaisuuden arvioiminen     

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa viranomaisia ja työantajia arvioimaan yhdenvertaisuutta. Erilaisten arviointimenetelmien käyttäminen on oleellinen osa arviointia. Toimintaa arvioitaessa tulisi kiinnittää huomioita siihen, miten yhdenvertaisuusnäkökulma on otettu huomioon viranomaisen tehtäviin kuuluvien toimintojen järjestämisessä. Tulisi myös huomioida, miten sen toiminta on tosiasiallisesti vaikuttanut syrjinnän vaarassa olevien ryhmien asemaan. Työnantajan on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista työpaikalla.

Yhdenvertaisuussuunnitelma

Viranomaisella on oltava suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Toimenpiteillä viitataan sellaisiin käytännöllisiin keinoihin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi, joihin arvioinnissa havaitut kehittämiskohteet ja mahdolliset ongelmat antavat aihetta. Toimenpiteillä varmistetaan se, että julkiset palvelut järjestetään syrjinnän vaarassa olevien ryhmien tarpeet paremmin huomioon ottavalla tavalla. Työnantajan yhdenvertaisuussuunnitelma sisältää toimenpiteitä, joilla edistetään yhdenvertaisuutta työolojen sekä toimintatapojen, erityisesti henkilöstön valinnan ja henkilöstöä koskevien ratkaisujen, osalta. Lisätietietoa yhdenvertaisuussuunnittelusta löydät verkkosivulta yhdenvertaisuus.fi.

Kohtuulliset mukautukset vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi

Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on yhdenvertaisuuslain mukaan tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla.

Lue lisää:

Lisätietoja:

Kehittämispäällikkö Tarja Heinilä-Hannikainen, STM, p. 0295 163 227, etunimi.sukunimi@stm.fi