Uudella asenteella kohti unelmien vanhuutta

Muutosagentit ovat kahden vuoden aikana kehittäneet muun muassa yksilöllisiä vanhuspalveluja, asiakkaan kotona toimimista sekä kuntouttavaa työotetta. Kehittäminen jatkuu kärkihankkeen jälkeenkin.

Päijät-Hämeessä vanhuspalveluiden työpaikkaa hakevalla on vastassaan mummosimulaattori. Osana työhaastattelua työnhakija vierailee asunnonomaisessa tilassa, jossa yksi esimiehistä näyttelee vanhusta.

”Mummosimulaattori oli kotihoidon työntekijöiden arjen innovaatio”, kertoo Päijät-Hämeen muutosagentti Anu Olkkonen-Nikula. ”Simulaattorissa näkyy parhaiten kohtaamisen taito, joka on se ydinjuttu.”

Kyky kohdata vanhus on tärkeää lähihoitajille, joiden työpaikka on yhä useammin asiakkaan koti. Kotihoidon lisääminen sekä raskaan laitos- ja vuodeosastohoidon purkaminen on yksi kehityssuunta, jota maakuntien muutosagentit ovat edistäneet kahden vuoden ajan.

Lähtöasetelmat ovat olleet eri maakunnissa varsin erilaiset. Kehityksen kärjessä on Kainuu, jossa maakuntayhtymä on purkanut laitoshoitoa jo vuodesta 2005. Nykyään maakunnan ikäihmisistä laitoshoidossa on alle prosentti.

Kainuun muutosagentin Eija Tolosen mukaan kotona tapahtuvaa hoitoa voisi lisätä entisestään esimerkiksi virtuaalisten palveluiden avulla. Toinen keino on iäkkään kuntoutumisen tukeminen sairaalahoidossa. Kainuussa onkin perustettu erikoissairaanhoidon yhteyteen laaja-alainen kuntoutuksen vastuualue.

”Heti kun ihminen tulee erikoissairaanhoitoon, aletaan miettiä, miten hän parhaiten pääsisi kotiin”, Tolonen kertoo.

Päijät-Hämeessä viimeiset vanhainkodit purettiin vuoden 2017 alussa. Uuden peruspalvelukuntayhtymän ansiosta kotihoito voitiin samalla organisoida uudelleen: työntekijöiden kulkua ohjataan nyt keskitetysti, ja kotihoidon tiimin on helppo ylittää kuntarajat, jos se on välimatkojen kannalta järkevää.

”Uudelleenjärjestelyllä asiakkaalle jäävä aika on kasvanut merkittävästi”, Olkkonen-Nikula kertoo.

Varsinais-Suomessa taas erot kuntien välillä ovat suuret, koska siellä ei ole kuntayhtymää vaan 27 itsenäistä kuntaa. Osassa perinteiset vanhainkotikiinteistöt jarruttavat kehitystä, ja saaristossa niin veneyhteydet kuin verkkoyhteydet saattavat olla kotihoidon kannalta hankalat.

”Lisäksi vallalla on osin vielä käsitys siitä, että laitoshoitoa pitää olla ja sillä pystytään turvaamaan hyvä hoito”, kertoo Varsinais-Suomen muutosagentti Kirsi Kiviniemi.

Parhaat keksinnöt tulevat työntekijöiltä

Tavoitteena ja ihanteena muutostyössä on se, että vanhukset voisivat elää omannäköistään elämää ja heidän toiveitaan kuunneltaisiin.

”Esimerkiksi omaiset voivat helposti määritellä vanhusten tahtoa: vanhus tahtoo pitsaa mutta tytär sanoo, ettei äiti ole koskaan tykännyt pitsasta”, Kiviniemi kuvaa.

Päijät-Hämeessä työntekijät keksivät toiveiden toteuttamiseen unelmatunnit: jokaisen kotihoidon asiakkaan unelma käy toteen kerran kuussa. Unelmatunneilla ikäihminen voi päästä esimerkiksi ulkoilemaan, kauppaan tai pilkille. Jotkut toivovat hiustenlaittoa tai kynsien lakkaamista.

”Ne eivät ole oikeastaan elämyksiä, vaan vanhukset saavat takaisin jotakin tuttua ja ihanaa, josta ennen ovat nauttineet”, Olkkonen-Nikula sanoo.

Olkkonen-Nikulan mukaan parhaat kehitysideat tulevat työntekijöiltä. Myös Tolosen ja Kiviniemen mukaan työntekijät ovat ottaneet muutoksen innostuneesti vastaan ja paneutuneet kehittämiseen. Se on ollut suuri etu Varsinais-Suomessa, jossa päätöksenteko etenee yksittäisissä kunnissa omassa tahdissaan.

”Olemme onnistuneet luomaan toimintamalleja ja verkostoa asiakasrajapinnassa työskentelevien ammattilaisten välille. Siinä vaiheessa, kun järjestämisvastuu siirtyy maakunnalle, rajapinnassa ollaan jo aika valmiita”, Kiviniemi sanoo.

Muutosagentit saavat tukea toisiltaan

Muutosagenttien aloittama työ jatkuu kaikissa maakunnissa tavalla tai toisella: Varsinais-Suomessa ja Kainuussa muun muassa jatketaan kuntouttavia arviointijaksoja kotihoidon tarpeen arvioimiseksi, Päijät-Hämeessä kehitetään ikäystävällistä vuokra-asumista sekä palveluita hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.

Olkkonen-Nikula toivoo, että yhteys muutosagenttien välillä säilyy.

”Tämä toisilta oppiminen ja verkosto ovat olleet ihan mahtava juttu”, hän kehuu.

”Paitsi että on pystynyt ’parastamaan’ hyviä käytänteitä, jokainen on pystynyt myös antamaan jotain”, Eija Tolonen sanoo.

”Elämme niin vahvaa muutoksen aikaa, että on tärkeää nähdä, että toisessa maakunnassa on jo onnistuttu jossain. Muutoksen tekeminen ei ole aina helppoa: siinä vaaditaan paineensietokykyä, ja välillä pitää ratkaista asioita ja viedä niitä määrätietoisesti eteenpäin. Toisilta on saanut tukea tai ehkä uskonvahvistusta sille, että kyllä tämä muutos onnistuu.”

Teksti: Noora Mattila

Millaisilla palveluilla voidaan taata unelmien vanhuus?