FI SV

2.2 Valvonta ja omavalvonta

Maakunta valvoo sekä omaa toimintaansa että järjestämisvastuulleen kuuluvaa palvelutuotantoa, jota osaltaan seuraa myös valtakunnallinen lupa- ja valvontaviranomainen (LUOVA sekä Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Maaseutuvirasto Mavi, 1.1.2019 lukien Ruokavirasto).

Tehtävät

  • maakunnan hallintosääntöön kirjataan palvelutuotannon järjestämisen ja valvonnan kannalta tarvittavat määräykset
  • palvelutuotannon sopimuksiin sisällytetään valvonnan kannalta riittävät kirjaukset (mm. edellytetään tuottajalta omavalvontasuunnitelmaa)
  • laaditaan omavalvontaohjelma palvelutuotannon valvomiseksi
  • julkaistaan omavalvontaohjelma
  • valvonnan toteuttaminen yhteistyössä valvontaviranomaisten kanssa

1. Maakunnan oman toiminnan valvonta yleisesti

Maakunta vastaa valvontatehtävän ja omavalvonnan toteuttamisesta. Maakunnan tulee organisoida ja määrittää valvonta-asiat osaksi maakunnallista järjestämistehtävää ja toteuttaa valvontaa käyttäen laajasti erilaisia menetelmiä ja tietojen keruuta. Järjestäjän tulee käyttää hyväksi valtakunnallisesti määriteltäviä ja koottavia indikaattoreita ja seurantatietoja alueiden palvelutarpeista ja palvelujen toteutumisesta. Lisäksi järjestäjä analysoi palveluntuottajilta mm. lupaprosessissa, toimintakertomuksissa ja palvelutuotantosopimuksissa edellytettyjä tietoja, palautteita, muistutuksia, valvontaviranomaisten käsittelemistä asioista saatavia tietoja ja potilasvahinkoasioista sekä sosiaali- ja potilasasiamiesten toimintakertomuksista saatavia tietoja. Valvonta toteutetaan siten, että siinä käytettävät menetelmät ja siitä saatava tieto ovat vertailukelpoisia muiden maakuntien kanssa.

Monituottajamallissa, jossa maakunnan valvontavelvollisuus kohdistuu moniin erilaisiin tuottajiin, omavalvonnan toteuttaminen edellyttää erityistä suunnitelmallisuutta sekä vahvaa valvonnan menetelmien osaamista ja palvelujen sisällön ja sitä sääntelevän lainsäädännön tuntemista. Palvelujen tuottajien valvonnan keskeisiä toteuttamiskeinoja ovat esimerkiksi hyväksymis- ja sopimusmenettelyt ja niihin liittyvä seuranta ja valvonta. Palveluntuottajien kanssa laadittaviin sopimuksiin maakunta voi liittää kriteerejä, joilla varmistetaan, että maakunta saa tarvitsemat tiedot valvontatehtävän toteuttamiseen. Maakunta valvoo myös niitä palveluntuottajia, joilta sen liikelaitos ja suoran valinnan palvelujen tuottajat hankkivat palveluja.

2. Maakunnan sote- ja pelastustoimen palvelutuotannon omavalvontaohjelmat

Omavalvonnan toteuttamiseksi on maakunnan lain mukaan (HE15/2017, laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 21 §) laadittava järjestämisvastuuseensa kuuluvista tehtävistä ja palveluista omavalvontaohjelma. Omavalvontaohjelma on valvonnan työkalu, jolla ohjataan valvonnan toteuttamista konkreettisesti. Sen avulla tunnistetaan toimintaan liittyviä riskejä ja mahdollisia poikkeamia järjestäjän tai palveluntuottajien valvonnan hoitamisessa ja suunnitellaan, miten niitä ehkäistään ja miten toimitaan riskien tai poikkeamien realisoituessa. Pelastustoimen omavalvontaohjelman tekee maakunnan pelastustoimesta vastaava liikelaitos (HE 16/2017, laki pelastustoimen järjestämisestä 8 §).  Omavalvontaohjelmassa maakunta määrittää, miten se varmistaa pelastustoimen palvelujen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuuden, saavutettavuuden ja laadun sekä asiakas- ja potilasturvallisuuden ja yhdenvertaisuuden riippumatta palveluntuottajasta.

Omavalvonta tarkoittaa eri asiaa maakunnan ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan näkökulmasta. Maakunta valvoo omavalvontaohjelmalla sekä omaa toimintaansa että palvelutuotantoa. Palveluntuottajat laativat omat omavalvontasuunnitelmansa. Maakunnan on omassa valvonnassaan varmistettava, että kaikki palveluntuottajat laativat asianmukaisen ja niiden palvelutuotantoa riittävästi kuvaavan omavalvontasuunnitelman ja noudattavat sitä.  Omavalvonnan järjestelyjen ja toimenpiteiden avulla varmistetaan, että palvelut järjestetään ja toteutetaan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Omavalvonnan avulla varmistetaan mm. maakunnan toiminnan ja sen järjestämisvastuulla olevien palvelujen asiakas- ja potilasturvallisuus ja muu laatu, palvelujen saatavuus ja saavutettavuus sekä palveluja käyttävien henkilöiden yhdenvertaisuus ja perusoikeuksien toteutuminen.

Omavalvonnalla varmistetaan palveluiden integraation toteutuminen ja se, että maakunta yhteen sovittaa palvelut kunnan ja valtion vastuulle kuuluvien palvelujen kanssa. Omavalvontaohjelmassa määritetään lisäksi, miten maakunta varmistaa valinnanvapauden toteutumisen, miten se seuraa palvelujen toteutumista ja miten havaitut puutteellisuudet korjataan. Siinä määritetään edelleen, millä menetelmillä ja mittareilla maakunta seuraa väestön hyvinvointia ja terveyttä ja miten seurantatieto otetaan huomioon palvelujen järjestämisessä.

Maakunnan on omavalvontasuunnitelmassa kuvattava tavat, miten maakunta valvoo, että sen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen tuottajat toteuttavat omavalvontaa, millaisessa menettelyssä tuottajien toiminnassa havaitut epäkohdat selvitetään ja korjausvaatimus asetetaan, miten maakunnalle kuuluvaa tarkastusoikeutta toteutetaan sekä millaisessa menettelyssä hyväksymisen peruminen ja sopimuksen irtisanominen/purkaminen toteutetaan. Omavalvontaohjelmassa kuvataan myös, miten valvonnassa huomioidaan asiakkaiden ja heidän omaistensa ja läheistensä antama palaute sekä toisaalta henkilöstön antama palaute (esim. työhyvinvointikyselyt, sairauspoissaolot, vaihtuvuus).

Omavalvontaohjelma sekä sen seurantaan perustuvat havainnot ja niihin perustuvat toimenpiteet on julkaistava. Suositeltavaa on, että omavalvontaohjelma julkaistaan julkisilla internetsivuilla. Valvontaa ja omavalvontaa ohjaava omavalvontaohjelma tulee muodostaa kunkin maakunnan oman toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tästä syystä eri maakuntien omavalvontaohjelmat tulevat todennäköisesti jonkin verran poikkeamaan toisistaan. Omavalvontaohjelman tulisi kuitenkin sisältää vähintään lainsäädännössä kuvatut asiat.

3. Omavalvontasuunnitelmat

Maakunnan omavalvontaohjelman lisäksi jokaisella palveluntuottajalla tulee olla omavalvontasuunnitelma.

Palveluntuottajalta edellytetään ammattitaitoa, tietoa ja kokemusta arvioida, minkälaisella omalla ohjauksella ja valvonnalla toiminnan laatu ja säädöstenmukaisuus varmistetaan. Palveluntuottajan omavalvontasuunnitelma on ensisijaisesti palvelujen laadun ja kehittämisen päivittäinen työväline.

Sen vuoksi se tulee laatia toimintayksikön yksilölliset olosuhteet huomioiden, yhdessä henkilöstön ja mahdollisuuksien mukaan myös palvelun käyttäjien kanssa. Siinä määritellään muun muassa palveluntuottajan noudattamat toimintatavat ja niiden toteuttamisen seuranta, ja siihen kirjataan kaikki keskeiset toimenpiteet, joilla palvelujen tuottajat itse valvovat toimintayksikköjään, henkilökunnan toimintaa sekä tuottamiensa palvelujen laatua. Omavalvontasuunnitelmassa on huomioitava lainsäädännössä omavalvontaa koskevat säännökset sekä eri tahojen asiakirjan sisällöstä mahdollisesti antamat ohjeet. Omavalvontasuunnitelmalla pyritään varmistamaan, että palveluntuottaja noudattaa lainsäädäntöä, esimerkiksi tarkistaa henkilökunnan pätevyyden JulkiTerhikistä ja JulkiSuosikista systemaattisesti ja säännöllisesti, tai että hallintopäätösten tekeminen sosiaalihuollon palveluissa toteutuu asianmukaisesti.

Omavalvontasuunnitelmassa sovitaan menettelytavat palvelutoiminnassa havaittujen riskien, vaaratilanteiden ja laadullisten puutteiden ennaltaehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammatillisen osaamisen varmistamiseksi. Suunnitelman on oltava sitä laajempi ja yksityiskohtaisempi mitä monimuotoisempaa ja riskialttiimpaa palvelujen tuottajan toiminta on.

4. Viranomaisvalvonta

Maakunnan järjestämisvastuulle kuuluu myös monenlaista eri toimijoiden ja toimintojen viranomaisvalvontaa.

Viranomaisvalvontaa toteutetaan erityisesti ympäristöterveydenhuollossa, joka kattaa STM:n hallinnonalalta terveydensuojelu- ja tupakkalain mukaisen valvonnan ja MMM:n hallinnonalalta elintarviketurvallisuuden sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan.

Terveydensuojelussa keskeisiä valvontakohteita ovat talous- ja uimavedet sekä asumisterveys mukaan lukien muun muassa koulujen ja päiväkotien sisäilma. Myös yleinen elinympäristön terveellisyyden valvonta ja edistäminen kuuluvat jatkossa maakunnille terveydensuojelulain mukaan. Tupakkalain mukaisesti valvotaan sekä tupakkatuotteiden myyntiä, että tupakointikieltoja. Ympäristöterveydenhuollon ulkopuolella myös alkoholin anniskelun valvonta kuuluu jatkossa maakunnan järjestämisvastuulle. Tupakka- ja terveydensuojeluvalvonnan sekä alkoholin anniskelun valvonnan osalta maakunnan toimintaa arvioi Valtion lupa- ja valvontavirasto (LUOVA)

Elintarviketurvallisuuden toimialalla maakuntien tehtäviin kuuluvat elintarvikkeiden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, kasvinterveyden, maatalouden tuotantopanosten ja luonnonmukaisen tuotannon valvonta ja tarkastukset sekä eräät näihin tehtäväkokonaisuuksiin liittyvät tehtävät, kuten eläinlääkäripalveluiden järjestäminen. Näiden tehtävien järjestämistä sääntelee EU:n valvonta-asetus, ((EY) N:o 882/2004, uudistettu (EU) 2017/625), joka velvoittaa jäsenvaltiota suunnittelemaan, ohjaamaan ja varmistamaan koko valvontaketjun (Evira, muut keskusviranomaiset ja maakunnat) toimivuuden ja lisäksi kouluttamaan ja auditoimaan valvontaviranomaisia sekä raportoimaan tehtävien hoitamisesta vuosittain EU:lle. Suomessa tehtävien hoitamisesta vastaa valtakunnallisesti Evira ja aluetasolla niitä hoitavat maakunnat.

Valvontaa ohjataan Suomen elintarvikeketjun monivuotisella kansallisella valvontasuunnitelmalla (VASU) ja sen perusteella laadituilla sektorikohtaisilla valvontasuunnitelmilla (EHO eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaohjelma), joista säädetään ao. erityislaeissa. Eviran lisäksi maakuntien toimintaa auditoi vuosittain EU. Tarkemmin maakuntien tehtävien sisällöstä ja VASU-prosessista (suunnittelu, raportointi, koulutus, auditoinnit, seuranta) on kerrottu verkkosivuilla.

Koko ympäristöterveydenhuollon osalta maakuntien toimintaa ohjataan Luovan ja Eviran yhteisellä valtakunnallisella valvontaohjelmalla, johon pohjautuen maakunnat tekevät omat ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmat.

Maakuntien tehtäviin kuuluvat lisäksi EU:n maaseuturahaston ja EU:n maataloustukirahaston sekä näihin kiinteästi liittyvien kansallisten varojen maksajavirastokokonaisuuteen kuuluvat tehtävät. EU-säädösten mukaan järjestämisvastuu näissä tehtävissä on maksajavirastolla (Maaseutuvirasto, 1.1.2019 alkaen Ruokavirasto). Maakunnat suorittavat EU:n maaseuturahaston ja EU:n maataloustukirahastoihin liittyvää substanssivalvontaa maatiloilla Maaseutuviraston antamien menettelyohjeiden mukaan. Paikalla maatiloilla tehtävien valvontojen suorittaminen EU-säädösten ja maksajaviraston asettamissa määräajoissa on maatiloille maksettavien viljelijätukien maksun edellytys. Tarkastusten suorittaminen EU-säädösten mukaisesti on oleellista myös rahoitusoikaisuriskin hallinnan kannalta. Tarkastusten sisällöstä on kerrottu tarkemmin maakuntauudistuksen tiekartalla.

Maksajavirastokokonaisuuteen kuuluvien tehtävien hoitaminen edellyttää maakunnilta maksajavirastosopimusten tekemistä maaseutuviraston kanssa. Näitä tehtäviä ei voida antaa liikelaitoksessa tehtäviksi. Maaseutuviraston lisäksi maakuntien toimintaa kyseisten tehtävien hoitamisessa tarkastaa Euroopan komissio, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, todentamisviranomainen ja Valtiontalouden tarkastusvirasto. Tarkemmin tarkastusten sisällöstä ja maksajavirastovaatimuksista on kerrottu Maaseutuviraston verkkosivulla.

Valvonnan toteuttamiseksi maakunnalla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä maksutta palveluntuottajalta valvonnan toteuttamiseksi välttämättä tarvittavat tiedot ja selvitykset. Lisäksi maakunnalla on oikeus tarkastaa palvelun tuottajan toiminta ja toimitilat. Asiakkaalla on oikeus saattaa maakunnan käsiteltäväksi valinnanvapauden piiriin kuuluvissa palveluissa kokemansa epäkohta. Maakunnan tulee käsitellä asia ja antaa asiakkaalle vastaus kohtuullisessa ajassa, ellei ole perusteita siirtää asiaa asianomaisen palveluntuottajan käsiteltäväksi muistutuksena.

Järjestäjän on säännöllisesti analysoitava valvontatehtävistä kerättyjä tietoja. Maakunnan tulee valvoa, että tapa, jolla muistutukset ja reklamaatiot käsitellään, on asianmukainen ja objektiivinen, ja että muistutuksiin vastataan ilman viivettä.

Valvonnan toteuttaminen edellyttää yhteistyötä valtakunnallisen lupa- ja valvontaviranomaisen (LUOVA, sekä Evira ja Maaseutuvirasto, 1.1.2019 lukien Ruokavirasto) kanssa. Maakunta on vastuussa niiden asiakasturvallisuutta vaarantavien asioiden siirrosta valvontaviranomaisille, joita se itse ei pysty hoitamaan.  Maakunta on vastuussa siitä, että valtion valvontaviranomainen on tietoinen sellaisista asiakasturvallisuutta vaarantavista valvonta-asioista, joita ei omavalvonnan keinoin pystytä hoitamaan ja jotka voivat edellyttää myös valtion valvontaviranomaisen toimenpiteitä.

Järjestäjän on yhteistyössä valtakunnallisen keskusviranomaisen kanssa ohjattava ja koulutettava omaa henkilöstöään ja palveluntuottajia säännöllisesti, tehtävä ad hoc -tarkastuksia sekä tutkittava ja käsiteltävä systemaattisesti epäkohtailmoitukset, muistutukset ja valvontaviranomaisen siirtämät, muistutuksena käsiteltävät kantelut. Maakunnan tulee hoitaa valvonta-asioiden käsittely siten, että niistä saatava tieto saadaan osaksi toiminnan kehittämistä.

Lainsäädäntö

  • maakuntalaki (9 §)
  • laki pelastustoimen järjestämisestä (8 §, 13 §)
  • laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (21 §, 6 luku)
  • laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan valinnanvapaudesta (80 §)

Kansallinen tuki