FI SV

6.2 Järjestäjän organisaatio

Maakuntien toiminnassa palvelujen järjestäminen ja tuottaminen erotetaan toisistaan sosiaali- ja terveyspalveluissa, pelastustoimen ja varautumisen palveluissa, kasvupalveluissa sekä lomituspalveluissa. Maakunta on konserni, jossa edellä mainituissa toiminnoissa palvelutuotanto erotetaan omaksi tulosyksiköksi.

Maakuntalakiluonnoksen mukaan järjestämisvastuussa oleva maakunta vastaa asukkaan laissa säädettyjen oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekä järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta; tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä; tuottamistavasta; tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta sekä viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä.

Tehtävät

  • Edellyttää hyvin organisoitua ja substanssin osaavaa henkilöstöä
  • Tärkeitä elementtejä järjestäjäorganisaatiossa ovat mm.
    • Poliittinen ohjaus
    • Strategia toiminnan perustana
    • Hallintosääntö ja muut erilaiset ohjauksen mallit
    • Erilaiset toiminnot; mm. talous, omistajaohjaus, hankinta, TKKI (tutkimus-, kehittämis-, koulutus-, innovaatiotoiminta), ennakointi ja tietotuotanto, sopimusten hallinta, edunvalvonta, muu hallinto kuten asiakirjahallinta ja päätösvalmistelu sekä tukipalvelutoiminnot.

Järjestäjän tehtävä erillisenä toimintona on suomalaisessa julkishallinnossa varsin uusi kokonaisuus. Kaupunkien tilaaja-tuottaja-mallien kokemuksia kannattaa hyödyntää myös maakuntauudistuksen järjestäjätehtävää ja organisaatiota suunniteltaessa. Lakiluonnoksissa järjestäjän tehtävä on kuitenkin kuvattu strategisemmaksi kuin Suomessa toimineet tilaaja-tuottajamallit. Järjestäjän organisoinnissa on varmistettava riippumattomuus omasta palvelutuotannosta.

Järjestäjän tehtäviä hoitavat maakunnassa ensisijaisesti maakuntavaltuusto ja maakuntahallitus, jotka tekevät päätöksiä järjestämisestä vastaavien, tuotannosta riippumattomien viranhaltijoiden valmistelun pohjalta. Maakuntahallinnon järjestäjäorganisaation roolina on maakunnan tehtävien ja palveluiden sisällön määrittely ja tuotannon ohjaaminen ja valvominen. Monituottajamallissa maakuntavaltuuston ja -hallituksen rooleissa on kiinnitettävä huomio palvelujen järjestämisen näkökulmaan ja palvelujen sisältö- ja laatukysymyksiin sekä mm. markkinoiden toimivuuteen.

Käytännön toiminnassa järjestäjän tehtävien organisointi voidaan tehdä monella eri tavalla. Erilaiset tulevien maakuntien toimintojen (mm. talous, omistajaohjaus, hankinta, kehittäminen, sopimusten hallinta, valvonta, edunvalvonta sekä muu hallinto kuten asiakirjahallinta ja päätösvalmistelu sekä tukipalvelutoiminnot) sijainti organisaatiossa tulee suunnitella tarkasti ja arvioida mitkä ovat sellaisia koko konsernia koskevia toimintoja tai palveluja, joissa järjestäjä ja tuottaja voivat tehdä yhteistyötä.

Kuvio 2. Maakuntakonsernin malli 1.

Järjestäjäorganisaatio voidaan esimerkiksi rakentaa perinteiseen tapaan liittämällä siirtyvät organisaatiot osaksi maakuntaorganisaatiota erillisinä yksikköinä, kuitenkin varmistaen synergiaedut arvioimalla kunkin yksikön tehtäviä kokonaisuutena. Tässä kuitenkin on vaarana sektoreiden ja toiminnan siiloutuminen. Organisaatio voidaan rakentaa myös yleisten järjestäjän toimintojen ja tehtävien mukaisesti. Tällä tavoin voidaan jossakin määrin välttää järjestäjäorganisaation siiloutuminen perinteisten sektoreiden mukaisesti. Seuraavassa kuvassa (Kuvio 3.) esitetään yksi malli, jossa matriisiorganisaatiossa resurssit on organisoitu järjestäjän geneeristen toimintojen mukaan ja palvelukokonaisuudet puolestaan funktioittain. Funktiot voivat edustaa esimerkiksi asiakassegmenttejä, joiden tarpeisiin palvelut järjestetään kokonaisuuksittain. Järjestäjäorganisaation rakentaminen tiiviiksi osaksi maakunnan konsernihallintoa (järjestämisen sekä konserniohjauksen yhdistäminen) mahdollistaa resurssien tehokkaan käytön sekä voi estää tilaaja–tuottaja-malleista tutun konserniohjauksen ja järjestäjän ohjauksen väliset ristiriitaiset tavoitteet.

Kuvio 3. Maakuntakonsernin malli 2.

Maakuntien organisoituminen tapahtuu jokaisessa maakunnassa erilaisten tarpeiden pohjalta, mutta uusi organisaatio kannattaa suunnitella siten, että uudistuksen myötä syntyy moderneja toiminta- ja johtamismalleja.

Järjestäjän on oltava riittävän vahva ja osaava, jotta se pystyy hallitsemaan palveluiden kokonaisuutta ja ohjaamaan palveluiden tuotantoa. Maakunnissa on huolehdittava, että järjestäjässä on riittävä eri palveluiden järjestämisvastuuseen liittyvä asiantuntijuus. Poliittinen ohjaus kohdistuu palvelujen järjestämiseen. Järjestäjän tulee päättää palvelujen strategisesta hankinnasta sekä valinnanvapauden toteutuksesta, järjestäjän on määriteltävä asiakasohjaukseen ja asiakassuunnitelmiin liittyvät käytännöt ja niihin liittyvät eri toimijoiden roolit ja vastuut sekä palveluketjut ja niihin liittyvät eri toimijoiden roolit ja kustannusvastuut maakunnan strategian pohjalta. Vain tällä tavoin julkinen ja suoran valinnan piirissä oleva yksityinen tuotanto voidaan asettaa samalle viivalle.

Järjestäjän tehtävän kannalta oleellista on riittävän selkeä työnjako järjestäjän ja maakunnan liikelaitoksen sekä palveluita markkinoilla tuottavien yhtiöiden välillä. Jollei näistä tarkemmin säädetä, ovat hallintosäännöllä tai sopimuksilla ratkaistavia kysymyksiä mm. seuraavat:

  • Toiminnan ohjausmekanismit ja -välineet
  • Palveluiden hankinnan vastuunjako järjestäjän ja tuottajan välillä
  • Asiakasohjauksen järjestäminen
  • Toiminnan kehittämisen vastuut ja organisointi

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan liittyvien tehtävien organisointi

EU:n maaseuturahaston ja maatalouden tukirahaston hallinnointi perustuu koko maatalouden ja maaseudun kehittämisen tukien toimeenpanon kattavaan tehokkaaseen hallinto- ja valvontajärjestelmään, josta sekä komissiolla että jäsenvaltiolla on jaettu vastuu. Maakunnassa tehtävät tulevat sijoittumaan maatalous- ja elintarviketuotannon sekä maaseudun kehittämisen palvelukokonaisuuksiin. Kyseisiin rahastoihin liittyviin toimeenpanotehtäviin sisältyvät myös maksajavirastotehtävät eli maksuhakemusten hallinnolliset tarkastukset, paikalla tehtävä valvonta, tukien maksu ja kirjanpito sekä näiden organisointi. EU-varojen ja niihin kiinteästi liittyvien kansallisten varojen toimeenpanotehtävät hoidetaan tulevien maakuntien ja Ruokaviraston (31.12.2018 asti Maaseutuvirasto) yhteistyönä hallinnon ja valvonnan osalta. Ruokavirasto ohjeistaa hallinnosta ja valvonnasta sekä vastaa maksatuksesta ja kirjanpidosta.

Tukien toimeenpanoprosessi maakunnissa sisältää viljelijätuissa tukihakemusten hallinnollisiin tarkastuksiin liittyvät tehtävät, paikan päällä tehtävät valvonnat, sitoumus-, sopimus-, tuki- ja takaisinperintäpäätösten tekemisen sekä näihin liittyvät valmistelevat tehtävät. Kyseiset tehtävät muodostavat ns. viljelijätukiprosessin. Vastaavasti maaseudun kehittämisen palveluissa maakunnissa prosessi sisältää tukihakemusten myöntöpäätösten tekemisen, maksupäätösten tekemisen, takaisinperintäpäätösten tekemisen sekä näihin liittyvät hallinnolliset tarkastukset. Tämä tehtäväkokonaisuus muodostaa ns. hanke-, yritys- ja rakennetukien prosessin. Maakuntien tulee myös tiedottaa ja kouluttaa tuenhakijoita em. prosesseihin liittyvissä asioissa.

Ruokavirasto toimii maakunnassa hoidettavien tehtävien järjestäjänä. Ruokavirasto antaa yksityiskohtaiset, EU-säädösten velvoittamat ja niitä täydentävät ohjeet maksajavirastotehtävien toimeenpanon yksityiskohdista.  Ruokavirasto myös osoittaa tehtävien hoitamisessa tarvittavat tietojärjestelmät maakuntien käyttöön. Tehtävien hoidon yksityiskohdista sovitaan maakunnan ja Ruokaviraston välisessä maksajavirastosopimuksessa (ks. linkit). Yhtenäinen, maksajavirastotehtävät sisältävä maatalouden ja maaseudun kehittämisen toimeenpanoprosessi on EU-rahoitusoikaisunäkökulmasta riskittömin tapa toimia. Yhtenäinen toimeenpanoprosessi ei sinällään rajoita sitä, mitä tehtäviä voidaan hoitaa samassa organisaatiokokonaisuudessa maksajavirastotehtävien kanssa. EU-säädöksistä tuleva tehtävien eriyttäminen ja mahdolliset esteellisyyskysymykset huomioiden maakuntien olisikin toivottavaa järjestää maksajavirastotehtäviin liittyvä organisaationsa siten, että asiakkaiden tarpeet tulevat mahdollisimman hyvin huomioiduiksi.

Maksajavirastotehtävien hoitamisesta annetaan laki maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnassa. Lakia koskevan hallituksen esityksen (ks. linkit) mukaan maksajavirastotehtäviä ei voida hoitaa liikelaitoksessa.

Maksajavirastotehtäviä ja maksajavirastosopimuksen perusteita kuvataan tarkemmin maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavan lain yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 90 alkaen). 

Maksajavirastovaatimuksia ja maksajavirastosopimusten perusteita esitelty Ruokaviraston (31.12.2018 asti Maaseutuviraston) nettisivuilla

Lainsäädäntö

Maakuntalain luonnos, erityisesti III osa (Toimielimet ja johtaminen) ja IV osa (Luottamushenkilöt ja henkilöstö).

Kansallinen tuki ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä