FI SV

6.1 Järjestäjän osaaminen ja kyvykkyydet

Järjestäjätehtävien hoitaminen edellyttää laajaa strategista osaamista. Tämä tarkoittaa koko maakunnan toiminnan hahmottamista järjestämistehtävänä, mm. toimintarakenteen hahmottamista, ennakointikykyä ja johtamistaitoja. Lisäksi järjestäjä tarvitsee vahvaa talous- ja budjettisidonnaisuuksien ymmärtämistä sekä osaamista. Järjestäjä tarvitsee kykyä hallita järjestämiään palveluita kokonaisuutena ja nähdä integraatiomahdollisuuksia, jotta palvelut muodostavat asiakkaan näkökulmasta toimivan ja yhtenäisen palveluketjun. Toimivat tietojärjestelmät mahdollistavat analysoidun tiedon saamisen toiminnasta ja taloudesta, joka mahdollistaa järjestäjän tiedolla johtamisen.

Järjestäjän tehtävien hoitaminen edellyttää palveluiden järjestämisosaamisen lisäksi myös riittävästi ymmärrystä palveluiden tuottamisesta. Maakunnan oman tuotannon ohjaaminen (joko sopimusohjauksena tai muuna ohjauksena) on erilaista suhteessa markkinoilta hankittaviin palveluihin ja vaatii omanlaistaan vahvaa osaamista esimerkiksi rahoituksen allokoimiseksi ja toiminnan tuloksellisuuden tavoitteiden asettamiseksi ja seuraamiseksi.

Tehtävät

  • Hyvin organisoitu ja substanssin osaava henkilöstö
  • Uuden järjestäjäroolin ymmärtäminen ja omaksuminen

Järjestäjän osaamista ovat mm:

  • Strategisen suunnittelun ja johtamisen osaaminen (mm. maakunta- ja palvelustrategian, yhteistyöalueen yhteistyösopimus sekä erilaiset substanssikohtaiset suunnitelmat)
  • Muutosjohtamisen osaaminen
  • Hankinta- ja kilpailutusosaaminen
  • Liiketoimintaosaaminen, kaupallinen osaaminen ja markkinamekanismien tuntemus
  • Sopimusosaaminen
  • Innovatiivinen hankinta- sekä vaikuttavuusosaaminen
  • Kehittämisosaaminen
  • Verkostojohtamisen osaaminen
  • Tiedonhallinta ja tiedolla johtaminen kiinteänä osana järjestäjän osaamista
  • Osallisuuden sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toteuttamiseen liittyvä osaaminen
  • Tietohallinnollinen ja maakunnan rekisterin pitäjyyteen sekä tietosuoja-kysymyksiin liittyvä osaaminen.

Maakuntalakiluonnoksen mukainen palvelujen järjestämisen ja tuottamisen erottaminen on verrattain uusi asia suomalaisessa palvelutuotannossa. Eri kaupungeissa toimineista tilaaja-tuottaja malleista voidaan kuitenkin kerätä kokemuksia ja oppeja. Lakiluonnosten mukaan järjestäjän rooli on kuitenkin strategisempi kuin tilaajan rooli tilaaja- tuottajamalleissa.

Maakunta- ja sote-uudistuksen toimeenpanossa on tärkeää omaksua uusi järjestäjän rooli, irrottautua palvelutuotannosta sekä jäsentää järjestämistehtävään liittyvää osaamista ja työvälineitä. Vahva järjestäjä on paras demokratiavajeen ehkäisijä ja vahva järjestäjä varmistaa palveluiden tuottamisen maakunnan asukkaille aidosti tarveperusteisesti olemassa olevasta palveluiden tuotantotavasta ja markkinatilanteesta riippumatta. Tarveperusteinen ja nykyisistä palvelurakenteista riippumaton ja riittävän konkreettinen maakunta- ja sote-strategia järjestäjän toimesta valmisteltuna on myös vahva tae maakunnan rahoituslain mukaisen raamibudjetin riittävyyden turvaamiselle. Järjestämistehtävässä onnistumisen edellytyksenä on järjestäjän vahvuus ja osaavuus, jotta se pystyy hallitsemaan vastuullaan olevien palveluiden kokonaisuutta. Maakuntalakiluonnoksen mukainen järjestämisvastuussa oleva maakunnan laaja tehtäväkenttä edellyttää maakunnilta hyvin organisoitua ja substanssin osaavaa henkilöstöä, jonka työsuhteen ehdoista ja työhyvinvoinnista huolehtiminen uusissa organisaatioissa on keskeinen menestystekijä. Järjestäjän osaaminen ja kyvykkyys nousevat keskiöön.

Hankinta markkinoilta edellyttää vahvaa hankinta-, kilpailutus- ja liiketoimintaosaamista, sisältäen mm. sopimusosaamisen ja innovatiiviset hankinnat, sekä tuottavuusosaamista. Lisäksi hankintaosaamiseen liittyy kiinteästi markkinavuoropuhelu, markkinamekanismin tuntemus sekä kyky verkostojohtamiseen. Valinnanvapauden hallinta on uusi asia palveluiden järjestämisessä ja sen hallinta edellyttää järjestäjältä uudenlaisia taitoja. Lakiluonnosten mukaan valinnanvapautta voidaan hallita laadittavien sopimusten kriteerien, mahdollisten bonusten ja sanktioiden avulla sekä mm. vaikuttavuustavoitteiden avulla. Järjestämistehtävän hallinta edellyttääkin kykyä hallita palvelutuotannon vaikuttavuutta. Tässä onnistuminen edellyttää mm. oikeiden indikaattorien tunnistamista sekä sopivien insentiivien ja bonus/sanktiojärjestelmiä käyttöä palvelutuotannon ohjauksessa.

Järjestäjän tulee kerätä eri tavoin tuotetuista palveluista tietoja ja kyettävä hyödyntämään analysoinnin avulla saadut tiedot mm. palveluiden eri järjestämistapoja arvioitaessa ja seuratessa miten eri tuottajat palveluita toteuttavat. Keskiössä ovat myös oikeanlaiset mittarit, osa paikallisia ja maakunnallisia mittareita, mutta myös kansallisesti yhteisiä mittareita, joiden avulla voidaan saavuttaa vertailtavuutta maakuntien kesken. Tiedolla johtamisen taidot korostuvatkin järjestämisosaamisen osalta.

Kehittämisosaaminen on lisäksi tärkeä järjestäjän kyvykkyyden osa-alue, joka liittyy kaikkien maakuntien järjestämisvastuulla olevien palveluiden järjestämiseen. Nykyisten palveluiden kehittäminen ja uusien palvelutapojen suunnittelu eri tasoilla sekä erilaisten palveluiden integraatiomahdollisuuksien havainnointi tarkoittaa kehittämisosaamista, jota palveluiden suunnittelussa tarvitaan. Tiedolla johtamisen kautta saatava tieto toimii tärkeänä osana kehittämistä.

Järjestäjän tehtävissä onnistumisessa erittäin tärkeitä ovat myös erilaiset yhteistyö- ja edunvalvontataidot. Maakuntien on rakennettava erilaisia yhteistyömalleja kuntien kanssa mm. hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyön osalta sekä monien muiden toimijoiden kanssa. Järjestäjä tarvitsee kykyä järjestää erilaisia osallistumisen ja yhteistyön malleja myös maakunnan asukkaille.

Monen substanssilainsäädännön ohella EU:n valvonta-asetuksessa ((EY) N:o 882/2004, uudistettu (EU) 2017/625) säädetään valvojien pätevyydestä. Maakunnan tulee huolehtia siitä, että valvojat tuntevat hyvin tehtäväalueensa EU- ja kansallisen lainsäädännön, valvontavastuualueensa sekä hallintomenettelyt, ja että heille on järjestetty tarvittava oikeudellinen tuki. Moni tehtävä on myös säädetty virkaeläinlääkärin tehtäväksi, mikä on huomioitava tehtäviä järjestettäessä. Tietyissä elintarvikevalvontatehtävissä edellytetään virkaeläinlääkäriltä EU-lainsäädännön ((EY) N:o 854/2004) mukaista pätevyyttä, mikä maakunnan on varmistettava eläinlääkäriä virkaan määrätessään.

Maakunta järjestää ympäristöterveydenhuollon (elintarvikelaki, terveydensuojelulaki, tupakkalaki, eläintautilaki, eläinsuojelulaki, eläinten kuljetuksesta annettu laki, eläimistä saatavista sivutuotteista annettu laki, eläinten lääkitsemisestä annettu laki, eläintunnistusjärjestelmästä annettu laki) valvontatehtävät sekä muun elintarvikeketjun valvonnan. Näissä tehtävissä toimivan henkilöstön pätevyys- ja täydennyskoulutusvaatimuksista on säädetty EU:n valvonta-asetuksessa (EU N:o 2017/625), terveydenhuoltolaissa (1326/2010) sekä eräissä erityislaeissa. Näistä erityissäännöksistä on kerrottu tarkemmin verkkosivuilla.

Maakunnan tulee varmistaa, että maksajavirastokokonaisuuteen kuuluvia tehtäviä hoitavalla henkilöstöllä on riittävä osaaminen tehtävien hoitoon. Maksajavirastovaatimuksiin sisältyy osaamisen varmistamisen lisäksi tiukkoja tehtävien eriyttämiseen liittyviä vaatimuksia. Eriyttämisvaatimuksista seuraa konkreettisia resurssitarpeita esimerkiksi henkilöstön määrän suhteen. Myös nämä on huomioitava osaamisen ohella. Maksajavirastokokonaisuuteen kuuluvien tehtävien hoitaminen perustuu suurelta osin suoraan jäsenvaltiossa sovellettavaan EU-asetustasoiseen sääntelyyn sekä kansalliseen substanssilainsäädäntöön. EU-säädökset velvoittavat maksajavirastotehtäviä hoitavan tahon, kuten maakunnan, varmistavan että sen palveluksessa olevalla henkilöstöllä on riittävä osaaminen tehtävien hoitoon. Tämä edellyttää, että maakuntien henkilöstö osallistuu aktiivisesti Ruokaviraston järjestämään koulutukseen ja että maakunnat noudattavat Ruokaviraston EU-säädösten mukaisesti antamia yksityiskohtaisia ohjeita maksajavirastokokonaisuuteen kuuluvien tehtävien hoidossa. Tätä kautta varmistetaan mm. EU-säädöksistä tulevien vaatimusten jalkauttaminen viranhaltijoille. Maksajavirastokokonaisuuteen kuuluvista tehtävistä on kerrottu tarkemmin Maaseutuviraston maksajavirastosivulla.

Lainsäädäntö

Järjestäjän osaamisesta ja kyvykkyydestä ei ole varsinaisia säännöksiä, mutta osaamiseen liittyviä viittauksia löytyy mm. seuraavista lainkohdista:

  • maakuntalaki 7 § (järjestämisvastuu), 9§ (Tuottamista koskevan vastuun toteuttaminen ja sen valvonta), 13§ (valtion ja maakunnan välinen neuvottelu), 35§ (maakuntastrategia)
  • laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 4§ (tarveperusteinen palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden turvaaminen), 20 § (aloite maakuntien arviointimenettelyn käynnistämisestä), 30§ (vuosiraportti alueen palvelujen saatavuudesta ja talouden tilasta), 31§ (sosiaali- ja terveydenhuollon seuranta ja arviointi).

Kansallinen tuki ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä

Valtakunnalliset vaikuttavuus- ja kustannustieto-mittaristot

Hyvä käytäntö on laatia suunnitelma henkilöstön ammattitaidon varmistamisesta, ylläpidosta ja kehittämisestä. Suunnitteluun sisältyy säännöllinen arviointi organisaation osaamistarpeista sekä henkilöstön vuotuisesta täydennyskoulutustarpeesta. Suunnittelussa olisi hyvä määritellä, kuinka paljon henkilöstön tulisi voida kouluttautua vuosittain, esim. koulutuspäivien lkm/htv.

Riittävän osaamisen varmistamiseksi saattaa olla tarpeen, että henkilöstö erikoistuu eri tehtäviin. Töiden organisoinnilla ja roolituksilla on tällöin huolehdittava riittävistä varahenkilöjärjestelyistä.