Muutoksessa-blogi

Miten mielenterveyspalvelut kannattaa järjestää maakunnassasi?

Helena Vorma Julkaisupäivä 20.3.2018 16.20 Blogit STM

Suurin osa mielenterveyshäiriöistä hoidetaan nyt perusterveydenhuollossa. Terveyskeskuksissa on hyvät mahdollisuudet lääkehoitoon sekä keskusteluun esimerkiksi depressio- tai päihdehoitajan kanssa. Psykoterapiaa on tarjolla heikommin, mutta verkkopsykoterapiat ovat paikanneet tarvetta.

Kuinka mielenterveyden häiriöt hoidetaan tulevaisuudessa, kun meillä on terveyskeskusten sijaan sote-keskuksia ja maakunnan liikelaitoksia?

Suositusten mukaan perusterveydenhuollon tai tulevaisuuden sote-keskusten mielenterveys- ja päihdetyössä olisi hyötyä nopeasta pääsystä lyhytpsykoterapiaan sekä masennuksen hoidon kolmiomallista. Siinä masennuksen hoitoon perehtynyt terveydenhuollon ammattilainen, yleensä sairaanhoitaja, organisoi hoidon yhdessä hoitovastuun kantavan perusterveydenhuollon lääkärin kanssa, ja he saavat toiminnalleen ohjausta ja tukea psykiatrilta. Erikoissairaanhoidon ja myöhemmin maakunnan liikelaitosten kannattaisi puolestaan tarjota esimerkiksi sähköisiä omahoito-ohjelmia ja verkkopsykoterapioita, jalkautuvia palveluita ja tukea perustasoa kolmiomallin toteuttamisessa.

Psykiatristen palvelujen järjestämiseksi on erilaisia vaihtoehtoja.

Hallituksen esityksessä valinnanvapauslaiksi on määritelty vaihtoehtoisia tapoja järjestää sote-keskusten palvelut. Maakunta voisi päättää, että sote-keskusten omaan suoran valinnan palveluvalikoimaan kuuluisi psykiatrian ammattihenkilöiden konsultaatio- ja vastaanottopalveluja. Toisaalta maakunnan liikelaitos voisi tarjota psykiatrian palveluja sote-keskusten yhteydessä. Mitä se tarkoittaisi psykiatristen häiriöiden hoidossa?

Suositusten mukainen hoidon kolmiomalli olisi toteutettavissa molemmissa järjestämistavoissa, mutta kokonaisuuksissa olisi eroja. Jos psykiatrian erikoislääkärin palvelut kuuluisivat sote-keskuksen omiin palveluihin, potilasta hoitaisivat sote-keskuksen lääkäri ja depressiohoitaja. Lisäksi potilas voisi tavata sote-keskuksen oman psykiatrin, joka voisi tehdä lähetteen liikelaitoksen asiakasetelillä tarjottavan lyhytpsykoterapian tarpeen arvioon, sairaalahoitoon tai muihin liikelaitoksen tarjoamiin palveluihin, vaikkapa kotikäyntityöryhmän potilaaksi. Lähetteitä voisi tehdä myös sote-keskuksen yleislääkäri. Liikelaitoksen erikoissairaanhoito arvioisi lähetteiden perusteella asiakassetelipalvelujen ja sairaalapohjaisten palvelujen tarpeen.

Jos liikelaitos antaisi psykiatrian erikoislääkärin palveluita sote-keskuksen yhteydessä, potilas tapaisi ensisijaisesti sote-keskuksen lääkäriä sekä depressiohoitajaa tai liikelaitoksen palkkalistoilla olevaa, mutta sote-keskuksessa työskentelevää psykiatrista sairaanhoitajaa. Tarpeen mukaan potilas tapaisi myös liikelaitoksesta tulevan psykiatrin, joka voisi esimerkiksi arvioida asiakassetelillä annettavan psykoterapian tarpeen tai muiden sairaalapohjaisten palvelujen tarpeen ja tehdä tarvittavat päätökset.

Maakunnat saavat itse suunnitella ratkaisunsa alueen tarpeiden näkökulmasta.

Maakunnat ovat erilaisia, ja toimivat ratkaisut voivat olla erilaisia. Siksi maakunnille annetaan mahdollisuus suunnitella yhteistyö sote-keskusten kanssa alueen tarpeiden näkökulmasta. Tarkoituksena on varmistaa sujuva palvelu, vähentää tarpeetonta erillistä asiointia ja helpottaa palvelujen yhteensovittamista.

Potilaan kannalta tärkeää on, että hoito ei viivästy, palvelut toimivat kokonaisuutena ja että niissä on jatkuvuutta.  Psykiatristen häiriöiden hoidon erityispiirre on tarve tarjota jo perustasolla psykososiaalisia ja psykoterapeuttisia hoitoja, jotka aina edellyttävät erityisosaamista. Sote-keskusten käytännön työssä se tarkoittaa, että näihin häiriöihin perehtyneiden hoitajien taitoja ylläpidetään ja lyhytpsykoterapioita tarjotaan. Näihin tarvitaan tiivistä tukea erikoissairaanhoidolta. 

Helena Vorma
lääkintöneuvos

Lue lisää aiheesta

 

 

Kommentit
Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita