Muutoksessa-blogi

Mitä Suomi voi oppia Ruotsin valinnanvapauskokemuksista?

Julkaisupäivä 25.11.2017 9.29 Blogit STM

Yhden maan järjestelmää ja kokemuksia ei voi siirtää suoraan toisaalle eivätkä Ruotsissa saadut tulokset ennakoi lopputulosta Suomen valinnanvapausmallista. Mutta kuitenkin niihin tutustuminen antaa viitteitä siitä, mihin asioihin on syytä kiinnittää huomiota.

Hankenin raportissa ”Valinnanvapaus asukkaan ehdoilla - Suomen edellytykset Ruotsin kokemusten ja kansainvälisen tutkimustiedon valossa” on käyty läpi joukko Suomenkin valinnanvapausmallin kannalta mielenkiintoisia tutkimuksia.

 

Valinnanvapauden toimivuuden kannalta on merkityksellistä väestön tiheys.

Palvelujen järjestäjällä on oltava tarpeeksi ”leveät hartiat” eli tarpeeksi suuri väestöpohja. Valinnanvapauden toimivuuden kannalta on tätäkin merkityksellisempää väestön tiheys. Kun asukkaita on tiuhassa, tuottajat saavat riittävästi asiakkaita kattaakseen kustannukset tai ne voivat jopa erikoistua tiettyihin asiakasryhmiin.

Ruotsissa tällaisia alueita on selvästi enemmän kuin Suomessa. Maantieteellisiä olosuhteita emme voi muuttaa ja demografista kehitystäkin vain vähän. Tästä Hankenin raportti vetää johtopäätöksen, että voi olla mielekästä välttää koko maata koskevia yhtenäisiä pakkoja, kuten esimerkiksi valinnanvapautta erikoissairaanhoidossa tai sote-keskuksen palvelujen laajuuden määrittelyä samalla tavalla kaikkialla.

 

Maakunta voi kuitenkin vaikuttaa korvausperiaatteilla tuottajien sijoittumiseen alueilla.

Tuottajat hakeutuvat alueille, joissa asutaan tiheästi ja voidaan hyvin, koska se lisää kannattavuutta. Maakunta voi vaikuttaa tähän korvausperiaatteilla ja Ruotsissa on saatu aikaan huomattavaa tuottajien uudelleen jakautumista. Näihin kokemuksiin meidän kannattaa tutustua huolella.

Asiakkaat vaihtavat palveluntuottajaa harvoin. Jopa heikosti suoriutuvien listoilla pysytään, ja siksi vaihtomahdollisuutta ei tulisi ainakaan jarruttaa. Vertailutiedon tuottaminen on tärkeää, mutta Ruotsin kokemusten mukaan tuotettu tieto ei kohtaa asukkaiden tarpeita. Virkamiehille tuotettu tieto ei avaudu. Sitä on täydennettävä helposti ymmärrettävässä muodossa selkeillä vertailuilla tai vaikkapa tiedon visualisoinnilla.

 

Monipuolista vertailutietoa tarvitaan asiakkaille ja tuottajien kannustamiseen.

Monipuolista vertailutietoa ja mittaristoa tarvitaan myös tuottajien kannustamiseen. Tämä ei ole helppoa, sillä kaikkia laadun osa-alueita ei voida mitata ja yhdestä asiasta palkitseminen johtaa helposti toisesta tinkimiseen. Tuottajalla on yleensä enemmän tietoa palvelujen laadusta kuin asiakkaalla tai palvelujen järjestäjällä. Raportissa korostetaankin valinnanvapauden toimivuudessa tuottajan kahdensuuntaista vastuuta sekä asiakkaalle että järjestäjälle.

Ruotsissa maakäräjät ovat suosineet taloudellisesti omia terveyskeskuksia. Tämä ei ole asukkaan etu, koska se vähentää valinnanvapaudesta saatavia hyötyjä. Järjestäjän ja tuottajan roolien eriyttäminen on siis tärkeää. Läpinäkyvyys ja vertailtavuus toiminnassa ja taloudessa ovat tarpeen myös siksi, että maakunnan rooli palveluiden viimesijaisena turvaajana voidaan ottaa huomioon.
 

Osaava johtaminen tulee entistä tärkeämmäksi.

Kaiken kaikkiaan korvausjärjestelmissä, seurannassa ja valvonnassa ei näyttäisi olevan ”ihanneasetuksia”, joilla kilpailun saisi automaattisesti toimimaan asiakkaan kannalta parhaiten. Kehittäminen on jatkuva prosessi, mikä jälleen kerran korostaa hyvän johtamisen tärkeyttä.

Yksityiset yritykset eivät ole Ruotsissa saavuttaneet hallitsevia markkinaosuuksia, ja niiden laatu on yhtä hyvä kuin julkisten palvelujen. Useimmilla valinnanvapauden alueilla kustannusten kasvu on ollut kuitenkin nopeampaa kuin niissä palveluissa, joita julkinen sektori ostaa kilpailuttamalla.

Maakäräjien terveyskeskuksista huomattava osa ja yksityisistäkin merkittävä osa on ollut ainakin jossain vaiheessa tappiollisia, eivätkä terveyskeskusten sulkemiset ole olleet harvinaisia. Sulkemisia näyttää tapahtuneen kilpaillulla alueella, mikä viittaa siihen, että kaikki ovat pyrkineet samoille kannattavimmiksi arvioiduille apajille.

Mielenkiintoinen havainto on se, että konkurssit ovat tulleet maakäräjille täytenä yllätyksenä. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että Suomessa maakunnan on seurattava tarkasti yksityisten tuottajien taloutta, erityisesti myös ketjumaisissa ja isoissa yrityksissä. Maakuntajärjestäjän on valmistauduttava etukäteen mahdollisiin markkinoilta vetäytymisiin.


Raija Volk

johtaja
STM

Kommentit
Ei kommenteja vielä. Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita