Muutoksessa-blogi

Maakuntakriitikoilla on kepeät perusteet

Julkaisupäivä 7.3.2018 13.55 Blogit VM

Viimeaikainen arvostelu maakuntauudistusta kohtaan kertoo, että monet arvostelijat perustavat väitteensä mielikuviin ja raflaaviin iskulauseisiin lisäbyrokratiasta ja himmeleistä. Tai sitten kriitikot eivät tunne nykysysteemiä.

Kerrataanpa hieman. Sosiaali- ja terveydenhuolto, pelastustoimi, ympäristöterveydenhuolto, lomitus, maaseutuhallinto, valtion aluehallinnon elinkeino-, liikenne- ja ympäristötehtävät, työnvälitys ja valtion lupa-, ohjaus- ja valvonta hoidetaan yli 400 organisaation voimin kuntien ja valtion välissä.

Maakuntauudistuksen myötä nämä tehtävät kootaan 18 maakunnan hoidettavaksi. Sirpaleinen ja hajanainen valtion aluehallinto ja sadat kuntayhtymät samalla poistuvat.

Yli 400 hajanaisen organisaation kokoaminen yhteen antaa tilaisuuden koota hallintoa yhteen ja digitalisoida se. Tätä mahdollisuutta pienellä ja tulevaisuuteen katsovalla maalla ei ole varaa jättää käyttämättä.

On kysyttävä arvostelijoilta, että pidättekö nykyistä satojen organisaatioiden väliportaan hökötystä hyvänä ja erityisesti tulevaisuuden ratkaisuna?

Jokainen kynnelle kykenevä osaa vastustaa, ivata ja heitellä puolitotuuksia ilmaan. Missä ovat vaihtoehdot?  Mikä on kriitikoiden maakuntahallinnon vaihtoehto 2020-luvun Suomeen ja siitä vuosikymmeniksi eteenpäin?

Erityisen kiinnostunut olen kuulemaan, mitä maakuntakriitikot ajattelevat kansanvallasta, demokratiasta ja osallistumisoikeuksista. Nykyisten kuntayhtymähimmeleiden päätöksenteko ei perustu suoraan kansanvaltaan. Luottamustoimiinsa päättäjät saavat mandaattinsa kotikunniltaan ja puolueiden piirijärjestöiltä, ei äänestäjiltä. Ettekö näe tässä mitään ongelmaa demokratian kannalta?

Jatkossa tilanne muuttuu. Uudistuksen myötä asukkaat valitsevat suorilla vaaleilla maakuntiensa ylimmät päättäjät. Valitut maakuntapäättäjät ovat suoraan vastuussa äänestäjilleen, eikä valta luikertele kotikunnan evästysten ja puolueiden piirijärjestöjen uumenissa.

Kansanvaltaisuuden rinnalle haluan nostaa käyttäjädemokratian. Sen, että asukkaiden ääni kuuluu paljon nykyistä paremmin ihmisiä itseään koskevissa palveluissa ja asioissa. Myös tätä maakuntauudistus vahvistaa. Vanhus- ja vammaisneuvostot, nuorisovaltuustot, asiakasraadit, neuvoa-antavat kansanäänestykset ja asukkaiden aloiteoikeus ovat osa tulevien maakuntien käyttäjädemokratiaa.

Käsi sydämelle kriitikot, miten te vahvistatte kansanvaltaa ja demokratiaa alueellisessa päätöksenteossa, jos maakuntamalli ei kelpaa?

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että maakuntauudistukseen nuivasti suhtautuvat eivät tunne Euroopan maiden ja Pohjoismaiden kansanvaltaista aluehallintoa. On syytä huomata, että yli 90 prosenttia EU-kansalaisista asuu maissa, joissa on alueellista itsehallintoa. Yhtä yhteistä mallia ei tietenkään ole. Itsehallinnon laajuus vaihtelee maittain, joissakin maissa on myös aito verotusoikeus, kuten Ruotsissa. Yleisin piirre eri maiden itsehallinnossa on, että päättäjät valitaan suorilla vaaleilla.

Demokratiaan kuuluu, että julkisella vallankäytöllä on kasvot, jotka ovat vastuussa toiminnastaan. Tämä on pohjoismaisen ja eurooppalaisen alueellisen demokratian ydintä. Maakuntauudistuksen myötä tämä toteutuu Suomessakin.

Anu Vehviläinen

Kunta- ja uudistusministeri

Kommentit
Lisää kommentti
Selaa blogin artikkeleita