Yhteistyötä yli hallintotasojen - Rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuudet muutoksessa

Sosiaali- ja terveysministeriö 9.7.2018 14.33
Kolumni
Yhteistyötä yli hallintotasojen - Rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuudet muutoksessa

Maakunta- ja sote-uudistus edellyttää tulevilta maakunnilta mittavaa henkilöstöpanosta usealla eri sektorilla. Lisäksi kaiken toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen lähtökohtana pitää olla asukkaiden ääni. Kuinka tietoa voi kerätä asukkailta ja mitä heidän hyvinvointiinsa tähtääviä päätöksiä sen pohjalta kannattaisi tehdä?

Osallisuus, toimintakyky, asunnottomuus, monialainen yhteistyö ja ennaltaehkäisy ovat teemoja, jotka ovat nousseet esille niin yliopiston sosiaalityön luennoilla, toimiessani kunnallisessa sosiaalityössä viransijaisena sekä nyt tehdessäni korkeakouluharjoittelua sosiaali- ja terveysministeriössä.

Eri toimintaympäristöissä käsitteitä käytetään kuitenkin hieman eri tavoin, ja ratkaisuehdotukset sosiaalisiin haasteisiin ovat moninaisia. Tavoite on kuitenkin kaikilla toimijoilla sama: hyvinvoivat ja terveet kansalaiset.

Yksilöiden ja rakenteiden välinen kuilu on mahdollista kuroa umpeen.

Harjoitteluni aluksi tuntui, etten hallinnut niin sanottua strategiakieltä ja työryhmissä sekä kirjallisissa dokumenteissa käsiteltyjen asioiden yhteys käytäntöön tuntui olevan hukassa. Saatoin pohtia, että miten jokin poliittinen linjaus vaikuttaisi aikuissosiaalityöstä tuttuihin asiakkaisiini.

Viikkojen ja kuukausien kuluessa ymmärsin kuitenkin, kuinka tärkeää poliittisten linjausten sekä tavoitteiden asettaminen on. Rakenteellinen näkemys sosiaalisista ilmiöistä mahdollistaa muun muassa vaikuttavien ja oikeudenmukaisuutta edistävien menetelmien käyttöönoton sekä lisää sosiaalihuollon asiakkaiden osallisuutta.

Mutta miten tämä yksilöiden ja rakenteiden välinen kuilu olisi mahdollista kuroa umpeen ja luoda hallinnolle ja tuleville maakunnan asukkaille yhteinen kieli?

Tähän tarvitaan entistä vahvempaa hallintotasojen välistä yhteistyötä sekä sujuvaa tiedonvälitystä. Sen taas mahdollistaa rakenteellinen sosiaalityö, joka on yksinkertaisimmillaan yksilötasolla tapahtuvien ilmiöiden pohjalta kerätyn tiedon jäsentämistä ja saattamista poliittisten päätöksentekijöiden tietoon.

Rakenteellista sosiaalityötä varten järjestetään erikoistumiskoulutusta Jyväskylän yliopistossa, ja Sosnetin mukaan erikoistumiskoulutuksen saaneet sosiaalityöntekijät voivat toimia palveluorganisaatioidensa tiedontuotannon ja vaikuttamisen erityisasiantuntijoina sekä rakenteellisen sosiaalityön toimintakäytäntöjen kehittämisen edelläkävijöinä.

Rakenteellisen sosiaalityön toteuttaminen itsessään ei vaadi erityiskouluttautumista, vaan siihen  kannattaa valjastaa kaikki maakunnan alueella toimivat sosiaalityöntekijät aina lastensuojelusta vanhussosiaalityöhön.

Asiakastyöstä kerätylle ja päätöksenteon tueksi jäsennetylle tiedolle on tilausta.

Muutoshankkeisiin liittyy aina myös kustannuksia. Ne koostuvat usein esimerkiksi henkilö- ja konsultointikustannuksista sekä uusien palvelujen tai laitteiden hankinnasta.

Monet tehtävät ovat maakunnille uusia ja vaativat onnistuakseen syvällistä paneutumista. Monessa maakunnassa pohditaankin varmasti ulkopuolisten asiantuntijoiden näkemysten hyödyntämistä.

Mitä jos olemassa olisikin hyödyntämätöntä, aikaisemmin liian vähälle huomiolle jäänyttä asiantuntijuutta? Sosiaalityön koulutus luo laadukkaan asiakastyön tekemisen lisäksi valmiudet toimia myös sosiaalipolitiikan asiantuntijana. Lisäksi se mahdollistaa sosiaalisten ilmiöiden laaja-alaisen ja monitasoisen hahmottamisen maakunta- ja sote-uudistuksen kaltaisissa rakenteellisissa muutosvaiheissa.

Sosiaalityön perustason kentällä toimivia ammattilaiset pitäisikin haastaa luottamaan omaan rakenteelliseen asiantuntijuuteensa. Asiakastyöstä kerätylle ja päätöksenteon tueksi jäsennetylle tiedolle on tilausta, eikä se ainakaan vähene tulevien uudistusten aikana. Lisäksi maakuntia olisi suositeltava panostamaan rakenteelliseen sosiaalityöhön.

Rakenteellinen sosiaalityö vaatii kuitenkin onnistuakseen sille erikseen määritellyt henkilöstö- ja työaikaresurssit.  Moniammatillisen ja sektorien välisen yhteistyön lisäksi tarvitaan nyt myös hallintotasot ylittävää yhteistyötä, jossa tieto kulkee mahdollisimman tehokkaasti ja muuttumat-tomana myös yksilötasolta päätöksenteon tueksi.

Annika Pirinen
Korkeakouluharjoittelija, sosiaali- ja terveysministeriö