Raija Volk:
Ruotsin sote-malli ei ratkaissut kaikkia pulmia – mitä voimme tehdä Suomessa paremmin?

Sosiaali- ja terveysministeriö 8.9.2018 11.02
Kolumni
Ruotsin sote-malli ei ratkaissut kaikkia pulmia – mitä voimme tehdä Suomessa paremmin?

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nousseet Ruotsissa vilkkaan keskustelun kohteeksi valtiopäivävaalien kynnyksellä. Ruotsin mallia on tarkasteltu huolellisesti myös Suomessa ja naapurimme valinnanvapauskokemukset on hyödynnetty sote-valmistelussa. Suomeen halutaan rakentaa yhtenäinen järjestelmä, jossa vertailutietoa käytetään tehokkaasti ja jossa maakunnat ja valtio muodostavat tiiviin kumppanuuden.

Ongelmana pidentyneet hoitojonot ja alueellinen eriarvoisuus

Kansainvälisessä vertailussa Ruotsi sijoittuu hoidon saatavuudessa ja laadussa hyvin. Valinnanvapaus on lisännyt asiakaskäyntejä ja tuottajien määrää. Ongelmia on kuitenkin sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Pula lääkäreistä ja hoitohenkilöstöstä on jatkunut jo pitkään, mikä näkyy pidentyneinä jonoina ja alueellisesti epätasaisena hoitoon pääsynä.

Maaseudulla lääkäreitä on tiheään asuttuja alueita vaikeampi rekrytoida ja vuokralääkärit ovat yleisiä. Ongelma perusterveydenhuollossa näyttää olevan yhteinen niin julkisille kuin yksityisille tuottajille.

Myös erikoissairaanhoidon jonot ja erityisesti Karoliinisen yliopistosairaalan syöpäleikkausten takkuaminen ovat herättäneet kiivasta keskustelua. Samoin sen public private  -rahoituksella tehty uuden sairaalarakennuksen toimivuus.

Vaalitaktiikkana naapurimaassa näyttää olevan rahan lupaaminen yksittäisiin pulmakohtiin. Lisäksi lanseerataan erilaisia palvelujärjestelmän perusteita koskevia lupauksia. Vaikka henkilöstöpulalla ja hoitojonoilla ei ole suoraan tekemistä valinnanvapausmallin kanssa, sosiaalidemokraatit ovat tuoneet esille vaalitaistelun tiimellyksessä jopa valinnanvapauden purkamisen. Kristillisdemokraatit puolestaan ovat luvanneet rahoituksen palkan kaksinkertaistamiseen maaseudulla henkilöille, jotka sitoutuvat työskentelemään ainakin kaksi vuotta.

Ruotsin sote-malli ei siis ole ratkaissut ainakaan kaikkia puutteita hoidon yhdenvertaisessa saatavuudessa. Sosiaalihuollon palveluista vastaa kunta ja valinnanvapauden käyttöönotto on vapaaehtoista. Toteutustapana on usein palvelusetelin tyyppinen ratkaisu. Tällöin integraation rakentaminen kuntien vastuulla oleviin palveluihin on oma haasteensa.

Mitä siis voisimme tehdä Suomessa paremmin?

Ruotsissa kaivataan valtion ja maakuntien vuoropuhelua – Suomessa jo osa uudistusta

Suomalainen malli poikkeaa huomattavasti ruotsalaisesta. Ruotsissa ei ole vastaavan tasoisia säädöksiä perustuslaissa kuntien vahvasta itsehallinnosta kuin Suomessa. Laintasoista säätelyä valinnanvapausmallista on hyvin vähän ja 21:llä maakunnalla on ollut vapaat kädet muovata oma valinnanvapausjärjestelmänsä. Maakunnat myös vastaavat monelta osin henkilöstötarpeeseen varautumisesta omalla alueellaan. Perusterveydenhoidossa valinnanvapaus on otettava käyttöön, mutta esimerkiksi korvausmallit ovat joka maakunnilla omanlaisensa.

Erikoissairaanhoidossa valinnanvapaus on Ruotsin maakunnille vapaaehtoista ja Tukholmassa on kullekin erikoisalalle oma järjestelmänsä. Yhteensä järjestelmiä on 33. Vertailukelpoista valtakunnallista tietoa on ollut verrattain vähän ja nyt onkin havahduttu tarpeeseen vahvistaa maakuntien ja keskushallinnon vuoropuhelua ja pyrkimyksiä valtakunnallisesti yhtenäisiin tietoon perustuviin hoitokäytäntöihin sekä parantaa kansallista seurantaa. Sitä varten on asetettu selvityshenkilö.

Suomen suunniteltu järjestelmä on selvästi yhtenäisempi, vertailutiedon kerääminen ja käytön suunnittelu on aloitettu uudistuksen kanssa samaan aikaan ja vuoropuhelua maakuntien ja valtion välillä on jo alettu harjoitella. Valtion melko voimakasta roolia ohjauksessa on myös arvosteltu, mutta Ruotsin viimeisen kymmenen vuoden kokemukset osoittavat, että ohjausta ja vuoropuhelua tarvitaan.

Yhtenäisyyttä myös korvausjärjestelmään ja ensihoitoon

Ruotsin kokemuksista on voitu muutoinkin ottaa oppia Suomen mallia suunniteltaessa. Kansallisella tasolla pyritään paitsi ohjaukseen ja vuoropuheluun myös yleensäkin parempaan yhtenäisyyteen kuin Ruotsissa. Esimerkiksi tuottajien korvausjärjestelmän perusteet pyritään saamaan koko Suomessa pitkälti yhtenäiseksi, mutta niin, että jätetään mahdollisuus ottaa huomioon maakuntien erityispiirteet.  

Suomessa pyritään sovittamaan yhteen myös alueiden ensihoitotoimintaa. Maakunnan on järjestettävä alueensa ensihoidon palvelut, mutta jatkossa päivystystoiminnan ja ensihoitopalvelun ohjauksesta ja yhteensovittamisesta vastaisi yhteistyöalueen kaikkien maakuntien muodostama ohjausryhmä. Myös tässä tavoitteena on muodostaa kansallisesti yhtenäinen kokonaisuus.


Raija Volk
johtaja
sosiaali- ja terveysministeriö

 

Lue lisää