Päivi Nerg ja Martti Hetemäki:
Maakunta- ja sote-uudistuksesta

Valtiovarainministeriö 2.3.2018 14.31
Kolumni
Maakunta- ja sote-uudistuksesta

Sote-lainsäädännön vaikutukset riippuvat ratkaisevasti järjestelmän toimeenpanosta. Nykyinenkin lainsäädäntö on johtanut hyvin erilaisiin kustannuksiin eri aikoina ja eri puolilla maata. Avaamme seuraavassa tätä sekä sitä, mitä uudistuksen kustannusten hillintätavoitteen toteutus edellyttää.

Sote-menot poikkeavat paljon alueiden välillä (oheisen esityksen diat 2-4). Myös ns. tarvevakioidut erot menoissa ovat suuret. Eli sama lainsäädäntö tuottaa hyvin erilaiset kustannukset eri alueilla syistä, jotka eivät liity väestöllisiin erityistekijöihin.

Myös koko maan tasolla nykyisen sote-järjestelmän kustannukset ovat olleet hyvin erilaiset eri aikoina. Dian 5 mukaan terveysmenot olivat 6,9 % vuonna 2000 ja 9,6 % vuonna 2015 suhteessa BKT:een. Tämän nousun takana oli terveydenhuollon menojen yli kaksinkertaistuminen, ei viime vuosien heikko talouskasvu. 

Diassa 6 esitetään henkeä kohti laskettujen terveysmenojen keskimääräinen vuosittainen reaalikasvu Pohjoismaissa ajanjaksolla 1995-2009. Suomessa tuo kasvu oli 4,1 % vuodessa. Siitä vain 15 % johtui väestön ikärakenteen muutoksesta. Vaikka Suomessa terveysmenojen kasvu on ollut erittäin nopeaa, ovat esimerkiksi erot palvelujen saatavuudessa suuria. 

Toteutunut menojen kehitys ja suuret tehokkuuserot alueiden välillä osoittavat siis, että sama lainsäädäntö voi johtaa hyvin erilaisiin kustannuksiin. Mikä sitten määrittää sote-uudistuksen tavoitteeksi asetetun 3 mrd. euron kustannusten hillinnän onnistumisen? 

Täytäntöönpano ratkaisee uudistuksen onnistumisen

Suomen sote-uudistuksesta jo runsas vuosi sitten julkistettu kansainvälinen arvio painotti, että uudistuksen kustannuskehityksen ratkaisee sen täytäntöönpano. Lait antavat raamit ja pohjan, mutta ne eivät määritä lopputulosta.  Tärkeitä asioita ovat uudistuksen vaiheistus, ammattimainen tiedolla johtaminen, parhaimpien käytäntöjen omaksuminen, keskitettyjen asioiden kautta hyötyjen hakeminen, digitalisaation tehokas hyödyntäminen, osaamistason nostaminen sekä jatkuva arviointi ja korjausliikkeet.

Virkamiehet ovat koko uudistuksen ajan korostaneet uudistuksen riittävän vaiheistuksen merkitystä. Maakunnilla on järjestelmän toimeenpanossa erittäin vaativa tehtävä, joka vaatii aikaa. Esimerkiksi Ruotsin valinnanvapausjärjestelmän kapitaatiokorvausjärjestelmän kokemukset osoittavat, että sama lainsäädäntö voi johtaa soveltamisesta riippuen hyvin erilaisiin tuloksiin eri alueilla. Lääkäri-lehti on julkaissut VATT:n tutkijoiden erinomaisen artikkelin, joka valottaa hyvin juuri järjestelmän yksityiskohtien tärkeyttä.

Sote-uudistuksessa siirrytään 190 kunnallisen järjestäjän mallista 18 maakunnallisen järjestäjän malliin.  Samassa yhteydessä tietojärjestelmät uudistetaan asteittain siten, että se mahdollistaa nykyistä paljon paremman tiedon hyödyntämisen eri toiminnoissa, ennaltaehkäisevästä hoidosta johtamiseen saakka. Lisäksi investoinnit ja teknologiaratkaisut voidaan tehdä keskitetysti, mikä myös tuo ilmeisiä hyötyjä.

Erilaiset toimintamallit hyödynnetään uudistuksen toimeenpanossa. Tampereen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus on hyvä esimerkki uudenlaisesta toimintamallista. 

Onko sote-järjestäjiä liikaa?

Paljon on kritisoitu sote-järjestäjien suurta määrää ja joidenkin maakuntien pientä kokoa. Nykyiset tarvevakioidut menot osoittavat kuitenkin, että pienetkin sairaanhoitopiirit voivat olla tehokkaita. Pienet Keski-Pohjanmaan SOITE, Pohjois-Karjalan Siun sote ja Etelä-Karjalan EKSOTE ovat sote-uudistuksen valmistelussa edenneet myös nopeammin kuin monet muut alueet. Lisäksi sote-uudistukseen sisältyy ns. evoluutiopykälä, jonka mukaan maakunnan itsenäisyys riippuu siitä, miten hyvin se pystyy hoitamaan asiansa. 

Toinen kritiikin kohde on ollut, että maakunnilta puuttuu kannustin tehokkaaseen sote-palvelujen järjestämiseen, koska niillä ei ole verotuloja. Jos verotusoikeus olisi avain tehokkuuteen, niin nykyisen kunnallisen järjestelmän olisi pitänyt tuottaa toisenlaiset tulokset. Karkea kuva toteutuneesta kehityksestä on, että kuntien menot ovat kasvaneet nopeasti, kun niiden tulot ovat kasvaneet nopeasti. 

Reaaliaikainen ja vertailukelpoinen avoin tieto oman ja muiden maakuntien sote-palvelujen saatavuudesta, laadusta ja kustannustehokkuudesta on tärkeä kannustin. Sitovan budjettirajoitteen oloissa palvelujen ja maakunnan itsenäisyyden turvaaminen edellyttää tehokasta toimintaa. Maakunnan päättäjillä on suuri intressi varmistaa, että sote-palvelujen johtaminen on ammattimaista ja hyvää. Mallissa maakuntajärjestäjä ja tuottaja erotetaan toisistaan juuri tämän takia. Maakuntien tehokkuudessa säästetty raha jää niille itselleen. Tämä on vahva kannustin kehittämiseen.

Vuoropuhelun ja jatkuvan kehittämisen merkitys

Valtiovarainministeriöllä on jo tänä keväänä kunkin 18 maakunnan liiton edustajien kanssa simulointiharjoitus maakunnan monivuotisista menokehyksistä. Näissä ja muissa valmisteluissa esille tulevien ongelmien perusteella järjestelmää on oltava valmis muuttamaan. 

Eräs tärkeä opetus muiden maiden terveydenhuollon uudistuksista on, että uusi järjestelmä ei toimi aluksi moneltakaan osin tavoitellulla tavalla. Järjestelmää on siis oltava valmis nopeasti ja merkittävästikin muuttamaan. Yhtä tärkeää on, ettei uusi järjestelmä estä sitä hyvää kehitystyötä, joka on monilla alueilla jo nyt menossa. 

Sote-uudistus on välttämätön, jotta sote-palvelut voidaan turvata väestön ikärakenteen nopeasti muuttuessa. Dian 3 mukaan 75-vuotta täyttäneitä on 12 vuoden kuluttua noin 60 prosenttia enemmän kuin nyt. Dian 4 mukaan hoivamenot alkavat nousta jyrkästi yli 75-vuoden iässä. 
Yhtä optimaalista sote-järjestäjien lukumäärää tai parasta alueellista hallintomallia ei ole olemassa. Mitään mallia ei tule myöskään hakata kiveen, vaan sitä pitää voida valmistelussa saatujen tietojen ja kokemusten perustella voida muuttaa palvelujen saatavuuden, laadun ja rahoituksen turvaamiseksi. 

Maakunta- ja sote-uudistuksesta -kolumnin diaesitys

Päivi Nerg

Maakunta- ja sote-uudistuksen projektijohtaja, alivaltiosihteeri

Martti Hetemäki

Valtiosihteeri kansliapäällikkönä

Hallintopolitiikka