Usein kysyttyä valinnanvapaudesta

Nämä kysymykset ja vastaukset perustuvat 19.10.2017 julkaistuun valinnanvapauslain luonnokseen. Lain sisältö voi vielä muuttua jatkovalmistelun aikana. Valmis lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle maaliskuussa 2018.

Se tarkoittaa asiakkaan oikeutta valita itselleen sopiva sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja, palveluyksikkö ja ammattihenkilö. Näitä valintaoikeuksia on tarkoitus laajentaa 1.1.2020 alkaen. Valinnanvapauslain luonnoksen mukaan julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja voivat jatkossa tarjota asiakkaalle julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat, kuten järjestöt ja säätiöt. Asiakasmaksut ovat samat kaikilla palveluntarjoajilla. Asiakas voi valita nykyistä monipuolisemmin omaan tilanteeseensa sopivia palveluntuottajia.

  • Käytännössä asiakas voi listautua valitsemansa sosiaali- ja terveyskeskuksen asiakkaaksi ja valita lisäksi haluamansa hammashoitolan. Asiakasmaksu on kaikissa sama. Palveluntuottajan pitää olla maakunnan ja lupa- ja valvontaviranomaisen hyväksymä.
  • Asiakas voi saada myös asiakasseteleitä tai henkilökohtaisen budjetin, joilla voi hankkia asiakassuunnitelman mukaisia tarpeellisia sosiaali- ja terveyspalveluja.
  • Asiakas voisi myös valita maakunnan tuottamissa palveluissa maakunnan liikelaitoksen ja sen palveluyksikön, kuten sosiaaliaseman ja sairaalan. Maakunnan tuottamia palveluja ovat sosiaalipalvelut, erikoissairaanhoito ja eräät muut terveyspalvelut.
  • Asiakas voi valita haluamansa ammattihenkilön, jos se on toiminnan kannalta mahdollista ja tarkoituksenmukaista.
  • Asiakas voi myös hakeutua sairaanhoitoon EU- ja ETA-maihin jo nykyisin voimassa olevien säännösten mukaisesti.

Palveluntuottaja tarjoaa konkreettisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ihmisille. Palveluntuottaja voi olla julkinen tai yksityinen toimija. Esimerkiksi sote-keskuksen palveluntuottaja voi olla maakunnan liikelaitos tai yhtiö, yksityinen yritys, osuuskunta tai järjestö.


Asiakas voi valita maakunnan liikelaitoksen ja  sen palveluyksiköt.  Maakunnan liikelaitos tarkoittaa hallinnollista kokonaisuutta, joka koostuu maakunnan itse tuottamista sosiaali- ja terveyspalveluista. Liikelaitoksesta saa esimerkiksi erikoissairaanhoitoa,  sosiaalipalveluja, neuvolapalvelua, kuntoutusta sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa. Liikelaitos on myös taloudellinen yksikkö. Liikelaitoksella on maakunnan muusta toiminnasta eriytetty kirjanpito.

Liikelaitoksen palveluyksikkö tarkoittaa liikelaitoksen hallinnollisesti järjestämää kokonaisuutta. Liikelaitoksen palveluyksiköt voivat olla erilaisia eri maakunnissa. Palveluyksikköön voi olla koottuna useampia palveluja tai yksi palvelu. Esimerkiksi sosiaaliasema tai sairaala voi olla liikelaitoksen palveluyksikkö.

Liikelaitoksen palveluyksiköllä voi olla useita toimipisteitä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sosiaaliasemalla (palveluyksikkö) on lastensuojelupalveluita tarjoava toimipiste ja vammaispalveluja tarjoava toimipiste. Palvelut on voitu organisoida myös siten, että palveluyksikön kaikista toimipisteistä saa kaikkia palveluyksikköön kuuluvia palveluja.

Myös julkisen sote-keskuksen ja hammashoitolan palvelut ovat osa maakunnan liikelaitosta. Ne voivat muodostaa oman liikelaitoksensa tai ovat osa maakunnan yhtä sote-palveluja tuottavaa liikelaitosta. Sote-keskus ja hammashoitola ovat kumpikin palveluyksiköitä, joilla voi olla toimipisteitä.


Sosiaali- ja terveyskeskukset ja suun hoidon yksiköt (hammashoitolat) tarjoavat suoran valinnan palveluja. Nimitys tulee siitä, että asiakas voi suoraan listautua asiakkaaksi haluamaansa sote-keskukseen tai hammashoitolaan. Niiden tarjoamat palvelut säädetään valinnanvapauslailla.

Suoran valinnan palveluja ovat lähinnä perusterveydenhuollon palvelut, eräät erikoislääkärien konsultaatiot sekä sosiaalipalvelujen neuvonta ja ohjaus. Samoin hammashoidon palvelut ovat suoran valinnan palveluja.


Tavoitteena on parantaa palvelujen saatavuutta ja laatua sekä kannustaa maakuntia ja palveluntuottajia toimimaan tehokkaasti ja vaikuttavasti. Tällöin asiakas saa nykyistä nopeammin avun asiaansa tai ongelmaansa. Asiakas pääsisi nopeammin hoitajalle tai lääkärille, sosiaalityöntekijälle ja muihin palveluihin. Asiakas voi myös valita entistä monipuolisemmin mistä hankkii palveluja ja millaisia palveluja käyttää. Tavoitteena on lisätä asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja hänen osallistumistaan itseään ja hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Palveluntuottajien keskinäisen kilpailun asiakkaista uskotaan lisäävän toiminnan laadukkuutta ja taloudellista tehokkuutta.


Kyllä voi. Potilas voi esimerkiksi valita terveyskeskuksen. Hän voi myös käyttää yksityisiä terveyspalveluja ja saada näistä kustannuksista Kela-korvauksia. Potilas voi myös valita erikoissairaanhoidon hoitopaikan Suomessa. Hän voi myös hakeutua hoitoon ulkomaille.  Sosiaalipalveluissa asiakkaalla ei tällä hetkellä ole samanlaista säädöksiin perustuvaa valinnanmahdollisuutta.

Lisätietoa nykyisestä hoitopaikan valinnasta:


Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2020 alussa, josta lukien maakunnat järjestävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Asiakas voi saada palveluja julkisesta tai yksityisestä sote-keskuksesta vuoden 2021 alusta lähtien. Vuoden 2022 alusta lähtien asiakas voi saada hammashoitoa julkisesta tai yksityisestä hammashoitolasta (suunhoidon yksiköstä). Henkilökohtainen budjetti tulisi käyttöön 1.1.2020. Asiakasseteli otetaan käyttöön viimeistään 1.7.2020. Lakiluonnokseen sisältyy useita siirtymäaikoja.


Ihmiset listautuvat sen mukaan, millä aikataululla maakunta järjestää palvelut. Valinnanvapauslaki antaa maakunnille mahdollisuuden siirtymäaikoihin, joten valinnanvapaus laajenee eri aikoihin eri maakunnissa.

Sote-keskuksiin voi listautua asiakkaaksi kaikissa maakunnissa viimeistään lokakuusta 2020 lähtien.  Mikäli maakunta tai osa siitä osallistuu valinnanvapauspilotteihin, asukkaat voivat listautua asiakkaiksi jo aikaisemmin maakunnan erikseen ilmoittamana ajankohtana. Hammashoidossa asiakkaaksi listautuminen tapahtuu viimeistään lokakuusta 2021 lähtien.

Jos asiakas ei itse valitse sote-keskusta, hän on aluksi maakunnan liikelaitoksen sote-keskuksen asiakas. Asiakkaalle ilmoitetaan maakunnan liikelaitoksen sote-keskus, jonka asiakas hän on asuinpaikkansa perusteella. Samalla asiakkaalle ilmoitetaan, että hänellä on oikeus heti halutessaan vaihtaa sote-keskusta.

Asiakkaan valittua sote-keskuksen uuden valinnan voi tämän jälkeen tehdä pääsääntöisesti aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua edellisestä valinnasta.

Jos maakunnan asukas ei ole valinnut sote-keskustaan vuoden 2022 loppuun mennessä, maakunnan on osoitettava hänelle sote-keskus, joka on maakunnan alueella parhaiten asukkaan saavutettavissa (julkinen tai yksityinen).

Suunhoidon yksiköt (arkikielessä hammashoitolat) aloittavat toimintansa kaikissa maakunnissa 1.1.2022. Jos maakunnan asukas ei ole itse valinnut hammashoitolaa, hänen tietonsa kerätään maakunnan liikelaitoksen tietoihin, mutta hänestä ei tule asiakasta eikä häntä siirretä minkään hammashoitolan asiakkaaksi. Jos asukas ei ole valinnut hammashoitolaa ennen 1.1.2024, asiakas saa vuoden 2024 alusta palvelut maakunnan osoittamasta hammashoitolasta, joka on parhaiten asukkaan saavutettavissa (julkinen tai yksityinen). Uusi valinta on mahdollista aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua edellisestä valinnasta.


Valinnanvapaus laajenee niin, että asiakas voi valita nykyistä vapaammin sosiaali- ja terveyskeskuksen, josta hän saa hoitajan ja lääkärin palveluita sekä sosiaalipalveluihin liittyvää neuvontaa ja ohjausta. Lisäksi asiakas voi erikseen valita hammashoitolan. Sote-keskuksiin on tarkoitus tuoda myös erikoislääkärien vastaanottoja.

Asiakas voi valita myös maakunnan liikelaitoksen ja sen palveluyksikön. Maakunnan liikelaitos tarjoaa sote-keskuksen ja hammashoidon palveluja sekä kaikki ne palvelut, joita ei saa sote-keskuksista ja hammashoitoloista. Liikelaitoksen muita palveluja ovat esim. neuvolat, sairaalat, lastensuojelun palvelut, kotihoito ja vammaisten palvelut.

Asiakas voi valita palveluntuottajan myös silloin, kun hän saa maakunnan liikelaitoksesta asiakassetelin. Asiakas voi valita palveluntuottajan myös henkilökohtaisen budjetin avulla, jos asiakkaalla on monia eri palvelutarpeita. Asiakas voi valita palveluntuottajan koko maan alueelta. Asiakasmaksu on eri tuottajilla sama. Maksun kerää maakunta, ei palveluntuottaja.

Vaikka maakunnan liikelaitos tarjoaisi asiakasseteliä, asiakas voi kuitenkin aina halutessaan saada palvelun myös liikelaitoksen järjestämänä. 

Asiakas voi myös toivoa haluamaansa ammattihenkilöä valitsemassaan palveluyksikössä.


Osa asiakkaista tarvitsee muita enemmän sosiaali- ja terveyspalveluja. Tällöin maakunnan liikelaitoksen palveluyksikössä (esim. sosiaaliasema, sairaala tai vammaispalvelujen yksikkö) arvioidaan asiakkaan palvelutarve ja tehdään asiakassuunnitelma. Asiakas saa suunnitelman mukaiset palvelut suoraan maakunnan liikelaitoksen palveluyksiköstä tai voi saada asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin, jolla hankkii suunnitelman mukaiset palvelut. Tällöin asiakas voi valita yksityisen yrityksen tai järjestön tuottaman palvelun.


Ei tarvitse. Sote-keskuksen lääkärin lähete voidaan käsitellä maakunnan liikelaitoksen toimipisteessä sähköisesti ja todeta asiakkaan erikoistason hoidon tarve ja ohjata asiakas tarpeen mukaiseen hoitoon.

Maakunnan liikelaitoksen on myös jalkautettava sosiaalihuollon palveluja sote-keskuksen yhteyteen, jotta asiakkaan palvelukokonaisuus voidaan tarpeen mukaan arvioida samassa paikassa. Sen jälkeen asiakas ohjataan todetun tarpeen mukaisiin sosiaalipalveluihin.


Sote-keskuksista saa sosiaalipalvelujen neuvontaa ja ohjausta. Sote-keskusten yhteydessä työskentelee myös maakunnan sosiaalipalvelujen henkilöstöä. Maakunnalla pitää olla yksi tai useampi sote-keskusten tiloissa työskentelevä ryhmä, johon kuuluu sosiaalityöntekijä, muita sosiaalihuollon ammattihenkilöitä ja tarpeen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Näin maakunnan henkilöstö tarjoaisi sote-keskuksissa sosiaalipalveluja ja tekisi palvelutarpeen arviointeja. Asiakkaan ei aina tarvitsisi hakeutua sitä varten maakunnan liikelaitoksen palveluyksikköön.

Asiakas ohjataan maakunnan liikelaitoksen asiakkaaksi, jos hän tarvitsee laajemmin palveluita tai palvelu edellyttää viranomaispäätöstä, jota ei voi tehdä sote-keskuksessa. Asiakas voidaan ohjata myös järjestön vertaistuen piiriin, jos varsinaisille sosiaali- ja terveyspalveluille ei ole tarvetta.


Sote-keskuksiin on tarkoitus tuoda sisätautien, lastentautien, geriatrian ja silmätautien erikoislääkärien palveluja 1.1.2022 alkaen. Sote-keskuksista voi saada myös muita erikoislääkärien palveluja, jos maakunta niin päättää.


Kouluterveydenhuolto ja opiskeluterveydenhuolto sekä niihin liittyvä hammashoito kuuluvat maakuntien hoidettavaksi, eikä oppilailla ja opiskelijoilla ole tässä valinnanvapautta. Kuntien tehtäväksi jää kuitenkin järjestää oppilas- ja opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelut. Aikuisten hammashoito sen sijaan kuuluu valinnanvapauden piiriin, eli jokainen valitsee hammashoitolansa itse.

Vanhusten kotihoito on maakuntien liikelaitosten vastuulla. Vanhuksille ja vammaisille voidaan tarjota myös asiakasseteli tai henkilökohtainen budjetti, joilla asiakas voi hankkia asiakassuunnitelman mukaista apua, kuten vaikkapa kotihoitoa.

Mielenterveyspotilaat ja päihdeongelmassa apua tarvitsevat voivat ottaa yhteyttä omaan sote-keskukseen tai suoraan maakunnan liikelaitoksen palveluyksikköön. Jos ihmisellä on vakavampi ja pitkäaikaisempi mielenterveys- tai päihdeongelma tai asiakas tarvitsee sosiaalihuollon palveluja, sote-keskus ohjaa hänet maakunnan liikelaitokseen, esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalvelujen yksikköön.


Neuvolat kuuluvat maakunnan liikelaitoksen vastuulle. Maakunnalla on mahdollisuus päättää, että myös neuvolapalveluihin voi saada asiakassetelin. Tällöin myös neuvoloiden tuottajiksi voisi tulla yksityisiä toimijoita.


Maakunnan asukkaat voivat valita julkisen tai yksityisen hammashoitolan (suunhoidon yksikön) vuoden 2022 alusta. Jos asukas ei ole valinnut hammashoitolaa ennen 1.1.2024, maakunta osoittaa hänet parhaiten saavutettavissa olevaan yksikköön. Hammashoitolasta voi saada tarpeellista suun ja hampaiden hoitoa, kuten nykyisinkin. Lasten ja nuorten hoitoa annetaan maakunnan liikelaitoksen palveluissa. Maakunnan päätöksellä voi saada oikomishoitoa varten asiakassetelin. Myös hammasproteettista hoitoa varten voi saada asiakassetelin.


Maakunta ylläpitää verkkopalvelussa luetteloa palvelun tuottajista (maakunnan liikelaitoksen palveluyksiköt, sote-keskukset, hammashoitolat ja muut mahdolliset palvelut). Luettelossa on oltava tietoja myös palvelujen laadusta ja saatavuudesta.

Sote-keskusten ja hammashoitoloiden on ilmoitettava verkkopalvelussa mitkä ovat palveluihin pääsyn odotusajat.

Tiedot on annettava asiakkaalle pyydettäessä myös suullisesti tai kirjallisesti.


Ei ole. Maakunta päättää palveluntuottajan silloin, kun asiakas ei itse valitse palveluntuottajaa. Omaiset ovat tarvittaessa mukana päätöksiä tehtäessä. Maakunta osoittaa sote-keskuksen ja/tai hammashoitolan kaikille, jotka eivät tee valintaa itse.


Huoltaja tai muu laillinen edustaja valitsee alaikäisen asiakkaan puolesta palveluntuottajan. 15 vuotta täyttänyt nuori voi kuitenkin valita itse palveluntuottajan.


Asiakas saa tarvittaessa tukea sopivien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien valintaan. Kaikilla palveluntuottajilla on velvollisuus neuvoa ja opastaa asiakkaita. Verkkopalvelussa tarjotaan vertailutietoa eri palveluntarjoajista. Lisäksi asiakas voi saada apua ja tukea neuvontapuhelimessa, palveluohjaajalta tai nimetyltä omatyöntekijältä. Jos asiakas ei halua itse valita palvelua, maakunta ohjaa hänet sopivaan palveluun.


Valinnanvapaus koskee lähtökohtaisesti kaikkia asiakkaita. Palvelukohtaisesti on joitain poikkeuksia, kuten koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä lastensuojelu, joissa ei ole valinnanvapautta. Samoin laitoshoidon aikana asiakas saa kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yksiköstä, jossa hän on hoidettavana (esim. sairaala). Laitoshoidon kestäessä yli kuukauden, sote-keskuksen vastuu palvelujen tuottamisesta keskeytyy.


Maakunta määrittelee etukäteen sote-keskuksille ja hammashoitoloille maksettavat korvaukset. Ne eivät pääsääntöisesti perustu suoritteisiin, vaan maksetaan asiakasmäärän ja laissa määriteltyjen tarvetekijöiden perusteella. Palveluntuottajat eivät myöskään voi valita asiakkaita. Heidän on otettava valikoimatta vastaan kaikki asiakkaaksi ilmoittautuvat henkilöt.

Maakunta määrittelee ennalta maakunnan liikelaitoksen myöntämän asiakassetelin tuottajille maksettavat korvaukset. Maakunnan liikelaitos määrittelee asiakaskohtaisesti henkilökohtaisen budjetin palvelut ja niiden perusteella maksettavien korvausten määrän.

Palveluntuottajien on rekisteröidyttävä ja niiden on täytettävä maakunnan asettamat vaatimukset. Sote-keskusten ja hammashoitoloiden on myös tehtävä sopimukset maakuntien kanssa ja niiden on vastattava lain ja maakunnan päätösten mukaisesta palvelukokonaisuudesta. Tällä tavoin varmistetaan palvelujen laatu ja toiminnan avoimuus.

Palveluntuottajan on myös ilmoitettava vaadittavat tiedot julkisessa verkossa sekä palveluihin pääsyn odotusajat.


Myös maakuntien liikelaitoksilla ja niiden yhtiöillä on mahdollisuus markkinoida palveluja. Lisäksi asiakkaiden ikä ja sairastavuus vaikuttavat maakunnan maksamien korvausten suuruuteen. Näin ollen yritysten kannattaa olla kiinnostunut kaikenlaisista asiakkaista.


Sote-keskuksia ja hammashoitoloita ylläpitävät yritykset voivat valita mihin ne sijoittavat palveluyksikkönsä. Kansainvälisten kokemusten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että ihmiset valitsevat pääsääntöisesti asiointipaikan lähellä kotia tai työpaikkaa. Suomeen valmisteltavassa mallissa palveluyksikön sijaintipaikka ei vaikuta merkittävästi toiminnan kannattavuuteen.  Tämä johtuu siitä, että palveluntuottajille maksettavissa korvauksissa otetaan huomioon asiakkaiden palvelutarpeeseen vaikuttavat tekijät, esimerkiksi ikä ja sairastavuus. Lisäksi osa rahoituksesta voidaan maksaa suoritteiden perusteella. Näiden tekijöiden perusteella runsaasti palveluja tarvitseva asiakas voi olla tuottajalle vähintään yhtä kannattava kuin vähän palveluja käyttävä asiakas.


On totta, että monet sote-keskukset todennäköisesti tarjoaisivat maakunnan rahoittamien palvelujen ohella maksullisia lisäpalveluja asiakkailleen. Olennaista on kuitenkin se, että maakunnan rahoittamissa perustason palveluissa kaikki asiakkaat ovat yhdenvertaisia.  Ehdotetun valinnanvapauslain mukaan sote-keskusten vastuulle kuuluisi myös ainakin sisätautien, lastentautien, geriatrian ja silmätautien  erikoislääkärien konsultaatiota ja vastaanottoja. Näin kaikilla olisi uudistuksen myötä mahdollista saada näitä erikoislääkärien palveluja nykyistä joustavammin.


Asiakkaiden palvelut on tarkoitus toteuttaa yhteensovitettuina kokonaisuuksina niin, että maakunnan liikelaitos vastaa tietyistä palveluista, kuten sosiaalipalveluista ja erikoissairaanhoidosta. Tämä otetaan huomioon rahoituksessa. Sote-keskuksen lähettäessä asiakkaan maakunnan liikelaitokseen, liikelaitoksessa arvioidaan lähetteen perusteella hoidon tarve. Jos arvioinnin ja mahdollisten tutkimusten perusteella osoittautuu, että asiakas ei tarvitse maakunnan liikelaitoksen vastuulle kuuluvaa hoitoa, hänet ohjataan takaisin sote-keskuksen palveluihin.


Pienillä yrityksillä on hyvät edellytykset toimia asiakassetelipalvelujen ja henkilökohtaisen budjetin palvelujen tuottajina. Lisäksi sote-keskus ja maakunnan liikelaitos voisivat täydentää omaa palvelutuotantoaan ostamalla palveluja pieniltä ja mikroyrityksiltä. Pienet yritykset voisivat toimia sote-keskuksen tuottajana yhteistyösopimusten tai yhteisen yrityksen kautta. Pienet yritykset voivat tarjota myös asiakassuunnitelman mukaisiin kotipalveluihin kuuluvia erilaisia tukipalveluja, kuten siivousta ja ruokahuoltoa.


Asiakas voi valita maakunnan liikelaitoksen sekä palveluyksikön, jossa asioi. Maakunnan liikelaitos myöntää asiakkaalle asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin, jos asiakas tarvitsee palvelutarpeen arvioinnin perusteella palvelua, johon voi saada asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin. Tällöin asiakas voi hankkia asiakassuunnitelman mukaiset palvelut valitsemaltaan palveluntuottajalta.


Kiireelliseen hoitoon pääsyyn ei tule muutoksia. Oikeus hakeutua kiireelliseen hoitoon kotikunnasta ja asuinpaikasta riippumatta säilyy ennallaan. Hätätilanteessa voi soittaa 112 tai mennä lähimpään päivystykseen.


Asiakkaalta voidaan veloittaa nykyiseen tapaan asiakasmaksu. Se on samansuuruinen maakunnan liikelaitoksen, yrityksen ja järjestön palvelussa. Asiakasmaksujen suuruus määritellään laissa. Asiakasmaksuja koskeva laki uudistetaan kokonaan ja työ on käynnissä. Asiakasmaksuja yhdenmukaistetaan ja selkeytetään. Samalla huolehditaan, ettei kenenkään maksutaakka muodostu kohtuuttomaksi. Maakunta kerää aina asiakasmaksut, eikä palveluntuottaja.


Asiakas sitoutuu sote-keskukseen ja hammashoitolaan puoleksi vuodeksi kerrallaan. Näin ollen asiakas voi tehdä uuden valinnan aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua edellisestä valinnasta. Asiakkaalla on kuitenkin oikeus vaihtaa sote-keskusta tai hammashoitolaa määräajasta riippumatta, jos hän muuttaa asuinpaikkaa tai muusta perustellusta syystä. Jos asiakas oleskelee väliaikaisesti toisella paikkakunnalla työn, opiskelun tai vapaa-ajan vieton vuoksi, hän voi käyttää toisen palveluntuottajan palveluja. Sitä varten pitää tehdä maakunnalle ilmoitus.

Asiakassetelillä tai henkilökohtaisella budjetilla hankituissa palveluissa asiakas voi vaihtaa palveluntuottajaa halutessaan.

 


Maakunnan liikelaitos voi myöntää asiakkaalle asiakassetelin, jolla asiakas voi valita haluamansa palveluntuottajan, jolta saa sovitun palvelun. Asiakassetelin voi saada, jos maakunnan liikelaitos on arvioinut ja todennut asiakkaan palvelutarpeen. Esimerkiksi asiakas voi saada asiakassetelin kotipalvelujen hankkimiseen. Tällöin asiakas valitsee itselleen sopivan kotipalvelujen tuottajan.

Kyse ei ole asiakkaan käteen tai tilille annettavasta rahasta tai setelistä. Asiakassetelillä tarkoitetaan maakunnan sitoumusta korvata asiakkaan palvelun kustannukset asiakassetelissä määrättyyn arvoon saakka. Setelissä määritellään palveluja ja niiden enimmäiskustannus. Maakunta maksaa korvauksen suoraan palveluntuottajalle. Asiakkaan tarvitsee maksaa vain asiakasmaksu, joka on samasta palvelusta samansuuruinen eri palveluntuottajilla. Asiakassetelin arvo kattaa sillä hankittavan palvelun. Jos asiakas haluaa, hän voi omalla kustannuksellaan ostaa lisäpalveluja.

Asiakas voi valita asiakassetelillä annettavan palvelun tuottajaksi sellaisen tuottajan, jonka maakunta on hyväksynyt. Maakunnan liikelaitoksen on annettava asiakkaalle tietoa palveluntuottajista, joilta asiakas voi saada palveluja asiakassetelin perusteella.

Asiakas voi aina kieltäytyä hänelle tarjotusta asiakassetelistä, jolloin maakunnan liikelaitos toteuttaa asiakkaan palvelut muulla tavoin.

Maakunnan liikelaitoksen on otettava asiakasseteli käyttöön valinnanvapauslaissa määriteltävissä palveluissa. Asiakasseteli pitää tarjota esimerkiksi monissa vanhusten ja vammaisten palveluissa, kuntoutuksessa sekä tietyissä kirurgisissa toimenpiteissä.


Jos asiakas saa asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin, hänen tililleen ei siirry rahaa. Maakunnan liikelaitos maksaa suoraan palveluntuottajalle asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin mukaiset korvaukset. Asiakkaan pitää kuitenkin maksaa palveluun liittyvä mahdollinen asiakasmaksu maakunnalle. Se kattaa yleensä pienen osan palvelun kustannuksista.


Maakunnan liikelaitoksen myöntämä asiakasseteli korvaa nykyisin käytössä olevan, kunnan myöntämän palvelusetelin. Maakunnan on otettava asiakasseteli käyttöön viimeistään 1.7.2020 alkaen vähintään laissa määritellyissä palveluissa. Lisäksi asiakasseteli on otettava käyttöön tietyissä erikoissairaanhoitoa koskevissa palveluissa viimeistään 1.1.2022.


Henkilökohtainen budjetti on asiakassuunnitelmassa määritellyn palvelukokonaisuuden hankkimiseksi määritelty rahasumma. Budjetin saaminen edellyttää, että maakunnan liikelaitos arvioi palvelutarpeen ja tekee asiakkaalle asiakassuunnitelman. Näiden palvelujen perusteella määritellään henkilökohtaisen budjetin sisältö ja palveluihin käytettävissä oleva euromäärä. Henkilökohtaista budjettia on tarjottava  jatkuvaa ja laaja-alaista  tukea tarvitsevalle ikääntyneelle tai  vammaiselle henkilölle.

Asiakas voi itse päättää, mistä hankkii asiakassuunnitelman mukaiset palvelut ja hän voi vaikuttaa myös palvelujen sisältöön. Näin asiakas saa yksilölliseen tilanteeseen sopivia palveluja. Maakunta maksaa suoraan palveluntuottajalle henkilökohtaisen budjetin mukaiset korvaukset. Asiakkaan tilille ei siis siirry rahaa.


Kyllä voi. Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä hänelle tarjotusta asiakassetelistä tai henkilökohtaisesta budjetista. Näissä tilanteissa maakunnan liikelaitos,  vastaa asiakkaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta muilla tavoin, joko omana toimintana tai ostopalveluna.


Henkilökohtainen budjetti laaditaan joko määräajaksi tai toistaiseksi voimassa olevaksi. Henkilökohtaisen budjetin toteutumista arvioidaan vuosittain ja siihen tehdään tarvittaessa muutoksia. Henkilökohtaista budjettia tarkistetaan lisäksi, jos esimerkiksi asiakkaan elämäntilanne tai avuntarve muuttuu olennaisesti. Jos kustannukset muuttuvat paljon, myös silloin henkilökohtaista budjettia tarkistetaan.


Henkilökohtainen budjetti määritellään asiakassuunnitelman perusteella siten, että se kattaa tarvittavat kustannukset. Jos asiakas haluaa asiakassuunnitelmaan ja henkilökohtaiseen budjettiin kuulumattomia palveluja, asiakas vastaa itse niistä aiheutuvista kustannuksista.


Tuskin. Erikoislääkärikäynnistä saadut sairausvakuutuskorvaukset ovat jo nyt melko pieniä. Työikäisestä väestöstä suuri osa on työnantajan kustantaman työterveyshuollon piirissä jatkossakin. Todennäköisesti valinnanvapaudesta hyötyvät eniten usein ja monia palveluja tarvitsevat ihmiset.


Haja-asutusalueille ei voi syntyä yhtä runsasta palvelutarjontaa kuin kaupunkeihin. Suomessa voi olla myös alueita, joissa on käytännössä vain yksi palveluntuottaja. Ilman palveluja ei tuolloinkaan jäädä, sillä maakunnalle on säädetty velvollisuus turvata palvelut haja-asutusalueilla.  Joitakin palveluita voidaan tarjota myös uusilla tavoilla esimerkiksi verkkopalveluina tai kotiin tuotuna.


Palveluntuottajaksi ei pääse kuka tahansa. Palveluntuottajan on oltava valtakunnallisessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien rekisterissä. Rekisteriin otetaan vain ne tuottajat, jotka täyttävät laissa määritellyt vaatimukset.

Rekisterissä oleva tuottaja voi ilmoittautua sote-keskukseksi tai hammashoidon yksiköksi. Maakunta hyväksyy ilmoituksen perustella tuottajat ja tekee heidän kanssaan sopimukset.

Palveluntuottajien toimintaa valvoo lupa- ja valvontaviranomainen. Lisäksi maakunnan velvollisuutena on osaltaan valvoa sote-keskuksia, hammashoitoloita ja muita valinnanvapauspalvelujen tuottajia.


Maakunta vastaa siitä, että asukkaat saavat tarvitsemansa palvelut, ja että eri tuottajien palvelut ovat sujuvasti ja tehokkaasti yhteen toimiva kokonaisuus. Maakunta voi asettaa palveluketjuja ja palvelujen yhteensovittamista koskevia ehtoja, jotka palveluntuottajan on täytettävä.

Maakunnan liikelaitos vastaa asiakkaansa palvelujen kokonaisuudesta, vaikka liikelaitos antaisi asiakassetelin palvelun hankkimiseen toiselta tuottajalta. Samalla tavoin sote-keskus vastaa asiakkaan koko palvelukokonaisuudesta, vaikka sote-keskus hankkisi toiselta palveluntuottajalta osan asiakkaan saamista palveluista.

Keskeisenä työvälineenä yksittäisen asiakkaan palvelujen yhteensovittamisessa olisi palvelutarpeeseen perustuva asiakassuunnitelma. Asiakkaalla olisi yksi asiakassuunnitelma, joka laadittaisiin tarvittaessa. Se sisältäisi suunnitelman kaikista asiakkaan sosiaali- ja terveyspalveluista tuottajasta riippumatta. Yksi toimija (maakunnan liikelaitos tai sote-keskus) vastaisi sen laatimisesta asiakkaan tarpeen mukaan yhteistyössä muiden tuottajien kanssa. Kaikkien palveluntuottajien on noudatettava asiakassuunnitelmaa.


Valinnanvapauslaissa säädetään yleinen avoimuusvelvoite ja yhteiskuntavastuu, jotka koskevat sosiaali- ja terveydenhuollon suoran valinnan palvelujen ja asiakassetelipalvelujen tuottajia. Kyseessä ei ole toimialaa yleisesti koskeva säännös. Valinnanvapauslain mukaan yksityisten sote-keskuksen ja hammashoidon palveluntuottajien sekä asiakassetelipalvelun tuottajien pitää vuosittain julkaista tiedot muun muassa tuloistaan, maksamistaan veroista ja verotuspaikasta, voitoista ja tappioista, johdon palkoista ja palkkioista sekä yhteiskuntavastuun toteuttamisesta. Suurilla yrityksillä sääntely koskee myös konsernin tietoja. Kaikkien tietojen pitää olla saatavilla valinnanvapauden tietojärjestelmissä, mikä helpottaa löydettävyyttä. Näin voidaan turvata avoimuus ja mahdollisuus arvioida yhtiöiden toimintaa.


Ihmisiä kannustetaan monin tavoin osallistumaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Maakuntien asukkaat voivat osallistua esimerkiksi vanhus- ja vammaisneuvostoissa tai asiakasraadissa sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Myös maakuntavaaleissa äänestäminen on tärkeä keino vaikuttaa. Asiakas voi vaikuttaa muun muassa sillä, kenet valitsee sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajaksi. Asiakkaalla on oikeus vaihtaa palveluntuottajaa.


Asiakkaalla on oikeus hakeutua kiireettömään hoitoon EU- tai ETA-maahan ja saada korvauksia kustannuksista. Kela korvaa jälkikäteen toisessa EU- ja Eta-maassa ja Sveitsissä annettua hoitoa samoin perustein kuin yksityisen terveydenhuollon palveluja Suomessa. Edellytyksenä on, että hoito kuuluu Suomen terveydenhuollon palveluvalikoimaan.

Jatkossa toiseen EU-maahan hoitoon hakeutuva henkilö saisi terveyspalvelut samoin korvausperustein kuin Suomessa. Kun kyse olisi valinnanvapauslaissa tarkoitetuista suoran valinnan palveluista, henkilö ei tarvitsisi ennakkolupaa tai -ilmoitusta. Muiden terveyspalvelujen korvaamisessa olisi edellytyksenä hoidon tarpeen arviointi tai lähete.

Hoitoon hakeutuvilla olisi edelleen velvollisuus maksaa hoito- ja matkakustannukset ensin itse. Kustannuksista korvattaisiin jälkikäteen se määrä, joka henkilön terveyspalveluista vastaavalla maakunnalla olisi kulunut vastaavan hoidon järjestämiseen. Henkilön maksettavaksi jäisi aina samasta tai vastaavasta hoidosta Suomessa potilaalta perittävä asiakasmaksu.

 

 


Vertailtavuutta on pyritty säätämään mm. seuraavin tavoin:

  • Molemmilla on lähtökohtaisesti samat tehtävät (18 §)
  • Ehdot ovat samat ja ehdot päätetään hallintopäätöksessä. Ehtojen on oltava yhdenmukaisia (42 §) sekä tasapuolisia ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia (44 §)
  • Korvausperusteet ovat samat (7 luku)
  • Maakunnan liikelaitoksesta sote-keskukselle myytävät sisäiset palvelut tai palvelukeskuksien palvelut on hinnoiteltava markkinaperusteisesti (61 §)
  • Molempien on noudatettava hallinnon yleislakeja (3 §)
  • Suoran valinnan palvelut on kirjanpidollisesti eriytettävä (56-57 §) tai niitä varten on perustettava erillinen liikelaitos tai liikelaitoksia (16 §)
  • Suoran valinnan palvelutuottajien velvoitteet ovat samat (54 §)
  • Rikosoikeudellinen ja vahingonkorvausvastuuvelvoitteet ovat samat (74 §)