Usein kysyttyä valinnanvapaudesta

 

Se tarkoittaa asiakkaan oikeutta valita itselleen sopiva sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja, palveluyksikkö ja ammattihenkilö. Näitä valintaoikeuksia on tarkoitus laajentaa 1.1.2020 alkaen. Valinnanvapauslain luonnoksen mukaan julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja voivat jatkossa tarjota asiakkaalle julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat, kuten järjestöt ja säätiöt. Asiakasmaksut ovat samasta palvelusta samat kaikilla palveluntarjoajilla. Asiakas voi valita nykyistä monipuolisemmin omaan tilanteeseensa sopivia palveluntuottajia.

  • Käytännössä asiakas voi listautua valitsemansa sosiaali- ja terveyskeskuksen (sote-keskus) asiakkaaksi ja valita lisäksi haluamansa hammashoitolan (suun hoidon yksikkö). Palveluntuottajan pitää olla maakunnan ja lupa- ja valvontaviranomaisen hyväksymä.
  • Asiakas voi saada myös asiakasseteleitä tai henkilökohtaisen budjetin, joilla voi hankkia asiakassuunnitelmaan kirjattuja sosiaali- ja terveyspalveluja.
  • Asiakas voisi myös valita maakunnan liikelaitoksen tuottamissa palveluissa, minkä maakunnan liikelaitoksen asiakkaaksi hän haluaa sekä valita palvelua antavan palveluyksikön, kuten sosiaaliaseman ja sairaalan. Maakunnan tuottamia palveluja ovat sosiaalipalvelut, erikoissairaanhoito ja eräät muut terveyspalvelut.
  • Asiakas voi valita haluamansa ammattihenkilön, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.
  • Asiakas voi myös hakeutua sairaanhoitoon EU- ja ETA-maihin jo nykyisin voimassa olevien säännösten mukaisesti.

Palveluntuottaja tarjoaa konkreettisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ihmisille. Palveluntuottaja voi olla julkinen tai yksityinen toimija. Esimerkiksi tulevan sosiaali- ja terveyskeskuksen (sote-keskus) palveluntuottaja voi olla maakunnan liikelaitos tai yhtiö, yksityinen yritys, osuuskunta tai järjestö.


Asiakas voi valita oman asuinmaakuntansa tai naapurimaakunnan liikelaitoksen ja sen palveluyksiköt.  Maakunnan liikelaitos tarkoittaa hallinnollista kokonaisuutta. Liikelaitoksesta saa esimerkiksi erikoissairaanhoitoa, sosiaalipalveluja, neuvolapalvelua, kuntoutusta sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa. Liikelaitos on myös taloudellinen yksikkö. Liikelaitoksella on maakunnan muusta toiminnasta eriytetty kirjanpito.

Liikelaitoksen palveluyksikkö tarkoittaa liikelaitoksen hallinnollisesti järjestämää palvelukokonaisuutta. Palveluyksikköön voi olla koottuna useampia palveluja tai yksi palvelu. Esimerkiksi sosiaaliasema tai sairaala voi olla liikelaitoksen palveluyksikkö. Liikelaitoksen palveluyksiköt voivat olla erilaisia eri maakunnissa.

Liikelaitoksen palveluyksiköllä voi olla useita toimipisteitä eli paikkoja joista varsinaisia palveluja saa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sosiaaliasemalla (palveluyksikkö) on lastensuojelupalveluita tarjoava toimipiste ja vammaispalveluja tarjoava toimipiste. Palveluyksikön toimipisteet voivat sijaita eri paikkakunnilla. Palvelut on voitu organisoida myös siten, että palveluyksikön kaikista toimipisteistä saa kaikkia palveluyksikköön kuuluvia palveluja.


Sosiaali- ja terveyskeskukset ja suun hoidon yksiköt (hammashoitolat) tarjoavat suoran valinnan palveluja. Nimitys tulee siitä, että maakunnan asukas voi suoraan listautua asiakkaaksi haluamaansa sote-keskukseen tai hammashoitolaan. Monissa muissa palveluissa taas sote-ammattilainen arvioi palvelutarpeen, ennen kuin henkilö otetaan asiakkaaksi.

Suoran valinnan palveluja ovat lähinnä perusterveydenhuollon palvelut, eräät erikoislääkärien konsultaatiot sekä sosiaalipalvelujen neuvonta ja ohjaus. Samoin hammashoidon peruspalvelut ovat suoran valinnan palveluja. Näistä säädetään valinnanvapauslaissa.


Sosiaali- ja terveyskeskuksesta eli sote-keskuksesta asiakas saa perustason terveyspalveluja ja sosiaalineuvontaa. Sote-keskusten palveluja ovat esimerkiksi

  • terveysneuvonta
  • terveystarkastukset
  • yleislääkärin vastaanotot
  • toiminta- ja työkyvyn arvioinnit
  • sosiaalihuollon ammattilaisen antama ohjaus ja neuvonta (ks. sosiaalipalvelut) sekä
  • tiettyjen erikoislääkärien vastaanottoja.

 


Tavoitteena on parantaa palvelujen saatavuutta ja laatua sekä kannustaa maakuntia ja palveluntuottajia toimimaan tehokkaasti ja vaikuttavasti. Tällöin asiakas saa nykyistä nopeammin avun asiaansa tai ongelmaansa. Asiakas pääsisi nopeammin hoitajalle tai lääkärille, sosiaalityöntekijälle ja muihin palveluihin. Asiakas voi myös valita entistä monipuolisemmin, mistä hankkii palveluja ja millaisia palveluja käyttää. Tavoitteena on, että asiakas voi paremmin vaikuttaa itseään ja hoitoaan koskeviin päätöksiin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen laadun uskotaan paranevan ja niiden uskotaan tulevan taloudellisesti kannattavammiksi, kun palveluntuottajat kilpailevat keskenään asiakkaista.


Kyllä voi. Potilas voi esimerkiksi valita terveyskeskuksen. Hän voi myös käyttää yksityisiä terveyspalveluja ja saada niistä aiheutuvista kustannuksista Kela-korvauksia. Potilas voi myös valita erikoissairaanhoidon hoitopaikan Suomessa. Hän voi myös hakeutua hoitoon ulkomaille.  Sosiaalipalveluissa asiakkaalla ei tällä hetkellä ole samanlaista säädöksiin perustuvaa valinnanmahdollisuutta, mutta palveluseteleillä voi valita palveluita jossain määrin.

Lisätietoa nykyisestä hoitopaikan valinnasta:


Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2020 alussa, josta lähtien maakunnat järjestävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Asiakas voi saada palveluja julkisesta tai yksityisestä sote-keskuksesta vuoden 2021 alusta lähtien. Vuoden 2022 alusta lähtien asiakas voi saada hammashoitoa julkisesta tai yksityisestä hammashoitolasta (suunhoidon yksiköstä). Henkilökohtainen budjetti ja asiakasseteli tulisivat käyttöön viimeistään 1.7.2020. Lakiluonnokseen sisältyy useita siirtymäaikoja.


Ihmiset listautuvat sen mukaan, millä aikataululla maakunta järjestää palvelut. Valinnanvapauslaki antaa maakunnille mahdollisuuden siirtymäaikoihin, joten valinnanvapaus laajenee eri aikoihin eri maakunnissa.

Sote-keskuksiin voi listautua asiakkaaksi kaikissa maakunnissa viimeistään lokakuusta 2020 lähtien.  Mikäli maakunta tai osa siitä osallistuu valinnanvapauspilotteihin, asukkaat voivat listautua asiakkaiksi jo aikaisemmin maakunnan erikseen ilmoittamana ajankohtana. Hammashoidossa asiakkaaksi listautuminen tapahtuu viimeistään lokakuusta 2021 lähtien.

Jos asiakas ei itse valitse sote-keskusta, hän on aluksi maakunnan liikelaitoksen sote-keskuksen asiakas. Asiakkaalle ilmoitetaan, minkä sote-keskuksen asiakas hän on. Keskus valikoituu asuinpaikan perusteella. Samalla asiakkaalle ilmoitetaan, että hänellä on oikeus heti halutessaan vaihtaa sote-keskusta.

Kun asiakas on valinnut sote-keskuksen, hän voi vaihtaa sote-keskusta aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua edellisestä valinnasta.

Jos maakunnan asukas ei ole valinnut sote-keskustaan vuoden 2022 loppuun mennessä, maakunnan on osoitettava hänelle sote-keskus. Kyseisen sote-keskuksen pitää olla maakunnan alueella ja asukkaan kannalta parhaiten saavutettavissa (julkinen tai yksityinen).

Suunhoidon yksiköt (hammashoitolat) aloittavat toimintansa kaikissa maakunnissa 1.1.2022. Jos maakunnan asukas ei ole itse valinnut hammashoitolaa, hänen tietonsa kerätään maakunnan liikelaitoksen tietoihin, mutta hänestä ei tule asiakasta eikä häntä siirretä minkään hammashoitolan asiakkaaksi. Jos asukas ei ole valinnut hammashoitolaa ennen 1.1.2024, asiakas saa vuoden 2024 alusta palvelut maakunnan osoittamasta hammashoitolasta, joka on parhaiten asukkaan kannalta saavutettavissa (julkinen tai yksityinen). Uusi valinta on mahdollista aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua edellisestä valinnasta.


Valinnanvapaus laajenee niin, että asiakas voi valita nykyistä vapaammin sosiaali- ja terveyskeskuksen, josta hän saa hoitajan ja lääkärin palveluita sekä sosiaalipalveluihin liittyvää neuvontaa ja ohjausta. Lisäksi asiakas voi erikseen valita hammashoitolan. Sote-keskuksiin on tarkoitus tuoda myös erikoislääkärien vastaanottoja.

Asiakas voi valita maakunnan liikelaitoksen ja sen palveluyksikön. Maakunnan liikelaitos tarjoaa sote-keskuksen ja hammashoidon palveluja sekä kaikki ne palvelut, joita ei saa sote-keskuksista ja hammashoitoloista. Liikelaitoksen muita palveluja ovat esimerkiksi neuvolat, sairaalat, lastensuojelun palvelut, kotihoito ja vammaisten palvelut.

Asiakas valitsee siis erikseen liikelaitoksen, sote-keskuksen ja hammashoitolan.

Asiakas voi valita palveluntuottajan myös silloin, kun hän saa maakunnan liikelaitoksesta asiakassetelin. Sen voi saada vaikkapa fysioterapian tai kotihoidon palvelujen hankkimiseksi. Jos iäkkäällä tai vammaisella asiakkaalla on tarvetta moniin eri palveluihin, hän voi saada henkilökohtaisen budjetin. Sillä voi valita vaikkapa asumispalveluja antavan tuottajan. Asiakas voi valita palveluntuottajan koko maan alueelta. Asiakasmaksu on eri tuottajilla sama. Maksun kerää maakunta, ei palveluntuottaja.

Vaikka maakunnan liikelaitos tarjoaisi asiakasseteliä, asiakas voi aina halutessaan saada palvelun myös liikelaitoksesta. 

Kun asiakas on valinnut palveluyksikön, hän voi toivoa haluamaansa ammattihenkilöä.


Osa asiakkaista tarvitsee muita enemmän sosiaali- ja terveyspalveluja. Tällöin maakunnan liikelaitoksen palveluyksikössä (esim. sosiaaliasema, sairaala tai vammaispalvelujen yksikkö) arvioidaan asiakkaan palvelutarve ja tehdään asiakassuunnitelma. Asiakas saa suunnitelman mukaiset palvelut suoraan maakunnan liikelaitoksen palveluyksiköstä, jonka hän voi valita. Vaihtoehtoisesti asiakas voi saada asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin, jolla hankkii suunnitelman mukaiset palvelut. Tällöin asiakas voi valita yksityisen yrityksen tai järjestön tuottaman palvelun.


Ei tarvitse. Sote-keskuksen tekemä lääkärin lähete voidaan käsitellä maakunnan liikelaitoksen toimipisteessä sähköisesti ja todeta, millaista erikoistason hoitoa asiakas tarvitsee. Tämän jälkeen liikelaitos ohjaa asiakkaan sellaiseen hoitoon, jota hän tarvitsee.

Maakunnan tulee tuoda sosiaalihuollon asiantuntijoita sote-keskuksiin aina tarpeen mukaan. He voivat olla esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä, sosionomeja tai geronomeja. Tällöin sosiaalihuollon ammattilainen tai ammattilaisten ryhmä arvioi asiakkaan elämäntilanteen kokonaisuudessaan sote-keskuksen ammattilaisten kanssa. Asiakkaalle tehdään asiakassuunnitelma, johon kirjataan tarvittavat palvelut. Sen jälkeen asiakas ohjataan sellaisiin sosiaalipalveluihin, joita hän tarvitsee.


Sote-keskuksista saa sosiaalipalvelujen neuvontaa ja ohjausta. Sote-keskusten yhteydessä työskentelee myös maakunnan sosiaalipalvelujen henkilöstöä. Maakunnalla pitää olla yksi tai useampi sote-keskusten tiloissa työskentelevä ryhmä, johon kuuluu sosiaalityöntekijä, muita sosiaalihuollon ammattihenkilöitä ja tarpeen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Näin maakunnan henkilöstö tarjoaisi sote-keskuksissa sosiaalipalveluja ja arvioisi, mitä palveluja asiakkaat tarvitsevat. Asiakkaan ei aina tarvitsisi hakeutua sitä varten maakunnan liikelaitoksen palveluyksikköön.

Asiakas ohjataan maakunnan liikelaitoksen asiakkaaksi, jos hän tarvitsee sosiaalipalveluja. Asiakas voidaan ohjata myös järjestöjen vertaistukeen, jos varsinaisille sosiaali- ja terveyspalveluille ei ole tarvetta.


Maakunnan on päätettävä, että sote-keskuksessa on myös erikoislääkärien konsultaatio- ja vastaanottopalveluja vähintään kahdelta lääketieteen erikoisalalta. Esimerkkeinä mahdollisista erikoisaloista voidaan todeta sisätaudit, lastentaudit, geriatria, silmätaudit, psykiatria, fysiatria, ortopedia ja ihotaudit. Mutta erikoisaloja voi olla myös muita.


Koululaisten ja ammattikoulujen oppilaiden terveydenhuolto ja hammashoito siirtyvät maakunnan vastuulle. Itse hoitoon tämä ei vaikuta millään tavoin.  Korkeakouluopiskelija saa palvelut YTHS:tä.


Kouluterveydenhuollon ja opiskeluterveydenhuollon sekä niihin liittyvän hammashoidon hoitaa maakuntia, eikä oppilailla ja opiskelijoilla ole tässä valinnanvapautta. Kuntien tehtäväksi jää kuitenkin järjestää oppilas- ja opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelut. Aikuisten hammashoito sen sijaan kuuluu valinnanvapauden piiriin, eli jokainen valitsee hammashoitolansa itse.

Vanhusten kotihoito on maakuntien liikelaitosten vastuulla. Vanhuksille ja vammaisille voidaan tarjota myös asiakasseteli tai henkilökohtainen budjetti, joilla asiakas voi hankkia asiakassuunnitelman mukaista apua, kuten vaikkapa kotihoitoa.

Mielenterveyspotilaat ja päihdeongelmassa apua tarvitsevat voivat ottaa yhteyttä omaan sote-keskukseen tai suoraan maakunnan liikelaitoksen palveluyksikköön. Jos ihmisellä on vakavampi ja pitkäaikaisempi mielenterveys- tai päihdeongelma tai asiakas tarvitsee sosiaalihuollon palveluja, sote-keskus ohjaa hänet maakunnan liikelaitokseen, esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalvelujen yksikköön.


Neuvolat kuuluvat maakunnan liikelaitoksen vastuulle. Maakunnalla on mahdollisuus päättää, että myös neuvolapalveluihin voi saada asiakassetelin. Tällöin neuvoloiden tuottajiksi voisi tulla yksityisiä toimijoita.


Maakunnan asukkaat voivat valita julkisen tai yksityisen hammashoitolan (suunhoidon yksikön) vuoden 2022 alusta. Jos asukas ei ole valinnut hammashoitolaa ennen 1.1.2024, maakunta osoittaa hänet yksikköön, joka on asiakkaan kannalta parhaiten saavutettavissa. Hammashoitolasta voi saada tarpeellista suun ja hampaiden hoitoa, kuten nykyisinkin. Lapset ja nuoret hoidetaan maakunnan liikelaitoksen palveluissa. Maakunnan päätöksellä voi saada oikomishoitoa varten asiakassetelin. Myös hammasproteettista hoitoa varten voi saada asiakassetelin.


Maakunta ylläpitää verkkopalvelussa luetteloa palvelun tuottajista (maakunnan liikelaitoksen palveluyksiköt, sote-keskukset, hammashoitolat ja muut mahdolliset palvelut). Luettelossa on oltava tietoja myös palvelujen laadusta ja saatavuudesta. Lisäksi Kela ylläpitää tietopalvelua, jossa on tietoa sote-keskusten ja hammashoitoloiden palveluntuottajista ja tuottajista, joiden palveluja saa asiakassetelillä. Kyseiseen tietopalveluun yksityiset palveluntuottajat vievät muun muassa verotus- ja palkkatietojaan.

Sote-keskusten ja hammashoitoloiden on ilmoitettava verkkopalvelussa mitkä ovat palveluihin pääsyn odotusajat.

Tiedot on annettava myös suullisesti tai kirjallisesti, jos asiakas niin pyytää.


Ei ole. Maakunta päättää palveluntuottajan silloin, kun asiakas ei itse valitse palveluntuottajaa. Omaiset ovat tarvittaessa mukana, kun päätöksiä tehdään. Maakunta osoittaa sote-keskuksen ja/tai hammashoitolan kaikille, jotka eivät tee valintaa itse.


Huoltaja tai muu laillinen edustaja valitsee alaikäisen asiakkaan puolesta palveluntuottajan. 15 vuotta täyttänyt nuori voi kuitenkin valita itse palveluntuottajan.


Asiakas saa tarvittaessa tukea sopivien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien valintaan. Kaikilla palveluntuottajilla on velvollisuus neuvoa ja opastaa asiakkaita. Verkkopalvelussa tarjotaan vertailutietoa eri palveluntarjoajista. Lisäksi asiakas voi saada apua ja tukea neuvontapuhelimessa, palveluohjaajalta tai nimetyltä omatyöntekijältä. Jos asiakas ei halua itse valita palvelua, maakunta ohjaa hänet sopivaan palveluun.


Valinnanvapaus koskee lähtökohtaisesti kaikkia asiakkaita. Palvelukohtaisesti on joitain poikkeuksia, kuten koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä lastensuojelu, joissa ei ole valinnanvapautta. Samoin laitoshoidon aikana asiakas saa kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yksiköstä, jossa hän on hoidettavana (esim. sairaala).


Myös maakuntien liikelaitoksilla ja niiden yhtiöillä on mahdollisuus markkinoida palveluja. Lisäksi asiakkaiden ikä ja sairastavuus vaikuttavat maakunnan maksamien korvausten suuruuteen. Näin ollen yritysten kannattaa olla kiinnostunut kaikenlaisista asiakkaista.


Maakunta määrittelee etukäteen sote-keskuksille ja hammashoitoloille maksettavat korvaukset. Ne eivät pääsääntöisesti perustu suoritteisiin, vaan maksetaan asiakasmäärän ja asiakkaiden henkilökohtaisten ominaisuuksien kuten iän, sukupuolen ja sairauksien perusteella. Palveluntuottajat eivät myöskään voi valita asiakkaita. Heidän on otettava valikoimatta vastaan kaikki asiakkaaksi ilmoittautuvat henkilöt.

Maakunta määrittelee ennalta, millaisia korvauksia tuottajille maksetaan maakunnan myöntämistä asiakasseteleistä. Maakunnan liikelaitos määrittelee kunkin asiakkaan kohdalla erikseen henkilökohtaisen budjetin palvelut ja niiden perusteella maksettavien korvausten määrän.

Palveluntuottajien on rekisteröidyttävä ja niiden on täytettävä maakunnan asettamat vaatimukset. Sote-keskusten ja hammashoitoloiden on myös tehtävä sopimukset maakuntien kanssa ja niiden on vastattava lain ja maakunnan päätösten mukaisesta palvelukokonaisuudesta. Tällä tavoin varmistetaan palvelujen laatu ja toiminnan avoimuus.

Palveluntuottajan on myös ilmoitettava vaadittavat tiedot julkisessa verkossa sekä palveluihin pääsyn odotusajat.

Lue lisää:


Sote-keskuksia ja hammashoitoloita ylläpitävät yritykset voivat valita mihin ne sijoittavat palveluyksikkönsä. Kansainvälisten kokemusten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että ihmiset valitsevat pääsääntöisesti asiointipaikan lähellä kotia tai työpaikkaa. Suomeen valmisteltavassa mallissa palveluyksikön sijaintipaikka ei vaikuta merkittävästi toiminnan kannattavuuteen. Tämä johtuu siitä, että palveluntuottajille maksettavissa korvauksissa otetaan seikat, jotka vaikuttavat siihen, millaisia palveluita asiakkaat tarvitsevat. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi ikä ja sairastavuus. Lisäksi osa rahoituksesta voidaan maksaa suoritteiden perusteella. Näiden tekijöiden perusteella runsaasti palveluja tarvitseva asiakas voi olla tuottajalle vähintään yhtä kannattava kuin vähän palveluja käyttävä asiakas.


On totta, että monet sote-keskukset todennäköisesti tarjoaisivat maakunnan rahoittamien palvelujen ohella maksullisia lisäpalveluja asiakkailleen. Olennaista on kuitenkin se, että maakunnan rahoittamissa perustason palveluissa kaikki asiakkaat ovat yhdenvertaisia.  Ehdotetun valinnanvapauslain mukaan sote-keskusten vastuulle kuuluisi myös ainakin sisätautien, lastentautien, geriatrian ja silmätautien erikoislääkärien konsultaatiota ja vastaanottoja. Uudistuksen myötä kaikilla olisi mahdollisuus saada näitä erikoislääkärien palveluja nykyistä joustavammin.


Asiakkaiden palvelut on tarkoitus toteuttaa kokonaisuuksina niin, että maakunnan liikelaitos vastaa tietyistä palveluista, kuten sosiaalipalveluista ja erikoissairaanhoidosta. Tämä otetaan huomioon rahoituksessa. Kun sote-keskus lähettää asiakkaan maakunnan liikelaitokseen, liikelaitoksessa arvioidaan hoidon ja palvelujen tarve. Jos arvioinnin ja mahdollisten tutkimusten perusteella osoittautuu, että asiakas ei tarvitse maakunnan liikelaitoksen vastuulle kuuluvaa hoitoa, hänet ohjataan takaisin sote-keskuksen palveluihin.


Pienillä yrityksillä on hyvät edellytykset tuottaa asiakassetelipalveluja ja henkilökohtaisen budjetin palveluja. Lisäksi sote-keskus ja maakunnan liikelaitos voivat täydentää omaa palvelutuotantoaan siten, että ne ostavat palveluja pieniltä ja mikroyrityksiltä. Pienet yritykset voivat toimia sote-keskuksen tuottajana yhteistyösopimuksilla tai yhteisellä yrityksellä. Pienet yritykset voivat tarjota myös erilaisia tukipalveluja, kuten siivousta ja ruokahuoltoa.


Asiakas voi valita maakunnan liikelaitoksen sekä palveluyksikön, jossa asioi. Maakunnan liikelaitos myöntää asiakkaalle asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin, jos asiakas tarvitsee palvelutarpeen arvioinnin perusteella palvelua, johon voi saada asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin. Tällöin asiakas voi hankkia asiakassuunnitelman mukaiset palvelut valitsemaltaan palveluntuottajalta.


Kiireelliseen hoitoon pääsy ei muutu. Asiakkaalla säilyy oikeus hakeutua kiireelliseen hoitoon kotikunnasta ja asuinpaikasta riippumatta. Hätätilanteessa voi soittaa 112 tai mennä lähimpään päivystykseen.


Asiakkaalta voidaan veloittaa nykyiseen tapaan asiakasmaksu. Se on saman suuruinen maakunnan liikelaitoksen, yrityksen ja järjestön palvelussa. Asiakasmaksujen suuruus määritellään laissa. Asiakasmaksuja koskeva laki uudistetaan kokonaan ja työ on käynnissä. Asiakasmaksuja yhdenmukaistetaan ja selkeytetään. Samalla huolehditaan, ettei kenenkään maksutaakka muodostu kohtuuttomaksi. Maakunta kerää aina asiakasmaksut, eikä palveluntuottaja.


Asiakas sitoutuu sote-keskukseen ja hammashoitolaan puoleksi vuodeksi kerrallaan. Näin ollen asiakas voi tehdä uuden valinnan aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua edellisestä valinnasta. Asiakkaalla on kuitenkin oikeus vaihtaa sote-keskusta tai hammashoitolaa milloin tahansa, jos hän muuttaa asuinpaikkaa tai muusta perustellusta syystä. Jos asiakas oleskelee väliaikaisesti toisella paikkakunnalla työn, opiskelun tai vapaa-ajan vieton vuoksi, hän voi käyttää toisen palveluntuottajan palveluja. Sitä varten pitää tehdä maakunnalle ilmoitus.

Asiakas voi vaihtaa palveluntuottajaa myös, jos hän on hankkinut palvelut asiakassetelillä tai henkilökohtaisella budjetilla.

 


Maakunnan liikelaitos voi myöntää asiakkaalle asiakassetelin, jolla asiakas voi valita haluamansa palveluntuottajan. Asiakassetelin voi saada, kun maakunnan liikelaitos on arvioinut ja todennut, mitä palveluita asiakas tarvitsee. Esimerkiksi asiakas voi saada asiakassetelin kotipalvelujen hankkimiseen. Tällöin asiakas valitsee itselleen sopivan kotipalvelujen tuottajan.

Kyse ei ole asiakkaan käteen tai tilille annettavasta rahasta tai setelistä. Asiakassetelillä tarkoitetaan sitä, että maakunta korvaa asiakkaan palvelun kustannukset asiakasseteliin kirjattuun summaan saakka. Setelissä määritellään, mitä palveluja sillä saa ja niiden enimmäiskustannus. Maakunta maksaa korvauksen suoraan palveluntuottajalle. Asiakkaan tarvitsee maksaa vain asiakasmaksu, joka on samasta palvelusta saman suuruinen eri palveluntuottajilla. Jos asiakas haluaa, hän voi omalla kustannuksellaan ostaa lisäpalveluja.

Asiakas voi valita asiakassetelillä annettavan palvelun tuottajaksi sellaisen tuottajan, jonka maakunta on hyväksynyt. Maakunnan liikelaitoksen on annettava asiakkaalle tietoa palveluntuottajista, joilta asiakas voi saada palveluja asiakassetelillä.

Asiakas voi aina kieltäytyä hänelle tarjotusta asiakassetelistä, jolloin maakunnan liikelaitos toteuttaa asiakkaan palvelut muulla tavoin.

Maakunnan liikelaitoksen on otettava asiakasseteli käyttöön valinnanvapauslaissa määriteltävissä palveluissa. Asiakasseteli pitää tarjota esimerkiksi monissa vanhusten ja vammaisten palveluissa sekä kuntoutuksessa.


Jos asiakas saa asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin, hänen tililleen ei siirry rahaa. Maakunnan liikelaitos maksaa suoraan palveluntuottajalle asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin mukaiset korvaukset. Asiakkaan pitää kuitenkin maksaa palveluun liittyvä mahdollinen asiakasmaksu maakunnalle. Se kattaa yleensä pienen osan palvelun todellisista kustannuksista.


Maakunnan liikelaitoksen myöntämä asiakasseteli korvaa nykyisin käytössä olevan, kunnan myöntämän palvelusetelin. Maakunnan on otettava asiakasseteli käyttöön viimeistään 1.7.2020 alkaen vähintään laissa määritellyissä palveluissa.

Kun valinnanvapauslaki on tullut voimaan, asiakas voi käyttää aikaisemmin saamaansa palveluseteliä niin kauan kuin se on voimassa, kuitenkin enintään kuuden kuukauden ajan siitä, kun maakunta on ottanut asiakassetelin käyttöön. Asiakas voi myös pyytää, että saisi käyttää palveluseteliä enintään kahden vuoden ajan. Maakunnan on huolehdittava mahdollisuuksien mukaan siitä, että sama palveluntuottaja hoivaa ja hoitaa asiakasta myös sen jälkeen, kun palvelusetelin käyttö on päättynyt.


Henkilökohtainen budjetti on käytännössä maksusitoumus, jolla voi hankkia asiakassuunnitelmaan kirjattuja palveluja. Budjetin saaminen edellyttää, että maakunnan liikelaitos arvioi, mitä palveluja asiakas tarvitsee ja tekee asiakkaalle asiakassuunnitelman. Asiakkaan tarvitsemien palvelujen perusteella määritellään henkilökohtaisen budjetin sisältö ja palveluihin käytettävissä oleva euromäärä. Henkilökohtaista budjettia on tarjottava ikääntyneelle tai vammaiselle henkilölle, joka tarvitsee jatkuvaa ja laaja-alaista tukea.

Asiakas voi itse päättää, mistä hankkii asiakassuunnitelmaan kirjatut palvelut ja hän voi vaikuttaa myös palvelujen sisältöön. Näin asiakas saa juuri hänelle sopivia palveluja. Maakunta maksaa suoraan palveluntuottajalle henkilökohtaisen budjetin mukaiset korvaukset. Asiakkaan tilille ei siis siirry rahaa.


Kyllä voi. Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä hänelle tarjotusta asiakassetelistä tai henkilökohtaisesta budjetista. Näissä tilanteissa maakunnan liikelaitoksen on tuotettava asiakkaan sosiaali- ja terveyspalvelut muilla tavoin, joko omana toimintana tai ostopalveluna.


Henkilökohtainen budjetti laaditaan joko määräajaksi tai toistaiseksi voimassa olevaksi. Henkilökohtaisen budjetin toteutumista arvioidaan vähintään vuosittain ja siihen tehdään tarvittaessa muutoksia. Henkilökohtaista budjettia tarkistetaan lisäksi, jos esimerkiksi asiakkaan elämäntilanne tai avuntarve muuttuu olennaisesti. Jos kustannukset muuttuvat paljon, myös silloin henkilökohtaista budjettia tarkistetaan.


Henkilökohtainen budjetti määritellään asiakassuunnitelman perusteella siten, että se kattaa tarvittavat kustannukset. Eli henkilökohtaisella budjetilla saa ne palvelut, jotka on kirjattu asiakassuunnitelmaan. Jos asiakas haluaa asiakassuunnitelmaan ja henkilökohtaiseen budjettiin kuulumattomia palveluja, asiakas vastaa itse niistä aiheutuvista kustannuksista.


Kuljetuspalveluiden kustannuksia voidaan sisällyttää henkilökohtaiseen budjettiin, jos on todettu, että asiakkaalla on tarve kuljetuspalveluille ja hän haluaa hankkia niitä henkilökohtaisella budjetilla. Jollei asiakas halua sisällyttää kuljetuspalveluja henkilökohtaiseen budjettiin, maakunnan liikelaitos tuottaa ne muulla tavoin asiakkaalle.


Tuskin. Erikoislääkärikäynnistä saadut sairausvakuutuskorvaukset ovat jo nyt melko pieniä. Työnantaja kustantaa jatkossakin työterveyshuollon suurimmalle osalle työikäisestä väestöstä. Todennäköisesti valinnanvapaudesta hyötyvät eniten usein ja monia palveluja tarvitsevat ihmiset.


Haja-asutusalueille ei käytännössä synny yhtä runsasta palvelutarjontaa kuin kaupunkeihin. Suomessa voi olla myös alueita, joissa on vain yksi palveluntuottaja. Ilman palveluja ei tuolloinkaan jää, sillä maakunnalle on säädetty velvollisuus turvata palvelut haja-asutusalueilla. Joitakin palveluita voidaan tarjota myös uusilla tavoilla esimerkiksi verkkopalveluina tai kotiin tuotuna.


Palveluntuottajaksi ei pääse kuka tahansa. Palveluntuottajan on oltava valtakunnallisessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien rekisterissä. Rekisteriin otetaan vain ne tuottajat, jotka täyttävät laissa määritellyt vaatimukset.

Tuottaja, joka täyttää valinnanvapauslaissa olevat edellytykset, voi ilmoittautua sote-keskukseksi tai hammashoidon yksiköksi. Maakunta hyväksyy ilmoituksen perustella tuottajat ja tekee heidän kanssaan sopimukset. Maakunta hyväksyy myös asiakassetelipalveluja tuottavat toimijat.

Palveluntuottajien toimintaa valvoo lupa- ja valvontaviranomainen. Lisäksi maakunnan velvollisuutena on osaltaan valvoa sote-keskuksia, hammashoitoloita ja muita valinnanvapauspalvelujen tuottajia. Jos asiakas kokee, että palveluntuottajan palveluissa, palveluihin pääsyssä tai saamassaan kohtelussa on puutteita, hänellä on oikeus viedä asia maakunnan käsiteltäväksi.


Maakunta vastaa siitä, että asukkaat saavat tarvitsemansa palvelut, ja että eri tuottajien palvelut ovat sujuvasti ja tehokkaasti yhteen toimiva kokonaisuus. Maakunta voi asettaa palveluntuottajille ehtoja, joilla palvelut saadaan toimivaksi ketjuksi ja kokonaisuudeksi.

Maakunnan liikelaitos vastaa asiakkaansa palvelujen kokonaisuudesta, vaikka liikelaitos antaisi asiakassetelin palvelun hankkimiseen toiselta tuottajalta. Samalla tavoin sote-keskus vastaa asiakkaan koko palvelukokonaisuudesta, vaikka sote-keskus hankkisi toiselta palveluntuottajalta osan asiakkaan saamista palveluista.

Asiakassuunnitelmalla sovitetaan yhteen asiakkaan tarvitsemat erilaiset palvelut. Asiakkaalla on yksi asiakassuunnitelma, joka laaditaan tarvittaessa. Se sisältää suunnitelman kaikista asiakkaan sosiaali- ja terveyspalveluista tuottajasta riippumatta. Asiakassuunnitelman laatimisesta vastaa maakunnan liikelaitos tai sote-keskus yhteistyössä muiden tuottajien kanssa. Kaikkien palveluntuottajien on noudatettava asiakassuunnitelmaa.


Valinnanvapauslaissa säädetään yleinen avoimuusvelvoite ja yhteiskuntavastuu, jotka koskevat sosiaali- ja terveydenhuollon suoran valinnan palvelujen ja asiakassetelipalvelujen tuottajia. Kyseessä ei ole toimialaa yleisesti koskeva säännös. Valinnanvapauslain mukaan yksityisten sote-keskuksen ja hammashoidon palveluntuottajien sekä asiakassetelipalvelun tuottajien pitää vuosittain julkaista tiedot muun muassa tuloistaan, maksamistaan veroista ja verotuspaikasta, voitoista ja tappioista, johdon palkoista ja palkkioista sekä yhteiskuntavastuun toteuttamisesta. Suurilla yrityksillä sääntely koskee myös konsernin tietoja. Kaikkien tietojen pitää olla saatavilla valinnanvapauden tietojärjestelmissä, mikä helpottaa löydettävyyttä. Näin voidaan turvata avoimuus ja mahdollisuus arvioida yhtiöiden toimintaa.


Ihmisiä kannustetaan monin tavoin osallistumaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Maakuntien asukkaat voivat osallistua esimerkiksi vanhus- ja vammaisneuvostoissa tai asiakasraadissa sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Myös maakuntavaaleissa äänestäminen on tärkeä keino vaikuttaa. Asiakas voi vaikuttaa muun muassa sillä, kenet valitsee sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajaksi. Asiakkaalla on oikeus vaihtaa palveluntuottajaa.


Asiakkaalla on oikeus hakeutua kiireettömään hoitoon EU- tai ETA-maahan ja saada korvauksia kustannuksista. Kela korvaa jälkikäteen toisessa EU- ja ETA-maassa ja Sveitsissä annettua hoitoa samoin perustein kuin yksityisen terveydenhuollon palveluja Suomessa. Edellytyksenä on, että hoito kuuluu Suomen terveydenhuollon palveluvalikoimaan.

Jatkossa toiseen EU-maahan hoitoon hakeutuva henkilö saisi terveyspalvelut samoin korvausperustein kuin Suomessa. Kun kyse olisi valinnanvapauslaissa tarkoitetuista suoran valinnan palveluista, henkilö ei tarvitsisi ennakkolupaa tai -ilmoitusta. Muiden terveyspalvelujen korvaamisessa olisi edellytyksenä hoidon tarpeen arviointi tai lähete.

Hoitoon hakeutuvilla olisi edelleen velvollisuus maksaa hoito- ja matkakustannukset ensin itse. Kustannuksista korvattaisiin jälkikäteen se määrä, joka henkilön terveyspalveluista vastaavalla maakunnalla olisi kulunut vastaavan hoidon järjestämiseen. Henkilön maksettavaksi jäisi aina samasta tai vastaavasta hoidosta Suomessa potilaalta perittävä asiakasmaksu.

 

 


Vertailtavuutta on pyritty säätämään mm. seuraavin tavoin:

  • Molemmilla on lähtökohtaisesti samat tehtävät (18 §)

  • Tuottajia velvoittavat ehdot ovat samat ja ehdot päätetään hallintopäätöksessä. Ehtojen on oltava yhdenmukaisia (42 §) sekä tasapuolisia ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia (44 §)

  • Korvausperusteet ovat samat (10 luku)

  • Maakunnan liikelaitoksesta sote-keskukselle myytävät sisäiset palvelut tai palvelukeskuksien palvelut on hinnoiteltava markkinaperusteisesti (61 §)

  • Molempien on noudatettava hallinnon yleislakeja (3 §)

  • Suoran valinnan palvelut on kirjanpidollisesti eriytettävä (56-57 §) tai niitä varten on perustettava erillinen liikelaitos tai liikelaitoksia (16 §)

  • Suoran valinnan palvelutuottajien velvoitteet ovat samat (54 §)

  • Rikosoikeudellinen ja vahingonkorvausvastuuvelvoitteet ovat samat (75 §)

 

 


Jompikumpi maakunta on kotimaakunta, sillä ihminen on aina kirjoilla jossakin. Uusi valinnanvapauslaki on kuitenkin joustava siten, että voit tilapäisesti vaihtaa maakuntaa. Jos oleskelet väliaikaisesti toisella paikkakunnalla työn, opiskelun tai vapaa-ajan vieton vuoksi, voit käydä toisen palveluntuottajan sote-keskuksessa tai hammashoitolassa, jollei paikkakunnalla ole valitsemasi palveluntuottajan toimipistettä. Sitä varten pitää tehdä maakunnalle ilmoitus tilapäisestä oleskelusta valtakunnallisessa verkkopalvelussa tai muutoin kirjallisesti.

Sinulla olisi on myös toinen vaihtoehto. Periaatteessa voit jo alun perin valita yksityisen sote-keskuksen tai hammashoitolan, jolla on palvelupisteitä maanlaajuisesti. Tässä tapauksessa siis palvelupiste sekä kotimaakunnassasi että mökkisi maakunnassa.  Tällöin voit vapaasti käyttää muuallakin Suomessa sijaitsevia palvelupisteitä, eikä sinun tällöin tarvitse tehdä mitään ilmoituksia.

Jos saat maakunnalta jotakin palvelua varten asiakassetelin (esimerkiksi fysioterapia, kotihoito, leikkausoperaatio), voit valita vapaasti palveluntuottajan koko Suomesta. Sellainen rajoitus kuitenkin on, että palveluntuottajan pitää olla jonkin maakunnan hyväksymä. Eli tuottajan pitää täyttää maakunnan ehdot ja laatuvaatimukset. Maakunta ylläpitää luetteloa palveluntuottajista netissä. Tietoa saa myös maakunnan palveluneuvonnasta.

Hätätapauksessa kiireellistä hoitoa saa aina hakea lähimmästä terveyskeskuksesta tai sairaalasta.