Usein kysyttyä sote-uudistuksesta

 

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat palveluja, jotka valtio rahoittaa verovaroilla. Näitä ovat muun muassa

  • avoterveydenhuollon palvelut
  • sairaalapalvelut
  • suun terveydenhuolto
  • mielenterveys- ja päihdepalvelut
  • äitiys- ja lastenneuvolat
  • lastensuojelu
  • vammaispalvelut
  • vanhusten asumispalvelut
  • kotihoito

 


Maakunta- ja sote-uudistuksessa selkiytetään Suomen julkinen hallinto kolmitasoiseksi: jatkossa on valtio, maakunta ja kunta.  Tarkoituksena on nykyaikaistaa hallinto ja palvelut asiakaslähtöisiksi ja kustannustehokkaiksi. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2020.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta, saatavuutta ja vaikuttavuutta sekä hillitä kustannusten kasvua.

Maakuntauudistuksen tavoitteena on sovittaa yhteen valtion aluehallinto ja maakuntahallinto sekä luoda tarkoituksenmukainen työnjako valtion aluehallinnon, maakuntien ja kuntien välille.


Voimavaroja voidaan käyttää nykyistä tehokkaammin, kun palvelujen järjestäjiä ovat nykyisten kuntien ja kuntayhtymien sijasta 18 maakuntaa. Tämä edellyttää, että perustason ja erikoistason sosiaali- ja terveyspalvelut sovitetaan yhteen sujuvasti. Tällöin laitoshoitoa voidaan vähentää, ennaltaehkäisevää työtä vahvistaa ja ikäihmisten palvelutarvetta myöhentää.  Maakunnat ovat kuntia isompia ja vahvempia järjestäjiä, mikä mahdollistaa paremman työnjaon ja uusien palvelumuotojen tehokkaan käytön.

Merkittävä rooli säästöjen saamiseksi on myös sillä, että uusia digitaalisia palvelutapoja. Lisäksi ICT-järjestelmät ovat yhteen toimivia, jolloin tieto kulkee eri toimijoiden välillä. Hyvien toimintatapojen levittämiseksi ja resurssi- ja sisältöohjauksen toteuttamiseksi tarvitaan riittävän vahvaa valtion ohjausta.


Väestön ikääntyminen lisää terveys- ja hoivapalveluiden tarvetta. Arvioiden mukaan ikääntymisen aiheuttama palveluntarve kasvaa vanhuspalveluissa jopa 70 prosenttia ja terveydenhuollossa noin 20 prosenttia nykyiseen verrattuna vuoteen 2035 mennessä. Lisäksi palveluiden tuotantokustannukset ovat kasvaneet ja niiden odotetaan kasvavan jatkossakin yleistä hintakehitystä nopeammin.

Järjestelmän uudistaminen on välttämätöntä, mikäli haluamme samanaikaisesti sekä lunastaa palvelulupaukset hoidon ja hoivan saatavuudesta ja laadusta että turvata julkisen talouden kestävyyden.

Suurin osa sosiaali- ja terveyspalveluista tuotetaan verovaroin, ja lisähaasteena on, että Suomessa on jo nyt varsin korkea kokonaisveroaste.

 


Ei, kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimitilat eivät siirry maakunnille, vaan maakunnat vuokraavat toimitilat 3 vuoden määräajaksi. Kunnista maakunnille siirtyy sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvä irtain omaisuus.

Jatkovalmistelussa haetaan ratkaisua myös siihen, etteivät käyttämättä jäävät kiinteistöt ja korjausvelat jää yksittäisten kuntien rasitteeksi.

Maakunnille siirtyvät sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymien ja maakuntien liittojen varat ja velat sekä osana näitä myös kaikki kiinteistöt ja toimitilat.


Maakuntien palvelukseen siirtyy liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö ja osa tukipalveluiden työntekijöistä. Lisäksi maakuntiin siirtyy noin 5000 työntekijää valtion aluehallinnosta. Yhteensä yli 220 000 henkilöä siirtyy maakuntien ja niiden yhtiöiden palvelukseen 1.1.2020 alkaen.

Henkilöstöön sovelletaan jatkossakin kunnallista viranhaltija- sekä työ- ja virkaehtosopimuslainsäädäntöä. Säädöksiä muokataan niin, että ne koskevat myös maakuntien henkilöstöä.  Maakunnat tulevat jäseneksi Kevaan (entinen Kuntien eläkevakuutus) ja maakuntien henkilöstö on jatkossakin kunnallisen eläkejärjestelmän piirissä. Kuntatyönantajat KT toimii jatkossa myös maakuntien työnantajaedustajana. Henkilöstösiirtojen ja palkkojen yhteensovittamisen kustannukset pidetään mahdollisimman pieninä.

Maakunnilla on niiden henkilöstömäärää ja taloudellista painoarvoa vastaava asema uudessa työnantajaorganisaatiossa. Maakuntien yhtiöt voivat valita, tulevatko ne kunnallisen eläkejärjestelmän ja kunnallisen ja maakunnallisen alan työehtosopimusten piiriin.


Maakuntien toiminta rahoitetaan valtion rahoituksella sekä maakuntien keräämillä asiakas- ja muilla käyttömaksuilla. Maakunnilla ei ole verotusoikeutta. Pääperiaatteena on, että valtionrahoitus osoitetaan maakunnille laissa olevien tarvetekijöiden perusteella. Rahoitus on yleiskatteellista, mikä tarkoittaa, että maakunta saa itse päättää, miten varat käytetään sosiaali- ja terveyspalveluihin.


Asiakasmaksuja koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan. Valmistelu  on aloitettu keväällä 2017.  Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon maksuperusteita lähennetään, jotta palvelujen yhteensovittaminen on helpompaa. Palveluista peritään jatkossakin asiakasmaksuja, sillä se on tärkeää asiakkaiden vastuunoton ja kustannusten hillinnän kannalta.


Sosiaali- ja terveyspalveluissa turvataan jatkossakin ihmisten kielelliset oikeudet. Asiakkaalla ja potilaalla on oikeus käyttää kansalliskieliä, eli suomen tai ruotsin kieltä, tulla kuulluksi ja saada asiakirjat hallintoasioissa suomeksi tai ruotsiksi. Kielellisistä oikeuksista säädetään nykyisessä kielilaissa, saamen kielilaissa ja viittomakielilaissa sekä tulevassa sote-järjestämislaissa. Sote-järjestämislain mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään molemmilla kansalliskielillä eli sekä suomeksi että ruotsiksi jos maakunta koostuu erikielisistä tai kaksikielisistä kunnista. Jos kaikki maakuntaan kuuluvat kunnat ovat yksikielisiä, järjestetään palvelut ja niihin liittyvä hallinto alueen kuntien kielellä.

Ehdotetuista maakunnista viidestä maakunnasta tulee kaksikielinen ja Pohjanmaata lukuun ottamatta muissa ruotsi on vähemmistökielenä. Oikeus saamen kielen käyttöön viranomaisissa koskee lähinnä saamelaisten kotiseutualuetta.

Kielilain mukaan viranomaisen on oma-aloitteisesti huolehdittava siitä että henkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Kun palveluja järjestetään, toiminta on suunniteltava niin että kielilakia noudatetaan.

Asiakkaan ja potilaan osallistuminen on turvattava myös tilanteissa, joissa asiakkaalla tai potilaalla ja henkilöstöllä ei ole yhteistä kieltä tai henkilö ei aisti- tai puhevamman tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi. Tällaisia kieliryhmiä ovat suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli. Jos tulkkia ei ole mahdollista saada paikalle, ymmärtämisestä on huolehdittava muilla tavoin.


Palvelulupauksen tarkoituksena on kertoa maakunnan asukkaille miten palveluja käytännössä toteutetaan. Samalla se edistää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä niin, että samalla otetaan huomioon asiakkaiden näkemykset ja tarpeet. Palvelulupauksen tarkoituksena on myös lisätä toiminnan avoimuutta ja tätä kautta kehittää palvelujen laatua, vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Julkisesti ilmoitettu palvelulupaus antaa maakunnan asukkaille mahdollisuuden seurata ja arvioida sitä, miten palveluja toteutetaan. Tätä kautta on myös mahdollista antaa palautetta ja tehdä palvelujen käytännön toteutusta parantavia ehdotuksia. Palvelulupauksella ei voi laajentaa tai kaventaa nykyisiä lakisääteisiä palveluja.  Muutoksista täytyy säätää lailla.


Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio tarkoittaa, että kaikki palvelut kootaan yhden johdon eli maakunnan alaisuuteen. Maakunnan vastuulla on yhteensovittaa palvelut asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi ja toimiviksi palvelu- ja hoitoketjuiksi.  Tämä koskee julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja niin perustasolla kuin erityistasolla. Myös kaikki rahoitus kulkee maakunnan kautta palvelujen tuottajille. Lisäksi maakunnan tehtävä on varmistaa, että asiakkaan valinnanvapauden piirissä olevat julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin palvelut toimivat yhteen, tieto kulkee sujuvasti ja palvelut täyttävät laatukriteerit.


Järjestäminen ja tuotanto erotetaan eri organisaatioihin maakunnassa. Maakunnan on erotettava oma palvelutuotanto maakunnan muusta toiminnasta. Tätä varten maakunnassa yksi tai useampia liikelaitoksia.

Maakunta vastaa järjestäjänä viranomaistehtävistä sekä koko palvelujärjestelmän toimivuudesta ja perusoikeuksien toteutumisesta. Julkista valtaa käytetään vain virkavastuulla.


Sote -järjestämislakiin ja uuteen palvelutuottajalakiin otetaan säännökset, joiden tavoitteena on turvata, että julkisesti tuotettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen rinnalla on riittävässä määrin käytettävissä yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluja.  Näin aidolle monituottajamallille ja valinnanvapaudelle on tosiasialliset edellytykset eri puolilla Suomea.

Mikäli maakunnan palvelurakenne ei ole riittävän monipuolinen, voisi valtioneuvosto pyytää maakunnalta selvitystä tilanteesta. Lain perusteella maakunta voidaan velvoittaa kilpailuttamiseen, jos muut ohjauskeinot eivät ole korjanneet tilannetta. Hallitus harkitsee myös erityisiä kilpailusääntöjä liian suurten keskittymien muodostumisen estämiseksi.


Maakunnilla on viisi yhteistyöaluetta palvelujen alueellista yhteistyötä sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten.  Jokaisella yhteistyöalueella on yliopistollinen sairaalayksikkö (Helsinki, Turku, Tampere, Oulu ja Kuopio). Yhteistyöalueet muodostetaan nykyisten erikoissairaanhoidon erityisvastuualueiden (erva-alueet) pohjalta.  Yhteistyöalueen maakunnat laativat sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyösopimuksen, jossa sovitaan muun muassa maakuntarajat ylittävistä palveluista ja yhteistyöalueella tehtävistä sosiaali- ja terveydenhuollon investoinneista.


Suurta väestöpohjaa ja asiakasmäärää sekä erikoistumista vaativat sekä muut harvinaisemmat ja kalliimmat palvelut ja toimenpiteet kootaan valtakunnallisesti tai alueellisesti hoidettavaksi viiden yliopistollisen sairaalan tai seitsemän muun laajan ympärivuorokautisen sairaalayksikön puitteissa. Tämä varmistetaan kaikkia maakuntia koskevilla yhteistyövelvoitteilla. Erityistason sosiaalipalvelujenkin osaamista voidaan koota suurempiin kokonaisuuksiin, mutta palveluja pyritään toteuttamaan lähellä asiakkaita.

Maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon yhteensovittamisesta säädetään aluksi terveydenhuoltolaissa ja myöhemmin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa. Terveydenhuollossa uudistusta aletaan toteuttaa hallitusohjelman mukaisesti jo ennen kuin sote- ja maakuntauudistus tulee voimaan 1.1.2020. Hallitus on antanut terveydenhuollon ja sosiaalihuollon päivystysjärjestelmän uudistamista koskevan esityksen eduskunnalle 27.10.2016. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2017. Siirtymäajaksi lain nojalla annettavien asetusten toimeenpanolle on suunniteltu 1-3 vuotta. Ympärivuorokautisesti päivystävien sairaaloiden työnjako, leikkaustoiminnan kokoaminen sekä terveydenhuollon ja sosiaalipäivystyksen yhteispäivystyksen aloittaminen tapahtuisi kuitenkin viimeistään 1.1.2018. Valtakunnallisesti ja alueellisesti keskitettävistä sosiaalihuollon tehtävistä säädetään myöhemmin.

Lue lisää: 


Maakunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että ihmisillä on saatavilla ja kohtuullisesti saavutettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tässä käytetään myös uudenlaisia keinoja. Esimerkiksi harvaan asutuilla seuduilla palvelujen saatavuutta on turvattava myös sähköisillä ja liikkuvilla palveluilla. Lisäksi maakunnalla on velvollisuus tuottaa palveluja myös itse, jotta voidaan turvata riittävä palvelujen saatavuus ja taloudellisuus.  Maakunta tuottaa asukkaille julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut muun muassa silloin, jos niitä ei ole muuten saatavilla. Näin on esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jos syrjäseuduilla ei ole valinnanvapauden piirissä useita palveluntuottajia, joista asiakas voisi valita.


Digitalisaatiolla on erittäin suuri rooli uudistuksessa. Tuottavuustutkimusten mukaan noin puolet toiminnan tehokkuus- ja tuottavuushyödyistä tulee ICT:n ja digitalisaation hyödyntämisestä. Digitalisaation myötä on myös mahdollista saada ihmisiä itse ottamaan enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Lisäksi digitalisaatio mahdollistaa uudenlaista hyvinvointiteknologiaan ja geeniteknologiaan liittyvää liiketoimintaa.


Uudistusten keskeiset lait ovat maakuntalaki, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki, voimaanpanolaki, maakuntien rahoituslaki ja valinnanvapauslaki.  Lisäksi useisiin lakeihin tehdään uudistuksen edellyttämiä muutoksia. Muutokset koskevat muun muassa verolakeja, kunnan peruspalvelujen valtionosuuslakia, henkilöstön asemaa koskevia lakeja, vaalilainsäädäntöä ja eräitä yleishallintolakeja. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista koskevat lait uudistetaan.

Nämä lait liittyvät uusien maakuntien perustamiseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Lakipaketti koottiin hallituksen esitykseksi, joka annettiin eduskunnalle maaliskuussa  2017. Valmisteilla on vielä valinnanvapauslaki, jota koskeva esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2018. Eduskunnan on tarkoitus käsitellä edellä mainitut lait yhtä aikaa kevään 2018 aikana. Sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavarahoituksen yksinkertaistamisesta laaditaan hallituksen esitys syksyksi 2018.