Usein kysyttyä sote-uudistuksesta

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat palveluja, jotka valtio rahoittaa verovaroilla. Näitä ovat muun muassa

  • avoterveydenhuollon palvelut
  • sairaalapalvelut
  • suun terveydenhuolto
  • mielenterveys- ja päihdepalvelut
  • äitiys- ja lastenneuvolat
  • lastensuojelu
  • vammaispalvelut
  • vanhusten asumispalvelut
  • kotihoito

Sote- ja maakuntauudistuksessa selkiytetään Suomen julkinen hallinto kolmitasoiseksi: jatkossa on valtio, maakunta ja kunta.  Tarkoituksena on nykyaikaistaa hallinto ja palvelut asiakaslähtöisiksi ja kustannustehokkaiksi. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2020.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta, saatavuutta ja vaikuttavuutta sekä hillitä kustannusten kasvua.

Maakuntauudistuksen tavoitteena on sovittaa yhteen valtion aluehallinto ja maakuntahallinto sekä luoda tarkoituksenmukainen työnjako valtion aluehallinnon, maakuntien ja kuntien välille.

 


Voimavaroja voidaan käyttää nykyistä tehokkaammin, kun palvelujen järjestäjiä ovat nykyisten kuntien ja kuntayhtymien sijasta 18 maakuntaa. Tämä edellyttää, että perustason ja erikoistason sosiaali- ja terveyspalvelut sovitetaan yhteen saumattomasti. Tällöin laitoshoitoa voidaan vähentää, ennaltaehkäisevää työtä vahvistaa ja ikäihmisten palvelutarvetta myöhentää.  Maakunnat ovat kuntia isompia ja vahvempia järjestäjiä, mikä mahdollistaa paremman työnjaon ja uusien palvelumuotojen tehokkaan käytön.

Merkittävä rooli säästöjen saamiseksi on myös sillä, että uusia digitaalisia palvelutapoja. Lisäksi ICT-järjestelmät ovat yhteen toimivia, jolloin tieto kulkee eri toimijoiden välillä. Hyvien toimintatapojen levittämiseksi ja resurssi- ja sisältöohjauksen toteuttamiseksi tarvitaan riittävän vahvaa valtion ohjausta.


Väestön ikääntyminen lisää terveys- ja hoivapalveluiden tarvetta. Arvioiden mukaan ikääntymisen aiheuttama palveluntarve kasvaa vanhuspalveluissa jopa 70 prosenttia ja terveydenhuollossa noin 20 prosenttia nykyiseen verrattuna vuoteen 2035 mennessä. Lisäksi palveluiden tuotantokustannukset ovat kasvaneet ja niiden odotetaan kasvavan jatkossakin yleistä hintakehitystä nopeammin.

Järjestelmän uudistaminen on välttämätöntä, mikäli haluamme samanaikaisesti sekä lunastaa palvelulupaukset hoidon ja hoivan saatavuudesta ja laadusta että turvata julkisen talouden kestävyyden.

Suurin osa sosiaali- ja terveyspalveluista tuotetaan verovaroin, ja lisähaasteena on, että Suomessa on jo nyt varsin korkea kokonaisveroaste.

 


Hallituksen mukaan vahvalla valtionohjauksella varmistetaan, että ihmisten perusoikeudet toteutuvat ja palvelut sovitetaan yhteen asiakaslähtöisesti. Vahvaa ohjausta tarvitaan myös tietohallinnossa ja ICT-palveluissa.  Muilta osin valtionohjaus perustuu neuvotteluihin maakuntien kanssa. Maakunnilla on itsehallinto. Maakunnan asukkailla ja heidän valitsemallaan maakuntavaltuustolla on aito mahdollisuus päättää maakunnan taloudesta ja toiminnasta. Tätä toteuttaa myös valtionrahoituksen antaminen yleisenä ilman korvamerkintää. Maakunnalla on iso päätösvalta tuotantorakenteen organisoimisessa.


Maakuntiin siirtyy 1.1.2020 alkaen sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi pelastustoimi. Lisäksi ympäristöterveydenhuolto, maaseudun kehittäminen, maatalouden edistäminen, rahoittaminen ja viljelijätukeen liittyvät tehtävät, elinkeinoelämän ja innovaatioympäristöjen kehittäminen ja rahoittaminen, eräät liikenteen suunnittelu- ja rahoitustehtävät, alueiden käytön ohjaus ja suunnittelu sekä maakunnallisen identiteetin ja kulttuurin edistäminen sekä lain perusteella annettavat muut alueelliset palvelut on tarkoitus siirtää maakuntien tehtäväksi. Näistä muista tehtävien siirroista valmistellaan erillinen esitys, joka annetaan eduskunnalle kevätistuntokaudella 2017.


Maakunnille siirtyvät sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymien ja maakuntien liittojen varat ja velat sekä osana näitä myös kaikki kiinteistöt ja toimitilat. Kunnista maakunnille siirtyy sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvä irtain omaisuus. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimitilat eivät siirry maakunnille, vaan maakunnat vuokraavat toimitilat 3 vuoden määräajaksi. Jatkovalmistelussa haetaan ratkaisua myös siihen, etteivät käyttämättä jäävät kiinteistöt ja korjausvelat jää yksittäisten kuntien rasitteeksi.


Maakuntien palvelukseen siirtyy liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö ja osa tukipalveluiden työntekijöistä. Lisäksi maakuntiin siirtyy noin 5000 työntekijää valtion aluehallinnosta. Tästä säädetään erikseen keväällä 2017 eduskunnalle annettavassa hallituksen esityksessä. Yhteensä yli 220 000 henkilöä siirtyy maakuntien ja niiden yhtiöiden palvelukseen.

Henkilöstöön sovelletaan jatkossakin kunnallista viranhaltija- sekä työ- ja virkaehtosopimuslainsäädäntöä. Säädöksiä muokataan niin, että ne koskevat myös maakuntien henkilöstöä.  Maakunnat tulevat jäseneksi Kevaan (entinen Kuntien eläkevakuutus) ja maakuntien henkilöstö on jatkossakin kunnallisen eläkejärjestelmän piirissä. Kuntatyönantajat KT toimii jatkossa myös maakuntien työnantajaedustajana. Henkilöstösiirtojen ja palkkojen yhteensovittamisen kustannukset pidetään mahdollisimman pieninä.

Maakunnilla on niiden henkilöstömäärää ja taloudellista painoarvoa vastaava asema uudessa työnantajaorganisaatiossa. Maakuntien yhtiöt voivat valita, tulevatko ne kunnallisen eläkejärjestelmän ja kunnallisen ja maakunnallisen alan työehtosopimusten piiriin.


Maakunnille perustetaan yhteisiä valtakunnallisia palvelukeskuksia, joihin keskitetään maakuntien tarvitsemia tukipalveluita. Maakuntien yhteisiä tukipalveluita ovat toimitila- ja kiinteistöhallinnon palvelukeskus, tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus (ICT) sekä talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus.

Maakunnat voivat myös perustaa yhteisiä tukipalveluita kuntien tai muiden julkisen sektorin yhteistyökumppanien kanssa.

Palvelukeskuksen perustamisen tavoitteena on luoda säästöjä sekä tarjota parasta osaamista kaikkien maakuntien käyttöön ja siten varmistaa tasainen tukipalveluiden laatu kaikissa maakunnissa.


Maakuntien toiminta rahoitetaan valtion rahoituksella sekä maakuntien keräämillä asiakas- ja muilla käyttömaksuilla. Pääperiaatteena on, että valtionrahoitus osoitetaan maakunnille yleiskatteellisena. Tällöin maakunta saa itse päättää, miten varat käytetään palveluihin.


Asiakasmaksuja koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan. Valmistelu aloitetaan keväällä 2017.  Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon maksuperusteita lähennetään, jotta palvelujen yhteensovittaminen on helpompaa. Palveluista peritään jatkossakin asiakasmaksuja, sillä se on tärkeää asiakkaiden vastuunoton ja kustannusten hillinnän kannalta.


Ehdotuksen mukaan ensimmäiset maakuntavaalit toimitetaan vuoden 2018 lokakuussa. Vaalipäivä on 28.10.2018. Maakuntavaaleista säädetään vaalilaissa.

Vuonna 2021 ja siitä eteenpäin maakuntavaalit toimitetaan huhtikuussa samanaikaisesti kuntavaalien kanssa.


Maakunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää maakuntavaltuusto. Se vastaa maakunnan toiminnasta ja taloudesta.


Kyllä. Maakunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjällä on oikeus osallistua ja vaikuttaa maakunnan toimintaan muun muassa osallistumalla keskustelu- ja kuulemistilaisuuksiin, asukasraateihin, maakunnan toimielimiin sekä osallistumalla palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen.

Maakuntavaltuuston tehtävänä on vastata siitä, että asukkailla on käytössään monipuolisia ja vaikuttavia osallistumisen mahdollisuuksia. Maakuntastrategiassa on otettava huomioon ja täsmennettävä asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Asukkaalla on myös aloiteoikeus maakunnan toimintaa koskevissa asioissa.


Kielellisistä oikeuksista on säännöksiä neljässä eri laissa. Nämä ovat nykyinen kielilaki, saamen kielilaki ja viittomakielilaki sekä valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki. Kielilain mukaan viranomaisen on oma-aloitteisesti huolehdittava siitä että henkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Kielilaki koskee kansalliskieliä suomea ja ruotsia. Tehtävien hoidosta järjestämisvastuussa oleva maakunta vastaa asukkaan laissa säädettyjen oikeuksien toteutumisesta (ml. kielelliset oikeudet).

Kun palveluja järjestetään, toiminta on suunniteltava niin että kielilakeja noudatetaan. Lakiehdotuksessa järjestämislaiksi todetaan palvelujen kehittämisestä: Lapin maakunnan tehtävänä on tukea saamenkielisten palvelujen kehittämistä. Uudenmaan maakunnan kehittämistoiminnan tehtävänä on tukea ruotsinkielisten palvelujen kehittämistä koko maassa.


Palvelulupauksen tarkoituksena on kertoa maakunnan asukkaille miten palveluja käytännössä toteutetaan. Samalla se edistää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä niin, että samalla otetaan huomioon asiakkaiden näkemykset ja tarpeet. Palvelulupauksen tarkoituksena on myös lisätä toiminnan avoimuutta ja tätä kautta kehittää palvelujen laatua, vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Julkisesti ilmoitettu palvelulupaus antaa maakunnan asukkaille mahdollisuuden seurata ja arvioida sitä, miten palveluja toteutetaan. Tätä kautta on myös mahdollista antaa palautetta ja tehdä palvelujen käytännön toteutusta parantavia ehdotuksia. Palvelulupauksella ei voi laajentaa tai kaventaa nykyisiä lakisääteisiä palveluja.  Muutoksista täytyy säätää lailla.


Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio tarkoittaa, että kaikki palvelut kootaan yhden johdon eli maakunnan alaisuuteen. Maakunnan vastuulla on yhteen sovittaa palvelut asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi ja toimiviksi palvelu- ja hoitoketjuiksi.  Tämä koskee julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja niin perustasolla kuin erityistasolla. Myös kaikki rahoitus kulkee maakunnan kautta palvelujen tuottajille. Lisäksi maakunnan tehtävä on varmistaa, että asiakkaan valinnanvapauden piirissä olevat julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin palvelut toimivat yhteen, tieto kulkee sujuvasti ja palvelut täyttävät laatukriteerit.


Järjestäminen ja tuotanto erotetaan eri organisaatioihin maakunnassa. Maakunnan on erotettava oma palvelutuotanto maakunnan muusta toiminnasta. Tätä varten maakunnassa on maakunnan liikelaitos.

Maakunta vastaa järjestäjänä viranomaistehtävistä sekä koko palvelujärjestelmän toimivuudesta ja perusoikeuksien toteutumisesta. Julkista valtaa käytetään vain virkavastuulla.


Sote -järjestämislakiin ja uuteen palvelutuottajalakiin otetaan säännökset, joiden tavoitteena on turvata, että julkisesti tuotettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen rinnalla on riittävässä määrin käytettävissä yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluja.  Näin aidolle monituottajamallille ja valinnanvapaudelle on tosiasialliset edellytykset eri puolilla Suomea.

Mikäli maakunnan palvelurakenne ei ole riittävän monipuolinen, voisi valtioneuvosto pyytää maakunnalta selvitystä tilanteesta. Lain perusteella maakunta voidaan velvoittaa kilpailuttamiseen, jos muut ohjauskeinot eivät ole korjanneet tilannetta. Hallitus harkitsee myös erityisiä kilpailusääntöjä liian suurten keskittymien muodostumisen estämiseksi.


Maakunnilla on viisi yhteistyöaluetta palvelujen alueellista yhteistyötä sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten.  Jokaisella yhteistyöalueella on yliopistollinen sairaalayksikkö (Helsinki, Turku, Tampere, Oulu ja Kuopio). Yhteistyöalueet muodostetaan nykyisten erityisvastuualueiden (erva-alueet) pohjalta.  Yhteistyöalueen maakunnat laativat sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyösopimuksen, jossa sovitaan muun muassa maakuntarajat ylittävistä palveluista ja yhteistyöalueella tehtävistä sosiaali- ja terveydenhuollon investoinneista.


Suurta väestöpohjaa ja asiakasmäärää sekä erikoistumista vaativat sekä muut harvinaisemmat ja kalliimmat palvelut ja toimenpiteet kootaan valtakunnallisesti tai alueellisesti hoidettavaksi viiden yliopistollisen sairaalan tai seitsemän muun laajan ympärivuorokautisen sairaalayksikön puitteissa. Tämä varmistetaan kaikkia maakuntia koskevilla yhteistyövelvoitteilla. Erityistason sosiaalipalvelujenkin osaamista voidaan koota suurempiin kokonaisuuksiin, mutta palveluja pyritään toteuttamaan lähellä asiakkaita.

Maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon yhteensovittamisesta säädetään aluksi terveydenhuoltolaissa ja myöhemmin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa. Terveydenhuollossa uudistusta aletaan toteuttaa hallitusohjelman mukaisesti jo ennen kuin sote- ja maakuntauudistus tulee voimaan 1.1.2020. Hallitus on antanut terveydenhuollon ja sosiaalihuollon päivystysjärjestelmän uudistamista koskevan esityksen eduskunnalle 27.10.2016. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2017. Siirtymäajaksi lain nojalla annettavien asetusten toimeenpanolle on suunniteltu 1-3 vuotta. Ympärivuorokautisesti päivystävien sairaaloiden työnjako, leikkaustoiminnan kokoaminen sekä terveydenhuollon ja sosiaalipäivystyksen yhteispäivystyksen aloittaminen tapahtuisi kuitenkin viimeistään 1.1.2018. Valtakunnallisesti ja alueellisesti keskitettävistä sosiaalihuollon tehtävistä säädetään myöhemmin.

Katso lisätietoja: 


Maakunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että ihmisillä on saatavilla ja kohtuullisesti saavutettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tässä käytetään myös uudenlaisia keinoja. Esimerkiksi harvaan asutuilla seuduilla palvelujen saatavuutta on turvattava myös sähköisillä ja liikkuvilla palveluilla. Lisäksi maakunnalla on velvollisuus tuottaa palveluja myös itse, jotta voidaan turvata riittävä palvelujen saatavuus ja taloudellisuus.  Maakunta tuottaa asukkaille julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut muun muassa silloin, jos niitä ei ole muuten saatavilla. Näin on esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jos syrjäseuduilla ei ole valinnanvapauden piirissä useita palveluntuottajia, joista asiakas voisi valita.


Digitalisaatiolla on erittäin suuri rooli uudistuksessa. Tuottavuustutkimusten mukaan noin puolet toiminnan tehokkuus- ja tuottavuushyödyistä tulee ICT:n ja digitalisaation hyödyntämisestä. Digitalisaation myötä on myös mahdollista saada ihmisiä itse ottamaan enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Lisäksi digitalisaatio mahdollistaa uudenlaista hyvinvointiteknologiaan ja geeniteknologiaan liittyvää liiketoimintaa.


Uudistusten keskeiset lait ovat maakuntalaki, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki, voimaanpanolaki ja maakuntien rahoituslaki.  Lisäksi useisiin lakeihin tehdään uudistuksen edellyttämiä muutoksia. Muutokset koskevat muun muassa verolakeja, kunnan peruspalvelujen valtionosuuslakia, henkilöstön asemaa koskevia lakeja, vaalilainsäädäntöä ja eräitä yleishallintolakeja. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista koskevat lait uudistetaan.

Nämä lait liittyvät uusien maakuntien perustamiseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Lakipaketti koottiin hallituksen esitykseksi, joka lähetettiin lausunnolle elokuussa 2016.  Lausuntokierroksen jälkeen joulukuussa 2016 hallitus julkisti sote- ja maakuntauudistuksen lakiluonnoksiin tehdyt muutokset. Tarkoitus on, että lopullinen hallituksen esitys annetaan eduskunnalle tammikuun  2017 lopussa. Samaan aikaan lähetetään lausunnolle valinnanvapauslain luonnos. Se on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2017. Monikanavarahoituksen yksinkertaistamisesta laaditaan hallituksen esitys vuoden 2017 aikana.

Maakunnan muita kuin sote- ja pelastustoimen tehtäviä ja niiden rahoitusta koskeva esitys lähtee lausuntokierrokselle tammikuun lopulla 2017. Samaan aikaan lausuntokierrokselle lähtee myös valtakunnallista lupa- ja valvontavirastoa koskeva esitysluonnos. Näitä koskevat hallituksen esitykset annetaan eduskunnalle keväällä 2017.