Usein kysyttyä sote-palvelujen yhtiöittämisestä

Hallitus haluaa turvata aidon valinnanvapauden ja monituottajamallin. Siksi maakuntalakiin ja sote -järjestämislakiin otetaan säännökset siitä, että julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rinnalla on käytettävissä riittävässä määrin yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluja.  Yksityiset ja järjestötaustaiset tuottajat lisäävät tuotannon monipuolisuutta. Ne kirittävät julkista tuotantoa parempaan laatuun ja kustannustehokkuuteen sekä uusiin innovatiivisiin palvelutapoihin.


Perustana useiden tuottajien toiminnalle ovat kilpailuneutraliteettia koskevat säännökset. Niiden valmistelussa ovat mukana työ- ja elinkeinoministeriön sekä kilpailu- ja kuluttajaviraston asiantuntijat. Yksityisiä ja julkisia palvelujen tarjoajia koskevat mahdollisimman yhtenäiset periaatteet. Tämän varmistamiseksi säädetään julkisten ja yksityisten palvelun tarjoajien rekisteröinnistä tuottajaksi yhtenäisin ehdoin sekä tuottajien valvonnasta.


Maakunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että ihmisillä on saatavilla ja kohtuullisesti saavutettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tässä käytetään myös uudenlaisia keinoja. Esimerkiksi harvaan asutuilla seuduilla palvelujen saatavuutta on turvattava myös sähköisillä ja liikkuvilla palveluilla. Lisäksi maakunnalla on velvollisuus tuottaa palveluja myös itse, jotta voidaan turvata riittävä palvelujen saatavuus ja taloudellisuus.  Maakunta tuottaa asukkaille julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut muun muassa silloin, jos niitä ei ole muuten saatavilla. Näin voi olla esimerkiksi jos syrjäseuduilla ei ole valinnanvapauden piirissä useita palveluntuottajia, joista asiakas voisi valita.


Hallituksen tavoitteena on, että myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat toimia markkinoilla. Maakunta päättää maakuntastrategiassaan myös palvelujen tuotantostrategiasta. Siinä on otettava huomioon pk-yritysten mahdollisuus tarjota palveluja.

Hallitus harkitsee myös erityisiä kilpailusääntöjä. Niillä voitaisiin puuttua nykyistä kilpailulainsäädäntöä tehokkaammin siihen, jos tietyllä alueella olisi jollekin yritykselle muodostumassa liian määräävä asema esimerkiksi yritysostojen seurauksena.

Hallituksen tavoitteena on laajentaa markkinoita hallitusti ja muodostaa terveet markkinat. Maakunta järjestäjänä huolehtii koko maakunnan palveluista mahdollisimman vaikuttavalla ja kustannustehokkaalla tavalla. Maakuntien omat tuotantoyhtiöt osaltaan ylläpitävät kilpailua ja varmistavat monipuolisen tarjonnan.


Hallituksen linjauksen mukaan maakunnat yhtiöittävät markkinaehtoisesti tarjottavat sosiaali- ja terveyspalvelunsa.  Suoran valinnan piirissä olevien palvelujen yksityisiä ja julkisia tuottajia koskevat mahdollisimman yhtenäiset periaatteet. Maakunnan yhtiöt ovat julkisesti omistettuja yhtiöitä. Yhtiöittäminen ei siis tarkoita yksityistämistä.


Ei. Hallituksen linjaus koskee vain maakuntia. Yhtiöittämisvelvollisuus johtuu Euroopan unionin lainsäädännöstä. Rekisteröity yhdistys voi toimia palveluntuottajana maakunnan rahoittamissa valinnanvapauden piiriin kuuluvissa palveluissa samalla tavalla kuin osakeyhtiö. Jos järjestö saa RAY:n avustuksia tai muita valtionavustuksia yleishyödylliseen toimintaan, moni järjestö selkeyden vuoksi yhtiöittää tai siirtää erilliseen yhdistykseen tai säätiöön maksullisen palvelutoimintansa. Silloin kun järjestön maksullinen toiminta kilpailee markkinoilla, tämä ratkaisu on suositeltava EU:n oikeuden näkökulmasta.


Yhtiöittämisvelvoite perustuu Euroopan unionin valtiontukilainsäädäntöön ja sen tulkintaan tilanteessa, jossa Suomessa on päätetty ottaa käyttöön laaja asiakkaan ja potilaan valinnanvapaus. Tässä lainsäädännössä julkinen, yksityinen ja kolmannen sektorin tuotanto ovat pääsääntöisesti mahdollisimman tasavertaisessa asemassa perustason palveluissa. EU-lainsäädäntö edellyttää mahdollisimman tasavertaisia toimintaedellytyksiä silloin, kun yksityisten ja julkisten toimijoiden välillä on aito kilpailutilanne. Tällainen tilanne on silloin, kun käyttäjä voi vapaasti valita eri palveluntuottajien välillä.

Yhtiöittäminen on yksinkertainen ja EU:n lainsäädännön johdonmukaiseen tulkintaan perustuva tapa varmistaa yhdenvertaiset toimintamahdollisuudet julkiselle ja yksityiselle tuotannolle. Sillä vältetään myös tulkintaan sisältyvät riskit. Hallituksen tarkoituksena on hyödyntää markkinoita hallitusti.

Yhtiöittäminen avaa mahdollisuuden tuottaa samassa organisaatiossa julkisen vallan vastuulle kuuluvia palveluita ja laajan valinnanvapauden piiriin kuuluvia, markkinoilla olevia palveluita. Se edellyttää eri tehtäväalueiden läpinäkyvyyttä. Tällä edellytyksellä yhtiömallin avulla voidaan toteuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen viranomaistehtävien ja muun tuotannon integraatiota.


Eivät voi. Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveyspalvelut sekä henkilöstö siirtyvät maakunnille. Kunnat eivät jatkossa järjestä tai tuota sote-palveluja. Vuoden 2020 alusta lukien maakunnat vastaavat näistä tehtävistä.


Ei tarvitse. Julkisen vallan velvoitteita toteuttavaa tuotantoa ei ole pakko yhtiöittää. Lisäksi tehtäviä, joissa käytetään merkittävää julkista valtaa ei voi lainkaan siirtää yhtiöiden hoidettavaksi.  Maakunnalle luodaan mahdollisuus tiettyjen viranomaistehtävien antamiseen omistamalleen yhtiölle siltä osin kuin julkisia hallintotehtäviä voidaan perustuslain mukaan antaa yhtiömuodossa hoidettaviksi. Lainsäädäntöön luodaan yhtiöittämisen rinnalle myös vaihtoehtoisia tapoja erottaa maakunnan järjestäminen ja tuotanto eri organisaatioihin. Maakunnan liikelaitos tuottaisi palveluja, jotka eivät ole suoran valinnan palvelujen piirissä.  Järjestämislaissa on tarkoitus määritellä, milloin palvelun voi tuottaa maakunta ja milloin tehtävä pitää yhtiöittää.


Maakunta vastaa järjestäjänä viranomaistehtävistä ja julkisen vallan käyttöön liittyvistä velvoitteista ja päätöksistä. Yhtiömuodon hyödyntämiselle osassa viranomaistehtäviä (perustuslain 124 §) luodaan edellytykset lainvalmistelussa (ks. kysymys pitääkö kaikki toiminta yhtiöittää).


Ei. Osakeyhtiölain mukaisesti yhtiö voidaan perustaa myös voittoa tavoittelemattomaksi yhtiöksi.


Kilpailua ohjataan tehokkaimpien ratkaisujen hakemiseen. Rahoitusmalleja kehitetään siten, että palvelujen tuottajille maksetaan enemmän hyvinvoinnin ja terveyden aikaansaamisesta kuin yksittäisistä hoitosuoritteista.


Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työllisyysnäkymät ovat erittäin hyvät. Nykyisistä kuntatyöntekijöistä moni on eläköitymässä ja ikääntyvän väestön palveluntarve kasvaa. Jatkossa pulmana on pikemminkin kustannuksia aiheuttava kilpailu osaavasta henkilöstöstä. Samoin tukipalveluissa tarvitaan osaavaa henkilöstöä. Hallitus on sitoutunut hyvän henkilöstöpolitiikan periaatteiden toteuttamiseen muutosta koskevassa lainsäädännössä ja uudistuksen toteutuksessa.


Jos maakunnan palvelurakenne ei ole riittävän monipuolinen, valtioneuvosto voisi pyytää maakunnalta selvitystä tilanteesta. Lain perusteella maakunta voidaan velvoittaa kilpailuttamiseen, jos muut ohjauskeinot eivät ole korjanneet tilannetta. Hallitus harkitsee myös erityisiä kilpailusääntöjä liian suurten keskittymien muodostumisen estämiseksi.


Perustana useiden tuottajien toiminnalle ovat kilpailuneutraliteettia koskevat säännökset. Yksityisiä ja julkisia palvelujen tarjoajia koskevat mahdollisimman yhtenäiset periaatteet. Tämän varmistamiseksi samassa lainsäädännössä ja mahdollisimman yhtenäisin ehdoin säädetään julkisten ja yksityisten palvelun tarjoajien rekisteröinnistä tuottajaksi ja tuottajien valvonnasta.

Hallituksen tavoitteena on, että myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat toimia markkinoilla ja käyttöön otetaan digitaalisia ja muita innovatiivisia palvelumalleja.  Esimerkiksi harvaan asutuilla seuduilla palvelujen saatavuutta on turvattava myös sähköisillä ja liikkuvilla palveluilla. Vastaavasti huolehditaan myös maakuntien mahdollisuuksista tuottaa omana tuotantona palvelukokonaisuuksia.

Maakunnat yhtiöittävät markkinaehtoisesti tarjottavat palvelunsa.  Ne ovat julkisesti omistettuja yhtiöitä. Yhtiöittäminen ei tarkoita yksityistämistä.