Usein kysyttyä maakuntauudistuksesta

Henkilöstö, valtionohjaus ja maakuntien itsehallinto

Jokaisella maakunnalla on maakuntavaltuusto, joka vastaa maakunnan toiminnasta ja taloudesta sekä käyttää maakunnan ylintä päätösvaltaa. Maakuntavaltuustoon valitaan valtuutetut ja varavaltuutetut maakunnassa toimitettavissa maakuntavaaleissa. Maakuntavaltuuston toimikausi on neljä vuotta.

Maakuntavaltuusto asettaa maakuntahallituksen ja maakunnan muut toimielimet sekä valitsee maakuntajohtajan. Maakuntahallitus johtaa maakunnan toimintaa, hallintoa ja taloutta. Maakuntajohtaja johtaa maakuntahallituksen alaisena maakunnan hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa.

Maakuntavaltuuston tehtävistä säädetään maakuntalaissa. Maakuntavaltuustoa päättää mm. maakuntastrategiasta, maakunnan hallintosäännöstä sekä maakunnan talousarviosta ja taloussuunnitelmasta.


Maakuntavaltuusto päättää yhden tai useamman liikelaitoksen perustamisesta maakuntaan. Maakunnan liikelaitos toimii maakunnan osana.

Liikelaitoksen tehtävänä on tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, muita sille erikseen säädettyjä palveluja sekä hoitaa muita maakunnan sille osoittamia tehtäviä. Liikelaitos vastaa tuottamisvastuullaan olevien palvelujen edellyttämästä julkisen vallan käyttämisestä. Liikelaitoksen tehtävänä on myös antaa maakunnalle asiantuntija-apua maakunnalle kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Maakunnan liikelaitoksen tehtävistä määrätään tarkemmin hallintosäännössä.

Maakuntavaltuusto päättää mm. liikelaitokselle asetettavista toiminnallisista ja taloudellisista tavoitteista, palvelujärjestelmän yhteensovittamisesta, muista palvelujen tuotannon edellytyksistä ja velvoitteista sekä liikelaitoksen investointisuunnitelmasta.


Maakuntien viranomaisiin sovelletaan mm. hallintolakia, kielilakia ja saamen kielilakia, joiden perusteella maakuntien asukkaiden kielelliset oikeudet turvataan vastaavalla tavalla kuin ne on turvattu kuntien viranomaisissa. Maakuntalakiin sisältyy erityissäännös kielivähemmistön vaikuttamistoimielimestä ja saamenkielen vaikuttamistoimielimestä (27 §). Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa on erityissäännös (6 §) palvelujen kielestä, jolla turvataan mm. asiakkaan ja potilaan oikeus käyttää suomen tai ruotsin kieltä, tulla kuulluksi ja saada asiakirjat omalla kielellään silloinkin, kun se on toinen kuin maakunnan kieli. Hallituksen esitykseen (HE 15/2017) sisältyy hallintolain ja kielilain muutosehdotukset. Oikeusministeriössä on lisäksi valmisteltu saamen kielilain muutosehdotus. Muiden kielien osalta maakunnan viranomaiset voivat käyttää hyväksi tulkkausta.


Maakuntalaissa säädetyn vapaaehtoisen julkisoikeudellisen yhteistoiminnan lisäksi maakunnan tehtäviä koskevassa erityislainsäädännössä voidaan velvoittaa maakunnat järjestämään tiettyjä palveluja yhteistoiminnassa siten, että palveluista vastaa tietyllä alueella yksi maakunta. Sosiaali- ja terveyspalveluissa muodostetaan viisi yhteistyöaluetta, joista jokaisella on yliopistollinen sairaalayksikkö ja sosiaalihuollon erityispalveluita.  Yhteistyöalueisiin kuuluvat maakunnat säädetään valtioneuvoston asetuksella. Yhteistyö perustuu laissa säädettyyn yhteistyösopimukseen, jolla sovitetaan yhteen alueen palvelut. Yhteistyösopimus hyväksytään alueen maakuntien maakuntavaltuustoissa. Lakisääteisestä yhteistyöstä on tarkoitus säätää myös maatalouden maksajavirastotehtävissä, kala- ja vesitaloustehtävissä sekä eräissä alueiden kehittämis- ja kasvupalvelutehtävissä.


Valtio rahoittaa maakuntien tehtävien hoidon ja palvelut. Valtion taloudellisella ohjauksella varmistetaan, että maakuntien talous pysyy tasapainossa ja että ne pystyvät huolehtimaan tehtävistään. Lisäksi valtionohjauksella varmistetaan, että ihmisten perusoikeudet toteutuvat ja palvelut sovitetaan yhteen asiakaslähtöisesti. Vahvaa ohjausta tarvitaan myös tietohallinnossa ja ICT-palveluissa. Maakuntien ohjaus tapahtuu mm. maakuntalaissa säädetyn julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvän maakuntien taloutta koskevan osion ja investointisuunnitelman kautta.

Maakunnilla on itsehallinto. Maakunnan asukkailla ja heidän valitsemallaan maakuntavaltuustolla on aito mahdollisuus päättää maakunnan taloudesta ja toiminnasta. Tätä toteuttaa myös valtionrahoituksen antaminen yleisenä valtionosuutena ilman korvamerkintää. Maakunnalla on laajasti päätösvaltaa mm. palvelujen tuotantorakenteen organisoimisessa.


Maakuntiin siirtyvä henkilöstö

Henkilöstö siirtyy voimaanpanolain nojalla maakunnan tai maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen liikkeenluovutuksen periaattein ns. vanhoina työntekijöinä ja säilyttää siirtymähetkellä voimassa olevat työ- tai virkasuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.  

Määräaikaisessa palvelussuhteessa oleva henkilöstö siirtyy uuden työnantajan palvelukseen määräaikaisen palvelussuhteensa keston ajaksi.

Uusi työnantaja on velvollinen noudattamaan luovutushetkellä voimassa olevan, aikaisempaa työnantajaa sitoneen työ- tai virkaehtosopimuksen määräyksiä sopimuskauden loppuun. Sopimuskauden päättymisen jälkeen siirrytään soveltamaan uutta työnantajaa sitovaa työ- tai virkaehtosopimusta.

Henkilöstön irtisanomissuojasta ei säädetä erikseen, joten siirtyvän henkilöstön osalta noudatetaan tavanomaista irtisanomissuojaa.

Liikkeenluovutusperiaatetta sovelletaan riippumatta siitä, missä järjestyksessä maakuntien organisaatioita perustetaan. Näin ollen henkilö voi siirtyä liikkeenluovutusperiaatteella joko maakuntaan tai suoraan maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen. Jos yhteisö perustetaan vasta maakuntien toiminnan jo alettua, henkilö siirtyy ensin maakuntaan ja sieltä edelleen yhteisöön. Tällöin sekä siirtyminen maakuntaan että maakunnasta edelleen yhteisön palvelukseen katsotaan liikkeenluovutukseksi. Maakuntauudistuksen yhteydessä laadittavia liikkeenluovutusta koskevia säännöksiä noudatetaan vuoden 2020 loppuun saakka.

Valtion sisällä siirtyvä henkilöstö

Valtion virastojen välillä tapahtuvissa henkilösiirroissa noudatetaan valtion virkamieslain 5a – 5c §:issä säädettyjä periaatteita. Pääsääntönä tällöin on, että virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon tai samoihin virastoihin kuin tehtävät siirtyvät. Virkamies siirtyy siihen virastoon, johon siirtyvät tehtävät muodostavat vähintään puolet hänen tosiasiallisista työtehtävistään. Määräaikaisissa palvelussuhteissa olevat siirtyvät uuden työnantajan palvelukseen määräaikaisen palvelussuhteensa keston ajaksi.


Henkilön lisäeläketurva säilyy, sillä yhtiön on se järjestettävä voimaanpanolain perusteella.

 


Maakunnan henkilöstön eläketurva järjestetään Kevassa. Peruseläketurva on kaikilla sama, joten peruseläketurvan kannalta muutoksella ei ole vaikutusta.


Tulevaisuuden työnjaossa valtio vastaa muun muassa oikeusvaltion ylläpitämisestä ja kehittämisestä, perusoikeuksien turvaamisesta sekä yhdenvertaisuuden ja yleisen edun valvonnasta. Tässä roolissa valtiolle jää edelleen useita valtakunnallisesti hoidettavia lupa- ja valvontatehtäviä sekä kuntien ja maakuntien toiminnan laillisuusvalvontatehtäviä. Näitä valtiolle jääviä tehtäviä kootaan uuteen valtakunnallisen toimivallan omaavaan virastoon, joka toimii alueellisissa yksiköissä/toimipisteissä.

Valtion lupa- ja valvontaviraston esittelydiat


Lausunnolla olevalla hallituksen esityksellä ehdotetaan perustettavaksi Valtion lupa- ja valvontavirasto, jolle koottaisiin pääosa lakkautettavaksi ehdotettavien aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävistä sekä osa lakkautettavaksi ehdotettavien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävistä.  

Valtion lupa- ja valvontavirasto vastaisi sille erikseen säädetyistä lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävistä seuraavilla tehtäväaloilla: sosiaali- ja terveysala, opetus- ja kulttuuritoimi, ympäristötehtävät ja työsuojelu. Uusi virasto valvoisi siten muun muassa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, terveydensuojelua, varhaiskasvatusta, opetustoimea, työsuojelua, ympäristönsuojelua ja luonnonsuojelua. Lisäksi virastolla olisi muita oikeusturva- ja valvontatehtäviä, merkittävimpinä kokonaisuuksina kuntien ja maakuntien laillisuusvalvonta, kasvupalveluiden ja pelastustoimen valvonta, elinkeinovalvonta, palkkaturvatehtävät, siviilipalveluskeskuksen tehtävät ja laaja kirjo erilaisia kansalaisten oikeussuojatehtäviä.


Maakunta- ja soteuudistus muuttaa kunnan roolia ja tehtäviä. Valtiovarainministeriö on asettanut Tulevaisuuden kunnan parlamentaarisen työryhmän sekä asiantuntijatyöryhmän. Tämän työn tavoitteena on määritellä parlamentaarisen valmistelun pohjalta visio tulevaisuuden kunnasta vuonna 2030. Tavoitteena on määritellä kuntien rooli ja tehtävät sekä asema suhteessa perustettaviin itsehallintoalueisiin. Painopisteinä tarkastelussa ovat kunnan rooli hyvinvoinnin, elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistäjänä sekä kuntademokratian vahvistaminen. Työn kuluessa kartoitetaan myös tarvittavat lainsäädäntömuutokset ja pitkän aikavälin kuntapolitiikan muutostarpeet.

Asiantuntijatyöryhmän tehtävänä on vastata hankkeen valmistelusta parlamentaarisen työryhmän linjausten mukaisesti sekä vastata parlamentaariselle ryhmälle tehtävästä valmistelusta koskien väliraporttia, pohjaselvitystä ja tulevaisuuden kunnan visiota sekä valmistella tarpeellisilta osin lainsäädäntöä koskevat ehdotukset hallituksen esityksiksi.

Hankkeen väliraportti julkaistiin helmikuussa 2017.

Lisätietoa hankkeesta: vm.fi/tulevaisuuden-kunta


Uudistuksen voimaanpanolaissa säädetään maakuntiin niiden perustamisvaiheessa asetettavasta väliaikaisesta valmistelutoimielimestä ja sen tehtävistä.

Väliaikainen valmistelutoimielin valitaan kuhunkin maakuntaan voimaanpanolain tultua voimaan kesällä 2017. Maakunnan alueen maakunnan liitto, kunnat, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistoiminta-alueet, sairaanhoitopiirit, erityishuoltopiirit, pelastuslaitos, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja työ- ja elinkeinotoimisto sopivat toimielimen kokoonpanosta. Toimielimen asettaa maakunnan liitto.  

Väliaikainen toimielin vastaa maakunnan toiminnan ja hallinnon käynnistämisen valmistelusta siihen asti, kun maakuntavaltuusto on valittu. Valmistelutoimielimen päätösvalta on rajattu ja se voi tehdä vain määräaikaisesti maakuntaa sitovia päätöksiä.

 


Asukkaan osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista säädetään maakuntalaissa. Asukkaalla on äänioikeus maakuntavaalissa ja äänestysoikeus maakunnallisessa kansanäänestyksessä sekä muun muassa oikeus tehdä aloitteita maakunnan toimintaa koskevissa asioissa.

Maakuntavaltuuston tehtävänä on vastata siitä, että asukkailla on käytössään monipuolisia ja vaikuttavia osallistumisen mahdollisuuksia. Nämä mahdollisuudet tulee ottaa huomioon ja täsmentää niitä maakuntastrategiassa. Asukkaiden osallistumista ja vaikuttamista maakunta voi edistää mm. järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia, asukasraateja ja ottamalla asukkaat mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen.


Maakuntajohtajan valitsee maakuntavaltuusto. Ensimmäiset maakuntavaalit toimitetaan lokakuussa 2018, ja maakuntavaltuusto aloittaa toimikautensa vuoden 2019 alussa. 


Maakuntalakiluonnoksen mukaan maakunnan hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa johtaa maakuntahallituksen alainen maakuntajohtaja, joka on viranhaltijajohtaja. Maakuntajohtaja vastaa asemaltaan kunnanjohtajaa mm. siinä mielessä, että maakuntavaltuusto voi irtisanoa maakuntajohtajan luottamuspulan perusteella. Maakuntalakiin ei sisälly säännöksiä pormestarimallista.

 


Maakuntalaissa säädetään maakunnan arviointimenettelyn käynnistämisestä, jos maakunnan taloudellinen tila täyttää laissa säädetyt kriteerit. Valtiovarainministeriö päättää arviointimenettelyn käynnistämisestä ja asettaa arviointiryhmän.

Arviointimenettelyn käynnistäminen rajoittaa myös määräaikaisesti maakunnan päätösvaltaa. Maakunta ei arviointimenettelyn käynnistyttyä saa tehdä sellaisia päätöksiä, joilla olisi merkittäviä ja pitkäaikaisia taloudellisia vaikutuksia. Arviointiryhmän esityksestä voidaan käynnistää maakuntajakoselvitys ja viime kädessä maakuntien yhdistämisestä.


Maakunnan rahoituslain mukaan taloudellisissa vaikeuksissa olevalle maakunnalle voidaan myöntää valtion laina tai valtiontakaus. Pitkäaikaisissa taloudellisissa vaikeuksissa voidaan myöntää valtionavustusta, jos se on välttämätöntä maakunnan palveluiden turvaamiseksi.

 


Voimaanpanolain mukaan sairaanhoitopiirien, erityishuoltopiirien ja maakuntien liittojen alijäämät on katettava ennen vuotta 2019.

 


Maakunta ja alueen kunnat voivat sopia tehtävien siirrosta maakunnan hoidettavaksi, jos tehtävä liittyy maakuntalaissa säädettyihin tehtäväaloihin ja kunnat rahoittavat tehtävän hoitamiseen. Yksittäiset kunnat eivät voi siten sopia tehtävän siirrosta maakunnan kanssa, vaan tehtäväsiirto edellyttää maakunnan alueen kaikkien kuntien kanssa tehtyä sopimusta. Lisäksi laki mahdollistaa rakennusvalvonnan ja ympäristötoimen järjestämisen tehtävien siirron sopimusperusteisesti kunnista maakunnalle. Tässäkin tapauksessa siirron on koskettava koko maakunnan aluetta ja kuntien olisi rahoitettava tehtävien hoitaminen.

 


Omaisuus, kuntatalous ja maakuntien arviointi

Kyllä. Alustavat kuntakohtaiset vaikutukset on julkaistu kuntien valtionosuusjärjestelmä -sivun materiaaleissa. Sivuilla on vaikutuslaskelmien tulkitsemisen tueksi julkaistu myös valtionosuussimulaattori, jonka kautta on mahdollista tarkastella kuntien taloudessa tapahtuvia muutoksia uudistuksen eri vaiheissa sekä arvioida kunnan omien päätösten vaikutuksia uudistuksen jälkeiseen kunnan talouteen.


Kuntiin jäljelle jäävän peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän rakenne ja kriteerit ovat pitkälti samat kuin nykyisin. Nykyinen järjestelmä on vasta uudistettu siten, että se tuli voimaan vuonna 2015. Kriteereistä on siirretty ns. sote-perusteiset osat, kuten sairastavuus ja yli 16-vuotiaiden ikäryhmät sekä osa muiden kriteereiden kustannusosuuksista maakuntiin, ja järjestelmään jäivät ikäryhmistä varhaiskasvatus- sekä esi- ja perusopetusikäiset sekä osa muiden kriteereiden kustannusosuuksista. Lisäksi tulojen tasausjärjestelmään tehtiin eräitä muutoksia, jotka vastaavat paremmin muuttuneita olosuhteita (verotuloista siirtyy merkittävä osa maakuntien rahoitukseen). Valtionosuusjärjestelmän tarkemmat määräytymisperusteet on kuvattu alueuudistus.fi/kuntien-valtionosuusjarjestelma-sivulla

Kuntien rahoitus on turvattu varsinaisten pienehköjen kriteerimuutosten lisäksi viime kädessä muutostasausjärjestelyillä, jotka ovat pääosin pysyviä. Kuntien rahoituksen tasapainon muutos on näin siirtymäkauden jälkeenkin (vuodesta 2023 eteenpäin) enintään +/- 100 euroa asukasta kohden. Kuntien yhden kunnallisveroprosentin tuotto on keskimäärin 180 euroa/asukas ja pienimmillään 108 euroa/asukas, joten sote-uudistuksesta aiheutuva muutos jää jokaisessa kunnassa selvästi alle yhden kunnallisveroprosentitn tuoton.

Oleellista on, että kunnan talous on tasapainossa ennen uudistuksen voimaantuloa, koska talouden tasapainottamiskeinot ovat jatkossa rajallisemmat. Toisaalta sote-tehtävien aiheuttamat mittavat kustannuspaineet poistuvat kuntien harteilta.

 


Vapaaehtoisten sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymien omistamiin toimitiloihin, irtaimistoon ja sopimuksiin sovelletaan samoja periaatteita kuin kunnan omistamiin toimitiloihin ja irtaimistoon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että näistä kuntayhtymistä tulee ns. kiinteistökuntayhtymiä, kun niiden varsinainen toiminta siirtyy maakunnalle.


Uudistuksen voimaantullessa kunnan rahoituksen tasapainon muutokseen vaikuttaa usea eri tekijä. Kategorisesti ei voida sanoa, että sote-kustannukset kurissa pitäneet kunnat häviäisivät tai voittaisivat uudessa tilanteessa. Lopputulokseen vaikuttavat sote-kustannusten tason lisäksi kuntaan jäljelle jäävien tehtävien kustannustaso, siirtyvien valtionosuuksien määrä suhteessa tarvetekijöihin ja kustannuksiin, siirtyvien verotulojen määrä ottaen huomioon erot kunnallisveron tuotossa, verotuloihin perustuvaan valtionosuuksien tasauksen ns. automaattimuutokset sekä valtionosuusjärjestelmän esitetyt kriteerimuutokset.

Kunnan rahoituksen tasapainon kannalta oleellista on se, mikä on kunnan rahoituksen tasapainotilanne ennen sote- ja maakuntauudistusta (ts. lähtökohtatilanteessa). Koska sotesta aiheutuvat kunnan rahoituksen tasapainon muutokset rajataan tasausjärjestelyillä lopullisesti enintään +/- 100 euroon asukasta kohden, on tärkeää, että talous on lähtökohtaisesti tasapainossa.

Jos kunnan talous on lähtökohtaisesti selvästi epätasapainossa, niin 100 euron/asukas positiivinen enimmäismuutoskaan ei välttämättä auta saamaan kunnan taloutta tasapainoon ottaen huomioon kunnan talouden kaventuneen liikkumavaran (keskimärin 60 prosenttia budjetista siirtyy maakuntiin).

 


Kustannuksia siirtyy sosiaali- ja terveydenhuollon ml. ympäristöterveydenhuolto ja pelastustoimen nettokustannuksia vastaavasti yhteensä 17,4 miljardia euroa (vuoden 2018 arviolaskelmien mukaan).

Tuloista maakuntiin siirtyy ns. sote-perusteiset valtionosuudet (mm. sairastavuus ja vanhusikäryhmittäiset määräytymisperusteet) yht. 5,8 miljardia euroa, osa yhteisöverosta yhteensä 0,5 miljardia euroa sekä 12,30 kunnallisveroprosenttiyksikön tuottoa vastaava osuus kunnallisverosta yhteensä 11,1 miljardia euroa (luvut vuoden 2018 arvio). 


Sote-palveluiden ja kuntiin jääviin palveluiden kustannukset vaihtelevat kunnittain merkittävästi johtuen useista eri tekijöistä. Osaan näistä tekijöistä kunta voi itse vaikuttaa, osaan vain tietyiltä osin.

Kunnista maakuntien rahoitukseen siirrettävät tulot eivät kuntakohtaisesti vastaa siirrettäviä kustannuksia sekä verotulojen että valtionosuuksien osalta. Verotulojen ja yleensä tulojen osalta merkittävin osa siirtyvistä tuloista koostuu kunnallisverosta. Kuntalaisten veroasteiden liiallisen eriytymisen välttämiseksi kaikkien kuntien kunnallisveroasteita alennetaan saman veroprosenttiyksikön verran (vuoden 2018 arvion mukaan 12,30 prosenttiyksikköä). Näin kaikkien kuntien veroprosenttien vaihteluväli pysyy ennallaan. Koska kunnallisveron tuotto vaihtelee kunnittain huomattavasti, siirtyvän kunnallisveron määräkin vaihtelee huomattavasti.

Yhteisöveron siirto tehdään kuntien yhteisöveron jako-osuuden (koko kuntaosuuden) alennuksena, jolloin alennus kohdistuu suhteellisesti enemmän niihin kuntiin, joissa yhteisöveron määrä on suuri.

Valtionosuudet määräytyvät laskennallisin perustein, ei siis kunnan todellisten kustannusten mukaan. Laskennalliset perusteet pohjautuvat pääosin tietyn tekijän (esim. jokin sairaus) keskimääräisiin yksikkökustannuksiin. Kunta voi tuottaa palvelunsa laskennallisia määräytymisperusteita edullisemmin tai kalliimmin, jolloin edellä mainittu erotus jää kunnan nettohyödyksi. Tämä liittyy keskeisesti valtionosuusjärjestelmän kannustavuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.

Kunnittain määrällisesti erisuuruisen verotulojen siirron lisäksi verotulojen siirto aiheuttaa ”automaattisesti” valtionosuusjärjestelmään kuuluvaan verotuloihin perustuvaan valtionosuuksien tasaukseen merkittäviä kuntakohtaisia muutoksia. Muutokset johtuvat pääosin niin sanotun tasausrajan (=keskimääräinen laskennallinen verotulo) alenemisesta, kun suuri osa verotuloista poistuu kunnista ja tasausjärjestelmästä. Tämä aiheuttaa muun muassa sen, että ne kunnat, jotka saavat nykyisin paljon tasauslisää, saavat jatkossa tasauslisää suhteellisesti aiempaa vähemmän. Tasausjärjestelmän muutokset ovat kunta-valtio -suhteessa neutraaleja (neutralisoidaan).

Valtionosuusjärjestelmään esitetyillä kriteerimuutoksilla ja tasausjärjestelyillä on lievennetty osin merkittävästikin em. kuntakohtaisia rahoitustasapainon muutoksia.


Kunnan perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pelastustoimen käytössä olevat toimitilat jäävät edelleen kunnan omistukseen. Kunnan omistamista toimiloista solmitaan siirtymäkaudeksi (vähintään 3 vuotta) maakunnan ja kunnan välillä määräaikainen vuokrasopimus. Siirtymäajan jälkeen maakunta päättää, mitkä tilat se pitää edelleen vuokrasopimuksen nojalla hallussaan.
 
Maakunnan maksaman siirtymäkauden vuokran tulee kattaa vuokrattavaan toimitilaan liittyvät kohtuulliset pääomakustannukset sekä tilojen ylläpitokustannukset. Siirtymäkauden vuokran määrittämisestä tullaan antamaan valtioneuvoston asetus.


Maakunta vuokraa kunnan omistamat, sote-toimintojen ja pelastustoimen käytössä olevat toimitilat ainakin kolmen vuoden ajaksi eli vuoden 2021 loppuun saakka. Toimitilojen käyttö tämän jälkeen riippuu siitä, minkälaisia päätöksiä maakunta tulee tekemään palveluverkkonsa ja toimitilojensa suhteen. Tämän lisäksi asiaan tulee vaikuttamaan valinnanvapauslainsäädäntö, joka on vielä valmistelussa. On kuitenkin todennäköistä, että toimitilojen käyttö tulevaisuudessa muuttuu, sillä jo pelkästään toimintakäytäntöjen muuttuminen ja digitalisaatio ovat johtamassa suuriin muutoksiin sosiaali- ja terveydenhuollossa ja nämä muutokset ovat sote-uudistuksesta riippumattomia.

Hallituksen tavoitteena on löytää jatkovalmistelussa ratkaisuja siihen, ettei mahdollisesti käyttämättömiksi jäävistä tiloista koituisi kuntataloudellisia rasitteita yksittäisille kunnille.

Kuntien sote-uudistukseen liittyvistä kiinteistöriskeistä on julkaistu joulukuussa 2016 laaja selvitysraportti osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa. Raportti on luettavissa osoitteessa tietokäyttöön.fi.


Ei makseta. Kunnan asukkaiden rahoittama omaisuus jakautuu tehtävien järjestämisvastuun siirron myötä kunnalle ja maakunnalle eli omaisuus seuraa toimintaa. Omaisuus on edelleen kunnan asukkaiden, eli omaisuuden alkuperäisten rahoittajien ja palvelujen käyttäjien, käytössä.

Lunastuskorvaukseen liittyviä kysymyksiä on käsitelty hallituksen esityksen yleisperusteluissa, kohdassa 3.2. toteuttamisvaihtoehdot.

 


Sairaanhoitopiirien kuntayhtymät, erityishuoltopiirit ja maakunnan liitot siirretään maakuntiin suoraan lain nojalla eli niiden omaisuus, vastuut ja velvoitteet siirtyvät maakunnalle.

Maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan liittyvä kunnan omistama irtaimisto eli koneet kalusteet, laitteet, materiaalit sekä immateriaaliset oikeudet ja muut luvat siirtyvät maakunnalle. Kunnan omistamista osakkeista siirtyvät sellaisen osakeyhtiön osakkeet, jotka kunta omistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista tai järjestämistä varten.


Lähtökohtaisesti omaisuuden siirrolla olisi negatiivinen vaikutus kuntien tuloksiin.  Koska kyse on poikkeuksellisesta ja mittakaavaltaan erittäin suuresta julkisen sektorin palvelujen järjestämiseen liittyvästä muutoksesta, kuntayhtymäosuuksien ja irtaimiston poistuminen kunnan taseesta on perusteltua kattaa ilman tulosvaikutusta kirjanpidollisesti kunnan peruspääomaa alentamalla.

Peruspääoman alentaminen tarkoittaa, että luovutuksen yhteydessä kirjanpidossa realisoitunutta tappiota ei tarvitsisi kattaa lisätuloilla, vaan alijäämä tältä osin katetaan kirjanpidossa oman pääoman erien välisenä siirtona. Näin toimittaessa kuntayhtymäosuuksien ja irtaimiston poistuminen ei aiheuttaisi muutoksia kuntien taseisiin kertyneisiin yli- tai alijäämiin, vaan vaikutus kohdistuisi kertaluonteisesti kunnan omavaraisuusasteeseen.


Kuntien omat velkavastuut säilyvät entisellään, mutta kuntien vastuu sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien veloista poistuu eli kuntien konsernivelat siis pienevät. Kuntien suhteellinen velkaantuneisuus siis nousee, mutta kunnan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmään tehtävillä muutoksilla varmistetaan, että kunnan lainanhoitokyky säilyy entisellään.


Ministeriö voi käynnistää menettelyn, jos

1) maakuntakonsernin vuosikate on ilman maakunnan rahoituslain 7 §:n mukaan myönnettyä harkinnanvaraista rahoituksen korotusta kaksi tilikautta peräkkäin negatiivinen; tai

2) maakuntakonsernin toiminnan ja investointien rahavirta on negatiivinen kaksi tilikautta peräkkäin; tai

3) maakuntakonsernin lainanhoitokatteen tunnusluku on kaksi tilikautta peräkkäin alle yksi. Lainanhoitokate lasketaan kaavalla, jossa tuloslaskelman vuosikatteeseen lisätään korkokulut ja saatu summa jaetaan vuosittaisilla lainanhoitokuluilla eli korkokuluilla ja lainanlyhennyksillä.

Näiden edellä mainittujen kriteerien osata valtiovarainministeriöllä on harkintavaltaa menettelyn käynnistämisessä. Koska maakunnan toiminnan käynnistyminen vie jonkin verran aikaa ja siihen liittyy lähes väistämättä myös ennakoimattomia kysymyksiä, siirtymäsäännöksiin esitetään otettavaksi säännös siitä, että kahden tilikauden tarkastelujakso alkaisi vasta vuosien 2020–2021 tilinpäätöksen perusteella laskettavista tunnusluvuista.

Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi yksi ehdoton, menettelyn aina käynnistävä kriteeri. Valtiovarainministeriön on käynnistettävä arviointimenettely, jos maakunnalle on myönnetty maakuntien rahoituslain 7 §:ssä tarkoitettu harkinnanvarainen valtionavustus. Maakunnan arviointimenettely ei kuitenkaan käynnistyisi automaattisesti harkinnanvaraisesta valtionavustuksesta vuosina 2019–2023, vaan vasta vuodesta 2024 alkaen.

Taloudellisten perusteiden lisäksi arviointimenettely voi tulla vireille sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavan lain mukaan myös sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta, jos maakunnan kyky järjestää sosiaali- ja terveyspalveluja on ilmeisesti vaarantunut.