Maakunta palveluiden järjestäjänä

Maakunnan tehtävänä on huolehtia, että palveluita järjestettäessä yhdenvertaisuus toteutuu. Yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) säädetään syrjinnän kiellosta ja yhdenvertaisuuden edistämisestä muiden henkilöön liittyvien syrjimättömyysperusteiden kuin sukupuolen perusteella. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteisen, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (8 §).

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa viranomaisia ja työnantajia arvioimaan yhdenvertaisuutta ja laatimaan suunnitelman konkreettisista toimenpiteistä, joilla yhdenvertaisuutta edistetään viranomaistoiminnassa ja työnantajan roolissa. Lakia sovelletaan myös maakuntahallintoon ja yksityisiin liikelaitoksiin. Arvioinnissa tulisi kiinnittää huomioita esimerkiksi:

  • siihen, onko eri taustoista tulevilla henkilöillä (esimerkiksi vammaisilla tai maahanmuuttajataustaisilla henkilöillä) yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää palveluita tai työskennellä organisaatioissa ja millaisilla toimenpiteillä yhdenvertaisia mahdollisuuksia voidaan edistää.
  • miten palveluiden tarjoajat vastaavat yhdenvertaisuuden edistämistä koskeviin velvollisuuksiin (yhdenvertaisuuden arviointi ja suunnitelmat)
  • miten palveluiden tarjoajat vastaavat kielilainsäädännön edellyttämiin velvollisuuksiin (perustuslaki (kansalliskielet), viittomakielilaki, saamenkielilaki)
  • miten palveluiden esteettömyys ja saavutettavuus toteutuvat vammaisten henkilöiden näkökulmasta
  • millaisia edellytyksiä uudistukset mahdollistavat eri väestöryhmien yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja osallisuuden tukemiseksi.

Väliaikaishallinnon tehtävänä on valmistella keskeiset järjestämisvastuuseen liittyvät kokonaisuudet maakuntavaltuuston päätöksentekoa varten, kuten:

  • väestön palvelutarpeeseen liittyvä palvelustrategiaehdotus osana maakuntastrategiaa
  • ehdotus maakunnan palvelulupauksesta
  • esitys strategian mukaisesta palvelujen tuottamisen tavasta
  • maakunnan palvelutarpeen mukaiset väestö- tai asiakasryhmäkohtaiset palveluketjut ja palvelukokonaisuudet
  • palveluiden rahoitus- ja korvausperusteet sekä palvelun tuottajia koskevat ehdot
  • palveluiden ohjaus- ja valvontatoiminnot
  • palveluiden yhtiöittämiseen tehtävät valmistelut ja esiselvitykset.

Maakunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut perustuvat väestön tarpeeseen. Palvelutarpeen arvioinnin perusteella voidaan suunnitella mitä palveluita eri väestönosat tarvitsevat vuonna 2020 ja tulevaisuudessa sekä laatia maakunnan palvelustrategia. Väestön tarpeiden arvioinnissa käytetään eri lähteistä saatavaa tietoa palveluiden tarpeesta ja palveluiden käytöstä.

Palvelutarpeen arvioinnissa on tärkeää arvioida erityisesti integroitujen eli yhteensovitettujen palveluiden tarvetta. Väestöennusteiden järjestelmällisen käytön avulla voidaan arvioida sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeet nykyistä kattavammin eri asiakasryhmille.

Tilastokeskuksen ennusteiden mukaan palvelutarpeet kasvavat väestön ikääntymisen myötä ja alueellinen eriytyminen jatkuu samanaikaisesti rahoituspohjan heiketessä. Kaupungistumisen myötä palvelutarpeiden alueellinen painopiste muuttuu: palveluiden käyttö kasvaa erityisesti kaupungeissa. Supistuvilla alueilla väestön väheneminen ei tarkoita palvelutarpeiden vähenemistä samassa suhteessa, vaan väestön ikääntyminen ja yli 75-vuotiaan väestön suhteellisen osuuden kaksinkertaistuminen lisäävät sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta.

Hoitavien ja korjaavien palveluiden lisäksi on muistettava ehkäisevät ja kuntouttavat palvelut sekä kliiniset tukipalvelut, kuten lääkehuolto. Palvelujen painopisteen siirtämisellä korjaavista palveluista kaikille yhteisiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä varhaiseen tukeen ja hoitoon on useissa yhteyksissä todettu olevan merkittäviä kustannusvaikutuksia.

Väliaikaishallinnon tulisi kartoittaa lääkehuollon palveluiden kokonaisuus (sairaala-apteekki-, lääkekeskus- ja avoterveydenhuollon apteekkipalvelut). Lisäksi tulisi kartoittaa lääkehoitokäytäntöjä ja potilaskohtaista lääkehoidon kokonaisuuden hallintaa tukevien palveluiden saatavuus ja tarve eri toimintaympäristöissä (mm. osastofarmasia, lääkeinformaatiopalvelut, potilaskohtaiset lääkehoidon moniammatilliset arviointikäytännöt ja annosjakelupalvelut).

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yhteydessä sosiaalisia ja terveysongelmia pyritään ehkäisemään myös esimerkiksi rakenteellisen sosiaalityön keinoilla, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä lisäävillä toimilla, vertaistuella,  ravitsemus- ja liikuntaneuvonnalla, tupakasta vieroitukseen liittyvillä yksilökohtaisilla toimenpiteillä ja puuttumalla asiakkaan tai potilaan alkoholin riskikäyttöön sekä  helposti saatavilla ja saavutettavissa olevalla ohjauksella ja neuvonnalla.

Maakunnan on valmistelussaan myös huomioitava tasa-arvon toteutuminen. Tasa-arvolaki velvoittaa viranomaiset kuten maakunnat tavoitteelliseen ja suunnitelmalliseen toimintaan naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämisessä. Tämä tarkoittaa käytännössä, että kun väliaikaishallinto suunnittelee toimia tai tekee päätöksiä vaikkapa palvelujen tarjoamisesta, sen pitää arvioida onko toimenpiteellä mahdollisesti erilaisia vaikutuksia naisiin ja miehiin. Jos epätoivottuja vaikutuksia havaitaan, toimenpidettä tulee harkita uudelleen.

Tasa-arvotyö on hyvä huomioida jo väliaikaishallinnon valmistelun aikana siten, että se tarvitsee pysyvät rakenteet.  Tasa-arvon edistämistyölle ja sen kehittämiselle on olennaista määritellä vastuutaho ja tuoda se julki. Uusille organisaatioille on hyvä heti alusta asti perustaa tasa-arvotyöryhmä, jossa on olla edustus organisaation eri substanssiosaamisen alueilta. Organisaation tulee myös laatia suunnitelma siitä, miten sukupuolten tasa-arvoa edistetään organisaation toiminnassa. Tällaisen suunnitelman laatiminen ja siihen kirjattujen toimenpiteiden seuranta voi olla luontevaa työtä tasa-arvotyöryhmälle.