Usein kysyttyä sote-uudistuksesta

Tällä sivulla on vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin. Kysymykset on jaettu kahteen osaan:

  1. Yleisiä kysymyksiä sote-uudistuksesta
  2. Kysymyksiä ja vastauksia sote-palvelujen yhtiöittämisestä.
  3. Usein kysyttyjä kysymyksiä valinnanvapaudesta

 

1. Usein kysyttyä sote-uudistuksesta

  • Mitä ovat julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut?

    Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat palveluja, jotka valtio rahoittaa verovaroilla. Näitä ovat muun muassa

    • avoterveydenhuollon palvelut
    • sairaalapalvelut
    • suun terveydenhuolto
    • mielenterveys- ja päihdepalvelut
    • äitiys- ja lastenneuvolat
    • lastensuojelu
    • vammaispalvelut
    • vanhusten asumispalvelut
    • kotihoito
  • Mitkä ovat sote- ja maakuntauudistuksen tavoitteet?

    Sote- ja maakuntauudistuksessa selkiytetään Suomen julkinen hallinto kolmitasoiseksi: jatkossa on valtio, maakunta ja kunta.  Tarkoituksena on nykyaikaistaa hallinto ja palvelut asiakaslähtöisiksi ja kustannustehokkaiksi. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2019.

    Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta, saatavuutta ja vaikuttavuutta sekä hillitä kustannusten kasvua.

    Maakuntauudistuksen tavoitteena on sovittaa yhteen valtion aluehallinto ja maakuntahallinto sekä luoda tarkoituksenmukainen työnjako valtion aluehallinnon, maakuntien ja kuntien välille.

    Miten hallituksen linjaama hallintomalli auttaa kestävyysvajeen vähentämisessä?

    Voimavaroja voidaan käyttää nykyistä tehokkaammin, kun palvelujen järjestäjiä ovat nykyisten kuntien ja kuntayhtymien sijasta 18 maakuntaa. Tämä edellyttää, että perustason ja erikoistason sosiaali- ja terveyspalvelut sovitetaan yhteen saumattomasti. Tällöin laitoshoitoa voidaan vähentää, ennaltaehkäisevää työtä vahvistaa ja ikäihmisten palvelutarvetta myöhentää.  Maakunnat ovat kuntia isompia ja vahvempia järjestäjiä, mikä mahdollistaa paremman työnjaon ja uusien palvelumuotojen tehokkaan käytön.

    Merkittävä rooli säästöjen saamiseksi on myös sillä, että uusia digitaalisia palvelutapoja. Lisäksi ICT-järjestelmät ovat yhteen toimivia, jolloin tieto kulkee eri toimijoiden välillä. Hyvien toimintatapojen levittämiseksi ja resurssi- ja sisältöohjauksen toteuttamiseksi tarvitaan riittävän vahvaa valtion ohjausta.

     

  • Miksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa pitäisi myös hillitä kustannusten nousua?

    Väestön ikääntyminen lisää terveys- ja hoivapalveluiden tarvetta. Arvioiden mukaan ikääntymisen aiheuttama palveluntarve kasvaa vanhuspalveluissa jopa 70 prosenttia ja terveydenhuollossa noin 20 prosenttia nykyiseen verrattuna vuoteen 2035 mennessä. Lisäksi palveluiden tuotantokustannukset ovat kasvaneet ja niiden odotetaan kasvavan jatkossakin yleistä hintakehitystä nopeammin.

    Järjestelmän uudistaminen on välttämätöntä, mikäli haluamme samanaikaisesti sekä lunastaa palvelulupaukset hoidon ja hoivan saatavuudesta ja laadusta että turvata julkisen talouden kestävyyden.

    Suurin osa sosiaali- ja terveyspalveluista tuotetaan verovaroin, ja lisähaasteena on, että Suomessa on jo nyt varsin korkea kokonaisveroaste.

     

  • Miten valtionohjaus ja maakuntien itsehallinto sovitetaan yhteen?

    Hallituksen mukaan vahvalla valtionohjauksella varmistetaan, että ihmisten perusoikeudet toteutuvat ja palvelut sovitetaan yhteen asiakaslähtöisesti. Vahvaa ohjausta tarvitaan myös tietohallinnossa ja ICT-palveluissa.  Muilta osin valtionohjaus perustuu neuvotteluihin maakuntien kanssa. Maakunnilla on itsehallinto. Maakunnan asukkailla ja heidän valitsemallaan maakuntavaltuustolla on aito mahdollisuus päättää maakunnan taloudesta ja toiminnasta. Tätä toteuttaa myös valtionrahoituksen antaminen yleisenä ilman korvamerkintää. Maakunnalla on iso päätösvalta tuotantorakenteen organisoimisessa.

  • Mitä tehtäviä maakunnille siirtyy sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi?

    Maakuntiin siirtyy 1.1.2019 alkaen sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi pelastustoimi. Lisäksi ympäristöterveydenhuolto, maaseudun kehittäminen, maatalouden edistäminen, rahoittaminen ja viljelijätukeen liittyvät tehtävät, elinkeinoelämän ja innovaatioympäristöjen kehittäminen ja rahoittaminen, eräät liikenteen suunnittelu- ja rahoitustehtävät, alueiden käytön ohjaus ja suunnittelu sekä maakunnallisen identiteetin ja kulttuurin edistäminen sekä lain perusteella annettavat muut alueelliset palvelut on tarkoitus siirtää maakuntien tehtäväksi. Näistä muista tehtävien siirroista valmistellaan erillinen esitys, joka annetaan eduskunnalle kevätistuntokaudella 2017.

  • Siirtyvätkö kuntien kiinteistöt maakuntien omistukseen?

    Maakunnille siirtyvät sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymien ja maakuntien liittojen varat ja velat sekä osana näitä myös kaikki kiinteistöt ja toimitilat. Kunnista maakunnille siirtyy sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvä irtain omaisuus. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimitilat eivät siirry maakunnille, vaan maakunnat vuokraavat toimitilat 3 vuoden määräajaksi. Jatkovalmistelussa haetaan ratkaisua myös siihen, etteivät käyttämättä jäävät kiinteistöt ja korjausvelat jää yksittäisten kuntien rasitteeksi.

  • Miten henkilöstösiirrot tehdään ja vaikuttavatko ne henkilöstön etuihin?

    Maakuntien palvelukseen siirtyy liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö ja osa tukipalveluiden työntekijöistä. Lisäksi maakuntiin siirtyy noin 5000 työntekijää valtion aluehallinnosta. Tästä säädetään erikseen keväällä 2017 eduskunnalle annettavassa hallituksen esityksessä. Yhteensä yli 220 000 henkilöä siirtyy maakuntien ja niiden yhtiöiden palvelukseen.

    Henkilöstöön sovelletaan jatkossakin kunnallista viranhaltija- sekä työ- ja virkaehtosopimuslainsäädäntöä. Säädöksiä muokataan niin, että ne koskevat myös maakuntien henkilöstöä.  Maakunnat tulevat jäseneksi Kevaan (entinen Kuntien eläkevakuutus) ja maakuntien henkilöstö on jatkossakin kunnallisen eläkejärjestelmän piirissä. Kuntatyönantajat KT toimii jatkossa myös maakuntien työnantajaedustajana. Henkilöstösiirtojen ja palkkojen yhteensovittamisen kustannukset pidetään mahdollisimman pieninä.

    Maakunnilla on niiden henkilöstömäärää ja taloudellista painoarvoa vastaava asema uudessa työnantajaorganisaatiossa. Maakuntien yhtiöt voivat valita, tulevatko ne kunnallisen eläkejärjestelmän ja kunnallisen ja maakunnallisen alan työehtosopimusten piiriin.

  • Mitä tarkoitetaan maakuntien yhteisillä tukipalveluilla?

    Maakunnille perustetaan yhteisiä valtakunnallisia palvelukeskuksia, joihin keskitetään maakuntien tarvitsemia tukipalveluita. Maakuntien yhteisiä tukipalveluita ovat toimitila- ja kiinteistöhallinnon palvelukeskus, tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus (ICT) sekä talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus.

    Maakunnat voivat myös perustaa yhteisiä tukipalveluita kuntien tai muiden julkisen sektorin yhteistyökumppanien kanssa.

    Palvelukeskuksen perustamisen tavoitteena on luoda säästöjä sekä tarjota parasta osaamista kaikkien maakuntien käyttöön ja siten varmistaa tasainen tukipalveluiden laatu kaikissa maakunnissa.

  • Miten maakuntien toiminta rahoitetaan?

    Maakuntien toiminta rahoitetaan valtion rahoituksella sekä maakuntien keräämillä asiakas- ja muilla käyttömaksuilla. Pääperiaatteena on, että valtionrahoitus osoitetaan maakunnille yleiskatteellisena. Tällöin maakunta saa itse päättää, miten varat käytetään palveluihin.

  • Nousevatko asiakasmaksut?

    Asiakasmaksuja koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan. Valmistelu aloitetaan keväällä 2017.  Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon maksuperusteita lähennetään, jotta palvelujen yhteensovittaminen on helpompaa. Palveluista peritään jatkossakin asiakasmaksuja, sillä se on tärkeää asiakkaiden vastuunoton ja kustannusten hillinnän kannalta.

  • Milloin järjestetään ensimmäiset maakuntavaalit?

    Ehdotuksen mukaan ensimmäiset maakuntavaalit toimitetaan vuoden 2018 presidentinvaalin yhteydessä. Vaalipäivä on sunnuntai 28.1.2018. Maakuntavaaleista säädetään vaalilaissa.

    Vuonna 2021 ja siitä eteenpäin maakuntavaalit toimitetaan huhtikuussa samanaikaisesti kuntavaalien kanssa.

  • Kuka käyttää maakunnassa ylintä valtaa?

    Maakunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää maakuntavaltuusto. Se vastaa maakunnan toiminnasta ja taloudesta.

  • Pääseekö maakunnan asukas vaikuttamaan maakunnan toimintaan?

    Kyllä. Maakunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjällä on oikeus osallistua ja vaikuttaa maakunnan toimintaan muun muassa osallistumalla keskustelu- ja kuulemistilaisuuksiin, asukasraateihin, maakunnan toimielimiin sekä osallistumalla palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen.

    Maakuntavaltuuston tehtävänä on vastata siitä, että asukkailla on käytössään monipuolisia ja vaikuttavia osallistumisen mahdollisuuksia. Maakuntastrategiassa on otettava huomioon ja täsmennettävä asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.

    Asukkaalla on myös aloiteoikeus maakunnan toimintaa koskevissa asioissa.

  • Miten asiakkaan ja potilaan kielelliset oikeudet turvataan sote-uudistuksessa?

    Kielellisistä oikeuksista on säännöksiä neljässä eri laissa. Nämä ovat nykyinen kielilaki, saamen kielilaki ja viittomakielilaki sekä valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki. Kielilain mukaan viranomaisen on oma-aloitteisesti huolehdittava siitä että henkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Kielilaki koskee kansalliskieliä suomea ja ruotsia. Tehtävien hoidosta järjestämisvastuussa oleva maakunta vastaa asukkaan laissa säädettyjen oikeuksien toteutumisesta (ml. kielelliset oikeudet).

    Kun palveluja järjestetään, toiminta on suunniteltava niin että kielilakeja noudatetaan. Lakiehdotuksessa järjestämislaiksi todetaan palvelujen kehittämisestä: Lapin maakunnan tehtävänä on tukea saamenkielisten palvelujen kehittämistä. Uudenmaan maakunnan kehittämistoiminnan tehtävänä on tukea ruotsinkielisten palvelujen kehittämistä koko maassa.

  • Mitä julkinen palvelulupaus tarkoittaa?

    Palvelulupauksen tarkoituksena on kertoa maakunnan asukkaille miten palveluja käytännössä toteutetaan. Samalla se edistää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä niin, että samalla otetaan huomioon asiakkaiden näkemykset ja tarpeet. Palvelulupauksen tarkoituksena on myös lisätä toiminnan avoimuutta ja tätä kautta kehittää palvelujen laatua, vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Julkisesti ilmoitettu palvelulupaus antaa maakunnan asukkaille mahdollisuuden seurata ja arvioida sitä, miten palveluja toteutetaan. Tätä kautta on myös mahdollista antaa palautetta ja tehdä palvelujen käytännön toteutusta parantavia ehdotuksia. Palvelulupauksella ei voi laajentaa tai kaventaa nykyisiä lakisääteisiä palveluja.  Muutoksista täytyy säätää lailla.

  • Mitä tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio?

    Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio tarkoittaa, että kaikki palvelut kootaan yhden johdon eli maakunnan alaisuuteen. Maakunnan vastuulla on yhteen sovittaa palvelut asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi ja toimiviksi palvelu- ja hoitoketjuiksi.  Tämä koskee julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja niin perustasolla kuin erityistasolla. Myös kaikki rahoitus kulkee maakunnan kautta palvelujen tuottajille. Lisäksi maakunnan tehtävä on varmistaa, että asiakkaan valinnanvapauden piirissä olevat julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin palvelut toimivat yhteen, tieto kulkee sujuvasti ja palvelut täyttävät laatukriteerit.

  • Miten palvelujen järjestäminen ja tuottaminen erotetaan maakunnissa?

    Järjestäminen ja tuotanto erotetaan eri organisaatioihin maakunnassa. Maakunnan on erotettava oma palvelutuotanto maakunnan muusta toiminnasta. Tätä varten maakunnassa on maakunnan liikelaitos.

    Maakunta vastaa järjestäjänä viranomaistehtävistä sekä koko palvelujärjestelmän toimivuudesta ja perusoikeuksien toteutumisesta. Julkista valtaa käytetään vain virkavastuulla.

  • Miten turvataan monipuoliset palvelut kaikissa maakunnissa?

    Sote -järjestämislakiin ja uuteen palvelutuottajalakiin otetaan säännökset, joiden tavoitteena on turvata, että julkisesti tuotettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen rinnalla on riittävässä määrin käytettävissä yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluja.  Näin aidolle monituottajamallille ja valinnanvapaudelle on tosiasialliset edellytykset eri puolilla Suomea.

    Mikäli maakunnan palvelurakenne ei ole riittävän monipuolinen, voisi valtioneuvosto pyytää maakunnalta selvitystä tilanteesta. Lain perusteella maakunta voidaan velvoittaa kilpailuttamiseen, jos muut ohjauskeinot eivät ole korjanneet tilannetta. Hallitus harkitsee myös erityisiä kilpailusääntöjä liian suurten keskittymien muodostumisen estämiseksi.

  • Mitä ovat maakuntien yhteistyöalueet?

    Maakunnilla on viisi yhteistyöaluetta palvelujen alueellista yhteistyötä sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten.  Jokaisella yhteistyöalueella on yliopistollinen sairaalayksikkö (Helsinki, Turku, Tampere, Oulu ja Kuopio). Yhteistyöalueet muodostetaan nykyisten erityisvastuualueiden (erva-alueet) pohjalta.  Yhteistyöalueen maakunnat laativat sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyösopimuksen, jossa sovitaan muun muassa maakuntarajat ylittävistä palveluista ja yhteistyöalueella tehtävistä sosiaali- ja terveydenhuollon investoinneista.

  • Mitkä palvelut kootaan alueellisesti tai valtakunnallisesti hoidettaviksi?

    Suurta väestöpohjaa ja asiakasmäärää sekä erikoistumista vaativat sekä muut harvinaisemmat ja kalliimmat palvelut ja toimenpiteet kootaan valtakunnallisesti tai alueellisesti hoidettavaksi viiden yliopistollisen sairaalan tai seitsemän muun laajan ympärivuorokautisen sairaalayksikön puitteissa. Tämä varmistetaan kaikkia maakuntia koskevilla yhteistyövelvoitteilla. Erityistason sosiaalipalvelujenkin osaamista voidaan koota suurempiin kokonaisuuksiin, mutta palveluja pyritään toteuttamaan lähellä asiakkaita.

    Maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon yhteensovittamisesta säädetään aluksi terveydenhuoltolaissa ja myöhemmin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa. Terveydenhuollossa uudistusta aletaan toteuttaa hallitusohjelman mukaisesti jo ennen kuin sote- ja maakuntauudistus tulee voimaan 1.1.2019. Hallitus on antanut terveydenhuollon ja sosiaalihuollon päivystysjärjestelmän uudistamista koskevan esityksen eduskunnalle 27.10.2016. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2017. Siirtymäajaksi lain nojalla annettavien asetusten toimeenpanolle on suunniteltu 1-3 vuotta. Ympärivuorokautisesti päivystävien sairaaloiden työnjako, leikkaustoiminnan kokoaminen sekä terveydenhuollon ja sosiaalipäivystyksen yhteispäivystyksen aloittaminen tapahtuisi kuitenkin viimeistään 1.1.2018. Valtakunnallisesti ja alueellisesti keskitettävistä sosiaalihuollon tehtävistä säädetään myöhemmin.

    Katso lisätietoja: alueuudistus.fi/erikoissairaanhoito-ja-paivystys

  • Katoavatko ihmisten lähipalvelut?

    Maakunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että ihmisillä on saatavilla ja kohtuullisesti saavutettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tässä käytetään myös uudenlaisia keinoja. Esimerkiksi harvaan asutuilla seuduilla palvelujen saatavuutta on turvattava myös sähköisillä ja liikkuvilla palveluilla. Lisäksi maakunnalla on velvollisuus tuottaa palveluja myös itse, jotta voidaan turvata riittävä palvelujen saatavuus ja taloudellisuus.  Maakunta tuottaa asukkaille julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut muun muassa silloin, jos niitä ei ole muuten saatavilla. Näin on esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jos syrjäseuduilla ei ole valinnanvapauden piirissä useita palveluntuottajia, joista asiakas voisi valita.

  • Mikä on digitalisaation merkitys uudistuksessa?

    Digitalisaatiolla on erittäin suuri rooli uudistuksessa. Tuottavuustutkimusten mukaan noin puolet toiminnan tehokkuus- ja tuottavuushyödyistä tulee ICT:n ja digitalisaation hyödyntämisestä. Digitalisaation myötä on myös mahdollista saada ihmisiä itse ottamaan enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Lisäksi digitalisaatio mahdollistaa uudenlaista hyvinvointiteknologiaan ja geeniteknologiaan liittyvää liiketoimintaa.

  • Mitä lakeja sote- ja maakuntauudistuksessa säädetään ja mikä on valmisteluaikataulu?

    Uudistusten keskeiset lait ovat maakuntalaki, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki, voimaanpanolaki ja maakuntien rahoituslaki.  Lisäksi useisiin lakeihin tehdään uudistuksen edellyttämiä muutoksia. Muutokset koskevat muun muassa verolakeja, kunnan peruspalvelujen valtionosuuslakia, henkilöstön asemaa koskevia lakeja, vaalilainsäädäntöä ja eräitä yleishallintolakeja. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista koskevat lait uudistetaan.

    Nämä lait liittyvät uusien maakuntien perustamiseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Lakipaketti koottiin hallituksen esitykseksi, joka lähetettiin lausunnolle elokuussa 2016.  Lausuntokierroksen jälkeen joulukuussa 2016 hallitus julkisti sote- ja maakuntauudistuksen lakiluonnoksiin tehdyt muutokset. Tarkoitus on, että lopullinen hallituksen esitys annetaan eduskunnalle tammikuun  2017 lopussa. Samaan aikaan lähetetään lausunnolle valinnanvapauslain luonnos. Se on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2017. Monikanavarahoituksen yksinkertaistamisesta laaditaan hallituksen esitys vuoden 2017 aikana.

    Maakunnan muita kuin sote- ja pelastustoimen tehtäviä ja niiden rahoitusta koskeva esitys lähtee lausuntokierrokselle tammikuun lopulla 2017. Samaan aikaan lausuntokierrokselle lähtee myös valtakunnallista lupa- ja valvontavirastoa koskeva esitysluonnos. Näitä koskevat hallituksen esitykset annetaan eduskunnalle keväällä 2017.

     

2. Usein kysyttyä sote-palvelujen yhtiöittämisestä

  • Miksi julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rinnalle halutaan yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluita?

    Hallitus haluaa turvata aidon valinnanvapauden ja monituottajamallin. Siksi maakuntalakiin ja sote -järjestämislakiin otetaan säännökset siitä, että julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rinnalla on käytettävissä riittävässä määrin yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluja.  Yksityiset ja järjestötaustaiset tuottajat lisäävät tuotannon monipuolisuutta. Ne kirittävät julkista tuotantoa parempaan laatuun ja kustannustehokkuuteen sekä uusiin innovatiivisiin palvelutapoihin.

  • Mikä on perusta useiden erilaisten tuottajien toiminnalle?

    Perustana useiden tuottajien toiminnalle ovat kilpailuneutraliteettia koskevat säännökset. Niiden valmistelussa ovat mukana työ- ja elinkeinoministeriön sekä kilpailu- ja kuluttajaviraston asiantuntijat. Yksityisiä ja julkisia palvelujen tarjoajia koskevat mahdollisimman yhtenäiset periaatteet. Tämän varmistamiseksi säädetään julkisten ja yksityisten palvelun tarjoajien rekisteröinnistä tuottajaksi yhtenäisin ehdoin sekä tuottajien valvonnasta.

  • Katoavatko ihmisten lähipalvelut?

    Maakunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että ihmisillä on saatavilla ja kohtuullisesti saavutettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tässä käytetään myös uudenlaisia keinoja. Esimerkiksi harvaan asutuilla seuduilla palvelujen saatavuutta on turvattava myös sähköisillä ja liikkuvilla palveluilla. Lisäksi maakunnalla on velvollisuus tuottaa palveluja myös itse, jotta voidaan turvata riittävä palvelujen saatavuus ja taloudellisuus.  Maakunta tuottaa asukkaille julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut muun muassa silloin, jos niitä ei ole muuten saatavilla. Näin voi olla esimerkiksi jos syrjäseuduilla ei ole valinnanvapauden piirissä useita palveluntuottajia, joista asiakas voisi valita.

  • Johtaako malli vain muutaman suuren kansainvälisen yhtiön rahastukseen?

    Hallituksen tavoitteena on, että myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat toimia markkinoilla. Maakunta päättää maakuntastrategiassaan myös palvelujen tuotantostrategiasta. Siinä on otettava huomioon pk-yritysten mahdollisuus tarjota palveluja.

    Hallitus harkitsee myös erityisiä kilpailusääntöjä. Niillä voitaisiin puuttua nykyistä kilpailulainsäädäntöä tehokkaammin siihen, jos tietyllä alueella olisi jollekin yritykselle muodostumassa liian määräävä asema esimerkiksi yritysostojen seurauksena.

    Hallituksen tavoitteena on laajentaa markkinoita hallitusti ja muodostaa terveet markkinat. Maakunta järjestäjänä huolehtii koko maakunnan palveluista mahdollisimman vaikuttavalla ja kustannustehokkaalla tavalla. Maakuntien omat tuotantoyhtiöt osaltaan ylläpitävät kilpailua ja varmistavat monipuolisen tarjonnan.

  • Mitä julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja on tarkoitus yhtiöittää?

    Hallituksen linjauksen mukaan maakunnat yhtiöittävät markkinaehtoisesti tarjottavat sosiaali- ja terveyspalvelunsa.  Suoran valinnan piirissä olevien palvelujen yksityisiä ja julkisia tuottajia koskevat mahdollisimman yhtenäiset periaatteet. Maakunnan yhtiöt ovat julkisesti omistettuja yhtiöitä. Yhtiöittäminen ei siis tarkoita yksityistämistä.

  • Pitääkö myös järjestöjen yhtiöittää tarjoamansa sosiaali- ja terveyspalvelut?

    Ei. Hallituksen linjaus koskee vain maakuntia. Yhtiöittämisvelvollisuus johtuu Euroopan unionin lainsäädännöstä. Rekisteröity yhdistys voi toimia palveluntuottajana maakunnan rahoittamissa valinnanvapauden piiriin kuuluvissa palveluissa samalla tavalla kuin osakeyhtiö. Jos järjestö saa RAY:n avustuksia tai muita valtionavustuksia yleishyödylliseen toimintaan, moni järjestö selkeyden vuoksi yhtiöittää tai siirtää erilliseen yhdistykseen tai säätiöön maksullisen palvelutoimintansa. Silloin kun järjestön maksullinen toiminta kilpailee markkinoilla, tämä ratkaisu on suositeltava EU:n oikeuden näkökulmasta.

  • Mihin yhtiöittämisvelvoite perustuu?

    Yhtiöittämisvelvoite perustuu Euroopan unionin valtiontukilainsäädäntöön ja sen tulkintaan tilanteessa, jossa Suomessa on päätetty ottaa käyttöön laaja asiakkaan ja potilaan valinnanvapaus. Tässä lainsäädännössä julkinen, yksityinen ja kolmannen sektorin tuotanto ovat pääsääntöisesti mahdollisimman tasavertaisessa asemassa perustason palveluissa. EU-lainsäädäntö edellyttää mahdollisimman tasavertaisia toimintaedellytyksiä silloin, kun yksityisten ja julkisten toimijoiden välillä on aito kilpailutilanne. Tällainen tilanne on silloin, kun käyttäjä voi vapaasti valita eri palveluntuottajien välillä.

    Yhtiöittäminen on yksinkertainen ja EU:n lainsäädännön johdonmukaiseen tulkintaan perustuva tapa varmistaa yhdenvertaiset toimintamahdollisuudet julkiselle ja yksityiselle tuotannolle. Sillä vältetään myös tulkintaan sisältyvät riskit. Hallituksen tarkoituksena on hyödyntää markkinoita hallitusti.

    Yhtiöittäminen avaa mahdollisuuden tuottaa samassa organisaatiossa julkisen vallan vastuulle kuuluvia palveluita ja laajan valinnanvapauden piiriin kuuluvia, markkinoilla olevia palveluita. Se edellyttää eri tehtäväalueiden läpinäkyvyyttä. Tällä edellytyksellä yhtiömallin avulla voidaan toteuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen viranomaistehtävien ja muun tuotannon integraatiota.

  • Voivatko kunnat toimia sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajina yhtiöittämällä tuotannon?

    Eivät voi. Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveyspalvelut sekä henkilöstö siirtyvät maakunnille. Kunnat eivät jatkossa järjestä tai tuota sote-palveluja. Vuoden 2019 alusta lukien maakunnat vastaavat näistä tehtävistä.

  • Pitääkö kaikki toiminta yhtiöittää?

    Ei tarvitse. Julkisen vallan velvoitteita toteuttavaa tuotantoa ei ole pakko yhtiöittää. Lisäksi tehtäviä, joissa käytetään merkittävää julkista valtaa ei voi lainkaan siirtää yhtiöiden hoidettavaksi.  Maakunnalle luodaan mahdollisuus tiettyjen viranomaistehtävien antamiseen omistamalleen yhtiölle siltä osin kuin julkisia hallintotehtäviä voidaan perustuslain mukaan antaa yhtiömuodossa hoidettaviksi. Lainsäädäntöön luodaan yhtiöittämisen rinnalle myös vaihtoehtoisia tapoja erottaa maakunnan järjestäminen ja tuotanto eri organisaatioihin. Maakunnan liikelaitos tuottaisi palveluja, jotka eivät ole suoran valinnan palvelujen piirissä.  Järjestämislaissa on tarkoitus määritellä, milloin palvelun voi tuottaa maakunta ja milloin tehtävä pitää yhtiöittää.

  • Miten julkisen vallan käyttö ja viranomaistehtävät hoidetaan?

    Maakunta vastaa järjestäjänä viranomaistehtävistä ja julkisen vallan käyttöön liittyvistä velvoitteista ja päätöksistä. Yhtiömuodon hyödyntämiselle osassa viranomaistehtäviä (perustuslain 124 §) luodaan edellytykset lainvalmistelussa (ks. kysymys pitääkö kaikki toiminta yhtiöittää).

  • Johtaako yhtiöittäminen aina voitontavoitteluun?

    Ei. Osakeyhtiölain mukaisesti yhtiö voidaan perustaa myös voittoa tavoittelemattomaksi yhtiöksi.

  • Miten kustannukset pidetään uudessa toimintatavassa hallinnassa?

    Kilpailua ohjataan tehokkaimpien ratkaisujen hakemiseen. Rahoitusmalleja kehitetään siten, että palvelujen tuottajille maksetaan enemmän hyvinvoinnin ja terveyden aikaansaamisesta kuin yksittäisistä hoitosuoritteista.

  • Miten käy henkilöstön?

    Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työllisyysnäkymät ovat erittäin hyvät. Nykyisistä kuntatyöntekijöistä moni on eläköitymässä ja ikääntyvän väestön palveluntarve kasvaa. Jatkossa pulmana on pikemminkin kustannuksia aiheuttava kilpailu osaavasta henkilöstöstä. Samoin tukipalveluissa tarvitaan osaavaa henkilöstöä. Hallitus on sitoutunut hyvän henkilöstöpolitiikan periaatteiden toteuttamiseen muutosta koskevassa lainsäädännössä ja uudistuksen toteutuksessa.

  • Mitä tapahtuu, jos jossain maakunnassa ei ole yksityistä tai kolmannen sektorin palvelutuotantoa?

    Jos maakunnan palvelurakenne ei ole riittävän monipuolinen, valtioneuvosto voisi pyytää maakunnalta selvitystä tilanteesta. Lain perusteella maakunta voidaan velvoittaa kilpailuttamiseen, jos muut ohjauskeinot eivät ole korjanneet tilannetta. Hallitus harkitsee myös erityisiä kilpailusääntöjä liian suurten keskittymien muodostumisen estämiseksi.

  • Miten varmistetaan eri palveluntuottajien tasapuolinen asema suhteessa maakuntaan?

    Perustana useiden tuottajien toiminnalle ovat kilpailuneutraliteettia koskevat säännökset. Yksityisiä ja julkisia palvelujen tarjoajia koskevat mahdollisimman yhtenäiset periaatteet. Tämän varmistamiseksi samassa lainsäädännössä ja mahdollisimman yhtenäisin ehdoin säädetään julkisten ja yksityisten palvelun tarjoajien rekisteröinnistä tuottajaksi ja tuottajien valvonnasta.

    Hallituksen tavoitteena on, että myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat toimia markkinoilla ja käyttöön otetaan digitaalisia ja muita innovatiivisia palvelumalleja.  Esimerkiksi harvaan asutuilla seuduilla palvelujen saatavuutta on turvattava myös sähköisillä ja liikkuvilla palveluilla. Vastaavasti huolehditaan myös maakuntien mahdollisuuksista tuottaa omana tuotantona palvelukokonaisuuksia.

    Maakunnat yhtiöittävät markkinaehtoisesti tarjottavat palvelunsa.  Ne ovat julkisesti omistettuja yhtiöitä. Yhtiöittäminen ei tarkoita yksityistämistä.