Maakunta- ja sote-uudistuksen vaikutus työeläkkeisiin:  kysymyksiä ja vastauksia


Mitä tekemistä maakunta- ja sote-uudistuksella on työeläkejärjestelmän kanssa?

Kun sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavat myös yksityiset toimijat, siirtyy samalla osa työntekijöistä julkiselta sektorilta yksityiselle sektorille – toki jossain määrin myös toisin päin. Tällöin työntekijät siirtyvät myös työeläkejärjestelmästä toiseen (JuEL > TyEL tai TyEL > JuEL). Sillä on vaikutuksia sekä järjestelmien rahoitukselle että eräiltä osin myös siirtyvien työntekijöiden eläketurvalle, koska kunnallisella puolella on edelleen voimassa joitain vanhoja eläketurvan elementtejä, jotka ovat parempia kuin yksityisellä puolella.

Voiko työntekijä itse vaikuttaa, missä järjestelmässä hänet vakuutetaan?

Ei voi. Työntekijän eläkevakuuttamisesta huolehtii aina työnantaja. Yksityisellä puolella työnantaja voi valita työeläkeyhtiön, eläkesäätiön tai eläkekassan. Maakuntauudistuksen yhteydessä kuitenkin joillakin kuntien ja maakuntien yhtiöillä säilyy edelleen mahdollisuus valita julkinen tai yksityinen eläkejärjestelmä.

Millaisia vaikutuksia työntekijöiden siirtymisellä yhdestä eläkejärjestelmästä toiseen on yksilön eläketurvalle?

Vuoden 1995 alusta lähtien työeläkkeen karttumisessa yksityisellä ja julkisella sektorilla ei ole ollut merkittäviä eroja. Pääsääntöisesti eläkkeen määräytymiseen ei vaikuta siirtyminen työnantajalta toiselle tai siirtyminen yksityisten alojen ja julkisten alojen välillä.

Kunnallisessa eläkejärjestelmässä julkisen alan henkilöstöllä voi kuitenkin edelleen olla voimassa aiemmin karttuneita lisäeläke-etuuksia, joiden säilyminen on sidottu siihen, että henkilön palvelussuhde julkisella sektorilla jatkuu hänen eläkeikäänsä tai työkyvyttömäksi tuloon saakka. Tällaisia lisäeläke-etuja ovat vuoteen 1995 saakka voimassa olleeseen lisäeläkejärjestelmään perustuva lisäeläkeoikeus ja 1.7.1989 saakka voimassa ollut oikeus yleistä eläkeikää alempaan ammatilliseen eläkeikään.

Julkisella alalla työskentelevät kuuluvat kunnalliseen eläkejärjestelmään. Kun julkisella alalla työskentelevä henkilö siirtyy pois julkiselta sektorilta, hänen aiempi oikeutensa lisäeläke-etuuksiin pääsääntöisesti päättyy. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen sisältyvän valinnanvapauden laajentamisen yhteydessä on tarkoitus lyhyen aikavälin ratkaisuna määräaikaisella lainsäädännöllä säilyttää lisäeläketurva tilanteissa, joissa henkilöstö siirtyy valinnanvapauspalveluja tuottavan yrityksen palvelukseen.

Mitä vaikutusta työntekijöiden siirtymisellä yhdestä eläkejärjestelmästä toiseen on järjestelmien rahoitukselle?

Vaikka eläke-etuudet ovat nykyään eri sektoreilla lähes samanlaiset, järjestelmien rahoitukset ovat erilaisia.
Eläkejärjestelmien rahoitukseen vaikuttaa sekä kunnallisessa että yksityisalojen työeläkejärjestelmässä työeläkemaksuna saatava maksutulo, joten työntekijöiden siirtyminen sektorilta toiselle vaikuttaa tähän maksutuloon. Sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapaudesta johtuva henkilöstön siirtyminen saattaa johtaa julkisessa eläkejärjestelmässä vakuutettujen määrän vähenemiseen ja yksityisten alojen eläkejärjestelmässä vakuutettujen määrän kasvuun. Vakuutettujen siirtymisen laajuus eläkejärjestelmien välillä ja sen vaikutukset järjestelmien rahoitukseen eivät kuitenkaan vielä ole luotettavasti arvioitavissa.

Käytännössä määräaikainen siirtymämaksu tarkoittaa sitä, että siirtymämaksua maksetaan työntekijöistä, jotka siirtyvät sote-uudistuksen vuoksi toisen eläkejärjestelmän piiriin. Siirtymämaksun suuruus on 4,6 prosenttia siirtyneiden palkkasummasta. Siirtymämaksua maksaa eläkejärjestelmä, jonka piiriin työntekijä siirtyy. Järjestelyn on tarkoitus olla voimassa vuosina 2020-2026. Tällä määräaikaisella ratkaisulla on haettu lisäaikaa sille, että pidempiaikaisen ratkaisun selvittämiselle saataisiin lisäaikaa.
Lakia ehdotetaan muutettavan vuosien 2020–2­026 ajaksi siten, että työntekijöiden siirtymävaiheessa yksityinen sektori hyvittäisi saamistaan vakuutetuista julkiselle puolelle 4,6 prosenttia siirtyvän työntekijän palkkasummasta. Pysyvä ratkaisu tämä ei voisi olla, mutta määräaikaisella lailla haettaisiin lisäaikaa, jotta voitaisiin selvittää pysyvää ratkaisua. Näin pitänee toimia siksikin, etteivät eläkejärjestelmät muodostu ohjaavaksi tekijäksi isossa kuntatoimintaan liittyvässä rakennemuutoksessa.

Ketkä tätä pysyvää ratkaisua nyt hakevat ja mihin suuntaan työ on etenemässä?

Sosiaali- ja terveysministeriö ja sekä valtiovarainministeriö ovat yhdessä perustaneet kesällä 2017 työryhmän, joka koostuu ministeriöiden virkamiesten lisäksi työmarkkinaosapuolten edustajista sekä Kuntaliiton ja työeläkejärjestelmän asiantuntijoista. Tämä työryhmä selvittää sote-muutoksen vaikutuksia sekä julkisen ja yksityisen eläkejärjestelmien erillisyyttä. Lähtökohtana on selvittää, onko eläkejärjestelmien yhdistäminen mahdollista siten, että kaikki eläkevakuuttaminen olisi yksityisen puolen työeläkelakien mukaista (TyEL).
Tässä vaiheessa selvitys koskee julkisista eläkejärjestelmistä vain kunnallista eläkejärjestelmää. Muut julkiset eläkejärjestelmät (valtion ja evankelisluterilaisen kirkon eläkejärjestelmät) otetaan erikseen tarkasteluun myöhemmin, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Miksi yhdistämisen lähtökohtana on nimenomaan TyEL?

Julkisen sektorin eläke-etuus- ja hallintopuolta on jo aiemmin muutettu TyELin suuntaan, joten sitä pidetään luontevampana vaihtoehtona. TyEL järjestelmä on myös suurempi sekä maksutulolla että vakuutettujen määrällä mitattuna.

Miksi yksityisille ja julkisille aloille on alun perin luotu erilaiset eläkejärjestelmät?

Virkamiesten eläkejärjestelyt tehtiin aiemmin kuin yksityisen sektorin eläkejärjestelyt. Lisäksi aiemmin oli tavallista, että julkisella sektorilla palkat olivat matalampia kuin yksityisellä sektorilla, joten anteliaammat eläke-etuudet ikään kuin kompensoivat palkkaeroa. Sittemmin palkkaerot ovat kaventuneet, ja myös eläkejärjestelmät ovat tulleet lähemmäksi toisiaan.