FI SV EN

Soten ja pelastustoimen tehtäviin perustuva rahoitus

Eduskunnan käsittelyyn 2.3.2017 annettu esitys (HE 15/2017 vp) laiksi maakuntien rahoituksesta koskee sosiaali- ja terveydenhuollon, ympäristöterveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtäviin perustuvaa rahoitusta. Esitystä on tarkoitus täydentää keväällä 2017 maakuntien muihin tehtäviin perustuvaa rahoitusta koskevalla esityksellä.

Valtio kohdentaisi maakunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtäviin perustuvaa rahoitusta 10 prosenttia asukasmäärän perusteella ja 89 prosenttia maakunnan asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelutarpeiden ja palvelujen järjestämisen olosuhdetekijöiden perusteella.

Lisäksi tarkoituksena on, että maakunnat saavat vuodesta 2022 alkaen valtion rahoitusta myös asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Osuus olisi 1 prosentti maakuntien rahoituksesta.

Pelastustoimen tehtäviin perustuva rahoitus määräytyisi maakunnan asukasmäärän perusteella.

Maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtäviin perustuva rahoitus:

 

Maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen nettokustannukset ovat vuoden 2017 tasossa arviolta noin 17,4 miljardia euroa. Näistä noin 17,0 miljardia euroa muodostuvat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista ja noin 400 miljoonaa euroa pelastustoimen kustannuksista. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset sisältävät myös ympäristöterveydenhuollon kustannukset.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin perustuva rahoitus

Maakuntien saamaan rahoitukseen vaikuttaisivat maakunnan

  • asukasmäärä
  • asukkaiden ikärakenne
  • asukkaiden terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarpeet
  • asukastiheys
  • saaristoisuus
  • vieraskielisten ja ruotsinkielisten asukkaiden määrä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeita koskevan rahoituksen määrittämiseksi esitetään sote-tarvetekijöitä, joiden mukaisesti huomioitaisiin maakunnan asukkaiden ikärakenne, sairastavuus ja sosioekonominen asema.

Kullekin sairaudelle määritettäisiin erilliset painokertoimet niiden yleisyyden ja hoitokustannusten perusteella. Sosioekonomista asemaa kuvaavina muuttujina käytettäisiin toimeentulotuen, työkyvyttömien, ei-parisuhteessa olevien, ainoastaan alimman koulutustason omaavien sekä työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien henkilöjen lukumäärää. Esitysten taustalla on vuonna 2013 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisema tutkimus Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvetekijät ja valtionosuusjärjestelmän uudistaminen.

Valtion rahoituksen kohdentamisperusteita arvioitaisiin vähintään neljän vuoden välein. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavista sairauksista ja sosioekonomisista tekijöistä sekä laskennassa käytettävistä painokertoimista ja näiden tarkistamisesta määräajoin.

Maakuntien rahoituslaissa säädettäisiin siirtymäajasta vuosille 2019–2023, jolloin siirryttäisiin asteittain menoperusteisesta rahoituksesta ehdotettujen uusien määräytymisperusteiden mukaisesti määräytyvään laskennalliseen valtion rahoitukseen.

Tavoitteena sote-kustannusten kasvun hillintä

Sote-uudistuksen tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua 3 miljardilla eurolla vuoden 2029 loppuun mennessä ja siten hidastaa sosiaali- ja terveydenhuoltomenojen kasvua noin 1,5 prosenttiyksiköllä vuosittain.

Sosiaali- ja terveysministeriön peruslaskelmassa sote-menot kasvaisivat vuosina 2020–2029 nimellisesti noin 4,4 prosenttia vuodessa. Säästötavoitteen saavuttaminen edellyttäisi sote-menojen kasvun hillitsemistä alle kolmeen prosenttiin vuosien 2020–2029 ajaksi.

Asetettu tavoite kustannusten kasvun hidastamisesta on erittäin kunnianhimoinen. Julkisten sote-menojen kasvua voidaan hillitä muun muassa

  • tehostamalla toimintaa
  • ottamalla käyttöön parhaat toimintamallit
  • vähentämällä palveluntarvetta hoitamalla oikea-aikaisesti ja ehkäisemällä sairauksia
  • tukemalla terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoa
  • korottamalla asiakasmaksuja
  • rajaamalla palveluntarjontaa siten, että yksilön oikeus tarpeelliseen hoitoon kuitenkin turvataan.

Myös hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tukee osaltaan tavoitteeseen pääsyä.

Valtion rahoitus maakunnille olisi laskennallista eikä maakuntien toteutuneita sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksia huomioitaisi valtion rahoituksen tarkistuksessa täysimääräisesti.

Eduskunnan käsiteltävänä olevan esityksen mukaisesti valtion rahoitusta tarkistettaisiin vuosittain julkisen talouden kantokyvyn mukaisesti. Tarkistus tehtäisiin siten, että maakuntien toteutuneista käyttökustannuksista huomioitaisiin maakuntaindeksin mukainen kustannustason nousu lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä vuosina 2020–2021 ja vuodesta 2022 alkaen 0,5 prosenttiyksiköllä. Näin saavutettaisiin vuoden 2029 loppuun mennessä noin 2,8 miljardia euroa alhaisempi rahoituksen taso nykyiseen sote-menojen kasvu-uraan verrattuna.

Maakunnille kohdennettavaa valtion rahoitusta tarkistettaisiin vuosittain toteutuneiden kustannusten kahden viimeisimmän tilastoidun vuoden keskiarvon ja arvioidun kustannustason muutoksen osalta sekä huomioimalla maakuntien toteutuneet asiakas- ja käyttömaksutulot.

Pelastustoimen tehtäviin perustuva rahoitus

Eduskunnan käsittelyssä olevan maakuntien rahoituslain mukaan pelastustoimen rahoitus perustuisi asukaskohtaisiin perushintoihin (€/asukas), joista säädettäisiin erikseen valtioneuvoston asetuksella.

Lisätietoja:

Neuvotteleva virkamies Virpi Vuorinen, VM, p. 0295 530 557 (lainsäädäntö)
Neuvotteleva virkamies Tanja Rantanen VM p. 0295 530 338 (maakuntien ohjaus ja laskelmat)
Erityisasiantuntija Miikka Vähänen, VM, p. 0295 530465 (erityisesti soten ja pelastustoimen tehtävien rahoitusta koskevat laskelmat)
Neuvotteleva virkamies Ville Salonen, VM, p. 0295 530388 (erityisesti soten ja pelastustoimen tehtävien rahoitusta koskevat laskelmat)