Maakuntauudistuksen usein kysytyt kysymykset

Tällä sivulla on vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin. Kysymykset täydentyvät säännöllisesti.

Henkilöstö, valtionohjaus ja maakuntien itsehallinto

  • Miten uudistusten myötä turvataan vähemmistökieliryhmän palvelut? Entä maahan muuttaneiden?

    Maakuntien viranomaisiin sovelletaan mm. hallintolakia, kielilakia ja saamen kielilakia, joiden perusteella maakuntien asukkaiden kielelliset oikeudet turvataan vastaavalla tavalla kuin ne on turvattu kuntien viranomaisissa. Maakuntalakiin sisältyy erityissäännös vähemmistökielen vaikuttamistoimielimestä (27 § 1-2 mom.) ja saamenkielen vaikuttamistoimielimestä (27 § 3 mom.). Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa on erityissäännös (6 §) palvelujen kielestä, jolla turvataan mm. asiakkaan ja potilaan oikeus käyttää suomen tai ruotsin kieltä, tulla kuulluksi ja saada asiakirjat omalla kielellään silloinkin, kun se on toinen kuin maakunnan kieli.

  • Miten maakunnat velvoitetaan yhteistoimintaan yli maakuntarajojen ja miten se organisoidaan?

    Maakunnan tehtäviä koskevassa lainsäädännössä velvoitetaan maakunnat järjestämään tiettyjä palveluja yhteistoiminnassa siten, että palveluista vastaa tietyllä alueella yksi maakunta. Sosiaali- ja terveyspalveluissa muodostetaan viisi yhteistyöaluetta, joista jokaisella on yliopistollinen sairaalayksikkö ja sosiaalihuollon erityispalveluita.  Yhteistyöalueisiin kuuluvat maakunnat säädetään valtioneuvoston asetuksella. Yhteistyö perustuu laissa säädettyyn yhteistyösopimukseen, jolla sovitetaan yhteen alueen palvelut. Yhteistyösopimus hyväksytään alueen maakuntien maakuntavaltuustoissa.

  • Miten valtionohjaus ja maakuntien itsehallinto sovitetaan yhteen?

    Valtio rahoittaa maakuntien tehtävien hoidon ja palvelut. Valtion taloudellisella ohjauksella varmistetaan, että maakuntien talous pysyy tasapainossa ja että ne pystyvät huolehtimaan tehtävistään. Lisäksi valtionohjauksella varmistetaan, että ihmisten perusoikeudet toteutuvat ja palvelut sovitetaan yhteen asiakaslähtöisesti. Vahvaa ohjausta tarvitaan myös tietohallinnossa ja ICT-palveluissa.  Muilta osin valtionohjaus on luonteeltaan sopimuksellista ja perustuu neuvotteluihin maakuntien kanssa.

    Maakunnilla on itsehallinto. Maakunnan asukkailla ja heidän valitsemallaan maakuntavaltuustolla on aito mahdollisuus päättää maakunnan taloudesta ja toiminnasta. Tätä toteuttaa myös valtionrahoituksen antaminen yleisenä valtionosuutena ilman korvamerkintää. Maakunnalla on laajasti päätösvaltaa mm. palvelujen tuotantorakenteen organisoimisessa.

  • Mitä henkilöstön palvelussuhdeturva tarkoittaa?

    Henkilöstö siirtyy voimaanpanolain nojalla maakunnan, maakunnan palvelulaitoksen tai maakunnan yhtiön palvelukseen liikkeenluovutuksen periaattein ns. vanhoina työntekijöinä ja säilyttää siirtymähetkellä voimassa olevat työ- tai virkasuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.  

    Määräaikaisessa palvelussuhteessa oleva henkilöstö siirtyy uuden työnantajan palvelukseen määräaikaisen palvelussuhteensa keston ajaksi.

    Uusi työnantaja on velvollinen noudattamaan luovutushetkellä voimassa olevan, aikaisempaa työnantajaa sitoneen työ- tai virkaehtosopimuksen määräyksiä sopimuskauden loppuun. Sopimuskauden päättymisen jälkeen siirrytään soveltamaan uutta työnantajaa sitovaa työ- tai virkaehtosopimusta.

    Siirtyvän henkilöstön palkkojen yhteensovittamista koskeva valmistelutyö on kesken. Henkilöstön irtisanomissuojasta ei säädetä erikseen, joten siirtyvän henkilöstön osalta noudatetaan tavanomaista irtisanomissuojaa.

    Liikkeenluovutusperiaatetta sovelletaan riippumatta siitä, missä järjestyksessä maakuntien organisaatioita perustetaan. Näin ollen henkilö voi siirtyä liikkeenluovutusperiaatteella joko maakuntaan tai suoraan maakunnan palvelulaitokseen tai yhtiöön. Jos yhtiö perustetaan vasta maakuntien toiminnan jo alettua, henkilö siirtyy ensin maakuntaan tai sen palvelulaitokseen ja sieltä edelleen yhtiön palvelukseen. Tällöin sekä siirtyminen maakuntaan että maakunnasta edelleen yhtiön palvelukseen katsotaan liikkeenluovutukseksi. Maakuntauudistuksen yhteydessä laadittavia liikkeenluovutusta koskevia säännöksiä noudatetaan vuoden 2020 loppuun saakka.

  • Miten käy henkilöstön lisäeläketurvan yhtiöittämistilanteissa?

    Henkilön lisäeläketurva säilyy, sillä yhtiön on se järjestettävä voimaanpanolain perusteella.

     

  • Henkilöstön palkkaharmonisointi?

    Siirtyvän henkilöstön palkkojen yhteensovittamista koskeva valmistelutyö on kesken. Asiaa valmistellaan sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä siirtyvän henkilöstön palkkojen yhteensovittamista valmistelevassa työryhmässä.

     

  • Miten maakunnan henkilöstön eläketurva järjestetään?

    Maakunnan henkilöstön eläketurva järjestetään Kevassa. Peruseläketurva on kaikilla sama, joten peruseläketurvan kannalta muutoksella ei ole vaikutusta.

  • Miksi valtion lupavirasto on tarpeellinen?

    Tulevaisuuden työnjaossa valtio vastaa muun muassa oikeusvaltion ylläpitämisestä ja kehittämisestä, perusoikeuksien turvaamisesta sekä yhdenvertaisuuden ja yleisen edun valvonnasta. Tässä roolissa valtiolle jää edelleen useita valtakunnallisesti hoidettavia lupa- ja valvontatehtäviä sekä kuntien ja maakuntien toiminnan laillisuusvalvontatehtäviä. Näitä valtiolle jääviä tehtäviä kootaan uuteen valtakunnallisen toimivallan omaavaan virastoon, joka toimii alueellisissa yksiköissä/toimipisteissä.

  • Millainen on tulevaisuuden kunta?

    Maakunta- ja soteuudistus muuttaa kunnan roolia ja tehtäviä. Valtiovarainministeriö on asettanut Tulevaisuuden kunnan parlamentaarisen työryhmän sekä asiantuntijatyöryhmän. Tämän työn tavoitteena on määritellä parlamentaarisen valmistelun pohjalta visio tulevaisuuden kunnasta vuonna 2030. Tavoitteena on määritellä kuntien rooli ja tehtävät sekä asema suhteessa perustettaviin itsehallintoalueisiin. Painopisteinä tarkastelussa ovat kunnan rooli hyvinvoinnin, elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistäjänä sekä kuntademokratian vahvistaminen. Työn kuluessa kartoitetaan myös tarvittavat lainsäädäntömuutokset ja pitkän aikavälin kuntapolitiikan muutostarpeet.

    Asiantuntijatyöryhmän tehtävänä on vastata hankkeen valmistelusta parlamentaarisen työryhmän linjausten mukaisesti sekä vastata parlamentaariselle ryhmälle tehtävästä valmistelusta koskien väliraporttia, pohjaselvitystä ja tulevaisuuden kunnan visiota sekä valmistella tarpeellisilta osin lainsäädäntöä koskevat ehdotukset hallituksen esityksiksi.

    Hankkeessa valmistellaan väliraportti vuoden 2016 loppuun mennessä. Raportti lähetetään lausunnolle alkuvuodesta 2017.

    Lisätietoa hankkeesta.

  • Mikä on väliaikaishallinto ja mitkä ovat sen tehtävät?

    Uudistuksen voimaanpanolaissa säädetään maakuntiin niiden perustamisvaiheessa asetettavasta väliaikaisesta toimielimestä ja sen tehtävistä.

    Väliaikainen toimielin valitaan kuhunkin maakuntaan voimaanpanolain tultua voimaan kesällä 2017. Maakunnan alueen maakunnan liitto, kunnat, sairaanhoitopiirit, erityishuoltopiirit, pelastuslaitos, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja työ- ja elinkeinotoimisto sopivat väliaikaisen toimielimen kokoonpanosta ja toimielimen asettaa maakunnan liitto.  

    Väliaikainen toimielin vastaa maakunnan toiminnan ja hallinnon käynnistämisen valmistelusta siihen asti, kun maakuntavaltuusto on valittu. Valmistelutoimielimen päätösvalta on rajattu ja se voi tehdä vain määräaikaisesti maakuntaa sitovia päätöksiä.

     

  • Miten maakunnan asukas voi vaikuttaa maakunnan toimintaan?

    Asukkaan osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista säädetään maakuntalaissa. Asukkaalla on äänioikeus maakuntavaalissa ja äänestysoikeus maakunnallisessa kansanäänestyksessä sekä muun muassa oikeus tehdä aloitteita maakunnan toimintaa koskevissa asioissa.

    Maakuntavaltuuston tehtävänä on vastata siitä, että asukkailla on käytössään monipuolisia ja vaikuttavia osallistumisen mahdollisuuksia. Nämä mahdollisuudet tulee ottaa huomioon ja täsmentää niitä maakuntastrategiassa. Asukkaiden osallistumista ja vaikuttamista maakunta voi edistää mm. järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia, asukasraateja ja ottamalla asukkaat mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen.

  • Kuka ja milloin valitsee maakuntajohtajan?

    Maakuntajohtajan valitsee maakuntavaltuusto. Ensimmäiset maakuntavaalit toimitetaan presidentinvaalien yhteydessä tammikuussa 2018 ja maakuntavaltuusto aloittaa toimikautensa maaliskuussa 2018.

  • Tuleeko maakuntiin pormestarimallia?

    Maakuntalakiluonnoksen mukaan maakuntaa johtaa maakuntajohtaja, joka on viranhaltijajohtaja. Maakuntajohtaja vastaisi asemaltaan kunnanjohtajaa mm. siinä mielessä, että maakuntavaltuusto voi irtisanoa maakuntajohtajan luottamuspulan perusteella.

     

  • Mitä sanktioita seuraa, jos maakunnan talous kriisiytyy?

    Maakuntalaissa säädetään maakunnan arviointimenettelyn käynnistämisestä, jos maakunnan taloudellinen tila täyttää laissa säädetyt kriteerit.

    Arviointimenettelyn käynnistäminen rajoittaa myös määräaikaisesti maakunnan päätösvaltaa. Maakunta ei arviointimenettelyn käynnistyttyä saa tehdä sellaisia päätöksiä, joilla olisi merkittäviä ja pitkäaikaisia taloudellisia vaikutuksia. Arviointimenettelyryhmän esityksestä voidaan käynnistää maakuntajakoselvitys ja viime kädessä maakuntien yhdistämisestä.

  • Miten valtio huolehtii taloudellisissa vaikeuksissa olevasta maakunnasta?

    Maakunnan rahoituslain mukaan taloudellisissa vaikeuksissa olevalle maakunnalle voidaan myöntää valtion laina tai valtiontakaus. Pitkäaikaisissa taloudellisissa vaikeuksissa voidaan myöntää valtionavustusta, jos se on välttämätöntä maakunnan palveluiden turvaamiseksi.

     

  • Pitääkö kuntayhtymien alijäämät kattaa ennen vuotta 2019?

    Voimaanpanolain mukaan sairaanhoitopiirien, erityishuoltopiirien ja maakuntien liittojen alijäämät on katettava ennen vuotta 2019.

     

  • Voivatko kunnat ja maakunta sopia tehtävien siirrosta kunnilta maakunnille?

    Maakunta ja alueen kunnat voivat sopia tehtävien siirrosta maakunnan hoidettavaksi, jos tehtävä liittyy maakuntalaissa säädettyihin tehtäväaloihin ja kunnat rahoittavat tehtävän. Yksittäiset kunnat eivät voi siten sopia tehtävän siirrosta maakunnan kanssa, vaan tehtäväsiirto edellyttää alueen kaikkien kuntien kanssa tehtyä sopimusta. Lisäksi laissa olisi erityissäännös, joka mahdollistaisi rakennusvalvonnan siirron. Siinäkin tapauksessa siirron olisi koskettava koko aluetta ja kuntien olisi rahoitettava tehtävä.

     

  • Miten palvelulaitoksen ohjaus järjestetään ja kuinka itsenäinen se on?

    Maakuntavaltuusto päättää laitoksen toiminnan ja talouden tavoitteista. Maakunta perustaa palvelulaitoksen ja määrittelee sen tehtävät perustamisasiakirjalla. Maakuntavaltuusto päättää mm. palvelulaitoksen hallintosäännöstä sekä laitosta sitovasti toiminnan ja talouden reunaehdoista, nimeää palvelulaitoksen hallituksen sekä johtajan sekä päättää laitoksen tilinpäätöksen hyväksymisestä sekä päättää vastuuvapaudesta. Laitoksen hallinnon ja talouden tarkastuksesta huolehtii lisäksi maakunnan tarkastuslautakunta. Laitos on osa maakuntakonsernia ja kuuluu maakuntahallituksen konserniohjauksen piiriin.

    Maakunnan palvelulaitoksessa ei ole luottamushenkilötoimielintä, vaan maakunnan palvelulaitosta johtaa hallitus ja palvelulaitoksen johtaja, joilla molemmille asetetaan ammatillisia pätevyysvaatimuksia.

    Palvelulaitoksen oman johdon päätösvalta kattaa lähinnä operationaalista toimintaa.

    Palvelulaitoksen asema vastaa pitkälti kunnallisen liikelaitoksen asemaa, mutta palvelulaitos on oma itsenäinen oikeushenkilönsä.

Omaisuus, kuntatalous ja maakuntien arviointi

  • Ovatko uudistuksen kuntakohtaiset vaikutukset saatavilla?

    Kyllä. Alustavat kuntakohtaiset vaikutukset on julkaistu kuntien valtionosuusjärjestelmä -sivun materiaaleissa.

  • Mitkä laskentatekijät määrittävät uuden kuntien peruspalvelujen valtionosuuden ja miten taataan lakisääteisten tehtävien rahoituksen riittävyys?

    Kuntiin jäljelle jäävän peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän rakenne ja kriteerit ovat pitkälti samat kuin nykyisin. Nykyinen järjestelmä on vasta uudistettu siten, että se tuli voimaan vuonna 2015. Kriteereistä on siirretty ns. sote-perusteiset osat, kuten sairastavuus ja yli 16-vuotiaiden ikäryhmät sekä osa muiden kriteereiden kustannusosuuksista maakuntiin, ja järjestelmään jäivät ikäryhmistä varhaiskasvatus- sekä esi- ja perusopetusikäiset sekä osa muiden kriteereiden kustannusosuuksista. Lisäksi tulojen tasausjärjestelmään tehtiin eräitä muutoksia, jotka vastaavat paremmin muuttuneita olosuhteita (verotuloista siirtyy merkittävä osa maakuntien rahoitukseen). Valtionosuusjärjestelmän tarkemmat määräytymisperusteet löytyvät alueuudistus.fi sivustolta.

    Kuntien rahoitus on turvattu varsinaisten pienehköjen kriteerimuutosten lisäksi viime kädessä muutostasausjärjestelyillä, jotka ovat pääosin pysyviä. Kuntien rahoituksen tasapainon muutos on näin siirtymäkauden jälkeenkin (vuodesta 2023 eteenpäin) enintään +/- 100 euroa asukasta kohden. Kuntien yhden kunnallisveroprosentin tuotto on keskimäärin n. 180 euroa/asukas, joten sote-uudistuksesta aiheutuva muutos jää selvästi tuon alle.

    Oleellista kuitenkin on, että kunnan talous on mahdollisimman tasapainossa ennen uudistuksen voimaantuloa, koska talouden tasapainottamiskeinot ovat jatkossa rajallisemmat. Toisaalta sote-tehtävien aiheuttamat mittavat kustannuspaineet poistuvat kuntien harteilta.

     

  • Mitä ns. vapaaehtoisille perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen kuntayhtymille tapahtuu?

    Vapaaehtoisten sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymien omistamiin toimitiloihin, irtaimistoon ja sopimuksiin sovellettaisiin samoja periaatteita kuin kunnan omistamiin toimitiloihin ja irtaimistoon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että näistä kuntayhtymistä tulee ns. kiinteistökuntayhtymiä, kun niiden varsinainen toiminta siirtyy maakunnalle.

  • Onko sote-kustannuksensa kurissa pitänyt kunta häviäjä uudessa tilanteessa?

    Uudistuksen voimaantullessa kunnan rahoituksen tasapainon muutokseen vaikuttaa usea eri tekijä. Kategorisesti ei voida sanoa, että sote-kustannukset kurissa pitäneet kunnat häviäisivät tai voittaisivat uudessa tilanteessa. Lopputulokseen vaikuttavat sote-kustannusten tason lisäksi kuntaan jäljelle jäävien tehtävien kustannustaso, siirtyvien valtionosuuksien määrä suhteessa tarvetekijöihin ja kustannuksiin, siirtyvien verotulojen määrä ottaen huomioon erot kunnallisveron tuotossa, verotuloihin perustuvaan valtionosuuksien tasauksen ns. automaattimuutokset sekä valtionosuusjärjestelmän esitetyt kriteerimuutokset.

    Kunnan rahoituksen tasapainon kannalta oleellista on se, mikä on kunnan rahoituksen tasapainotilanne ennen sote- ja maakuntauudistusta (ts. lähtökohtatilanteessa). Koska sotesta aiheutuvat kunnan rahoituksen tasapainon muutokset rajataan tasausjärjestelyillä lopullisesti enintään +/- 100 euroon asukasta kohden, on tärkeää, että talous on lähtökohtaisesti mahdollisimman tasapainossa.

    Jos kunnan talous on lähtökohtaisesti selvästi epätasapainossa, niin 100 euron/asukas positiivinen enimmäismuutoskaan ei välttämättä auta saamaan kunnan taloutta tasapainoon ottaen huomioon kunnan talouden kaventunut liikkumavara (keskimärin 60 % budjetista siirtyy maakuntiin).

     

  • Mitä kuntien kustannuksia ja tuloja siirtyy maakuntiin?

    Kustannuksia siirtyy sosiaali- ja terveydenhuollon ml. ympäristöterveydenhuolto ja pelastustoimen nettokustannuksia vastaavasti yht. 17,7 mrd. euroa (vuoden 2016 arviolaskelmien mukaan).

    Tuloista maakuntiin siirtyy ns. sote-perusteiset valtionosuudet (mm. sairastavuus ja vanhusikäryhmittäiset määräytymisperusteet) yht. 5,9 mrd. euroa, osa yhteisöverosta yht. 0,5 mrd. euroa sekä 12,30 kunnallisveroprosenttiyksikön tuottoa vastaava osuus kunnallisverosta yht. 11,3 mrd. euroa. 

  • Miksi kunnasta maakuntaan siirtyvät tulot ja menot eivät vastaa kuntakohtaisesti toisiaan? Miksi kunnasta voi siirtyä maakuntaan enemmän tuloja kuin menoja?

    Sote-palveluiden ja kuntiin jääviin palveluiden kustannukset vaihtelevat kunnittain merkittävästi johtuen useista eri tekijöistä. Osaan näistä tekijöistä kunta voi itse vaikuttaa, osaan vain tietyiltä osin.

    Kunnista maakuntien rahoitukseen siirrettävät tulot eivät kuntakohtaisesti vastaa siirrettäviä kustannuksia sekä verotulojen että valtionosuuksien osalta. Verotulojen ja yleensä tulojen osalta merkittävin osa siirtyvistä tuloista koostuu kunnallisverosta. Kuntalaisten veroasteiden liiallisen eriytymisen välttämiseksi kaikkien kuntien kunnallisveroasteita alennetaan saman veroprosenttiyksikön verran (12,30). Näin kaikkien kuntien veroprosenttien vaihteluväli pysyy ennallaan. Kun kunnallisveron tuotto vaihtelee kunnittain huomattavasti, siirtyvän kunnallisveron määräkin vaihtelee huomattavasti.

    Yhteisöveron siirto tehdään kuntien yhteisöveron jako-osuuden (koko kuntaosuuden) alennuksena, jolloin alennus kohdistuu suhteellisesti enemmän niihin kuntiin, joissa yhteisöveron määrä on suuri.

    Valtionosuudet määräytyvät laskennallisin perustein (ei siis kunnan todellisten kustannusten mukaan), jotka pohjautuvat pääosin tietyn tekijän (esim. jokin sairaus) keskimääräisiin yksikkökustannuksiin. Kunta voi tuottaa palvelunsa laskennallisia määräytymisperusteita edullisemmin tai kalliimmin, jolloin em. erotus jää kunnan nettohyödyksi.  Tämä liittyy keskeisesti valtionosuusjärjestelmän kannustavuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.

    Verotulojen kunnittain erisuuruisen siirron lisäksi verotulojen siirto aiheuttaa ”automaattisesti” valtionosuusjärjestelmään kuuluvaan verotuloihin perustuvaan valtionosuuksien tasaukseen merkittäviä kuntakohtaisia muutoksia. Muutokset johtuvat pääosin ns. tasausrajan (=keskimääräinen laskennallinen verotulo) alenemisesta, kun suuri osa verotuloista poistuu kunnista ja tasausjärjestelmästä. Tämä aiheuttaa muun muassa sen, että ne kunnat, jotka saavat nykyisin paljon tasauslisää, saisivat jatkossa tasauslisää suhteellisesti aiempaa vähemmän. Tasausjärjestelmän muutokset ovat kunta-valtio –suhteessa neutraaleja (neutralisoidaan).

    Valtionosuusjärjestelmään esitetyillä kriteerimuutoksilla ja tasausjärjestelyillä on lievennetty osin merkittävästikin em. kuntakohtaisia rahoitustasapainon muutoksia.

  • Jääkö kunnille ns. sote-omaisuutta?

    Kunnan perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pelastustoimen käytössä olevat toimitilat jäävät edelleen kunnan omistukseen. Kunnan omistamista toimiloista solmitaan siirtymäkaudeksi maakunnan ja kunnan välillä määräaikainen vuokrasopimus. Siirtymäajan jälkeen maakunta päättäisi, mitkä tilat se pitäisi edelleen vuokrasopimuksen nojalla hallussaan.
     
    Maakunnan maksaman siirtymäkauden vuokran tulee kattaa vuokrattavaan toimitilaan liittyvät kohtuulliset pääomakustannukset sekä tilojen ylläpitokustannukset. Siirtymäkauden vuokran määrittämisestä tullaan antamaan valtakunnallinen ohjeistus.
     

  • Voiko kunnan omistamia kiinteistöjä jäädä ilman käyttöä?

    Maakunta vuokraa kunnan omistamat, sote-toimintojen ja pelastustoimen käytössä olevat toimitilat ainakin kolmen vuoden ajaksi eli vuoden 2021 loppuun saakka. Toimitilojen käyttö tämän jälkeen riippuu siitä, minkälaisia päätöksiä maakunta tulee tekemään palveluverkkonsa ja toimitilojensa suhteen. Tämän lisäksi asiaan tulee vaikuttamaan valinnanvapauslainsäädäntö, joka on vielä valmistelussa. On kuitenkin todennäköistä, että toimitilojen käyttö tulevaisuudessa muuttuu, sillä jo pelkästään toimintakäytäntöjen muuttuminen ja digitalisaatio ovat johtamassa suuriin muutoksiin sosiaali- ja terveydenhuollossa ja nämä muutokset ovat sote-uudistuksesta riippumattomia.

    Hallituksen tavoitteena on löytää jatkovalmistelussa ratkaisuja siihen, ettei mahdollisesti käyttämättömiksi jäävistä tiloista koituisi kuntataloudellisia rasitteita yksittäisille kunnille.

  • Miksi maakuntien rahoituslakiluonnos ei huomioi rahoituksen määräytymisperusteissa maakuntien kaksikielisyyttä eikä saaristoisuutta?

    Ruotsinkielisyys ei itsessään lisää sote-palvelujen kustannuksia, vaikkakin kunnissa kaksikielisyys lisää perusopetuksen kustannuksia. On osoitettavissa, että ruotsinkielisen väestön sote-palvelujen tarve on keskimäärin jopa pienempi kuin suomenkielisten. Maakuntien rahoitusmallia valmisteltaessa on arvioitu, että esitetyllä rahoitusmallilla pystyttäisiin turvaamaan myös ruotsinkielisen väestön palvelujen järjestäminen.

    Saaristoisuus toimii kriteerinä kuntien rahoituksessa. Maakunnissa väestöpohja on kuitenkin suuri verrattuna kuntiin. Lainvalmistelussa on siksi katsottu, ettei maakunnan saaristoisuuden huomioiminen rahoituksen määräytymisperusteena ole perusteltua.

    Maakuntien rahoituslakiluonnoksessa ehdotetun mukaisesti maakunnan kustannuksia ja valtion rahoitusta arvioitaisiin vuosittain. Lisäksi rahoituksen määräytymisperusteita arvioitaisiin vähintään neljän vuoden välein. Rahoitusperusteiden arviointi ja edelleen kehittäminen tulevat siten edellyttämään uutta tutkimus- ja seurantatietoa ja lisäksi tarvitaan lisää maakunnittaista mallinnusta maakunnan sote-palvelujen kustannuksia selittävistä tekijöistä.

     

  • Maksetaanko kunnille korvausta maakunnan omistukseen siirtyvästä omaisuudesta?

    Ei makseta. Kunnan asukkaiden rahoittama omaisuus jakautuu tehtävien järjestämisvastuun siirron myötä kunnalle ja maakunnalle eli omaisuus seuraa toimintaa. Omaisuus on edelleen kunnan asukkaiden eli palvelujen käyttäjien käytössä.

    Lunastuskorvaukseen liittyviä kysymyksiä on käsitelty hallituksen esityksen yleisperusteluissa, kohdassa 3.2. toteuttamisvaihtoehdot.

     

  • Mitä omaisuutta maakunnille siirtyy?

    Sairaanhoitopiirien kuntayhtymät, erityishuoltopiirit ja maakunnan liitot siirrettäisiin maakuntiin suoraan lain nojalla eli niiden omaisuus, vastuut ja velvoitteet siirtyisivät maakunnalle.


    Maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan liittyvä kunnan omistama irtaimisto eli koneet kalusteet, laitteet, materiaalit sekä immateriaaliset oikeudet ja muut luvat siirtyisivät maakunnalle. Kunnan omistamista osakkeista siirtyisivät sellaisen osakeyhtiön osakkeet, jonka tosiasiallinen päätoimiala on sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen; joka on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 6 - 8 §:n tarkoittamalla tavalla kunnan tytäryhteisö, omistusyhteysyritys tai osakkuusyritys ja jonka kanssa kunnalla on 1. päivänä tammikuuta 2019 voimassa oleva sopimus sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisesta.

  • Miten kuntayhtymäosuuksien ja irtaimiston poistuminen näkyy kunnan kirjanpidossa?

    Lähtökohtaisesti omaisuuden siirrolla olisi negatiivinen vaikutus kuntien tuloksiin.  Koska kyse on poikkeuksellisesta ja mittakaavaltaan erittäin suuresta julkisen sektorin palvelujen järjestämiseen liittyvästä muutoksesta, kuntayhtymäosuuksien ja irtaimiston poistuminen kunnan taseesta on perusteltua kattaa ilman tulosvaikutusta kirjanpidollisesti kunnan peruspääomaa alentamalla.

    Kunnan peruspääoman alentamisen periaatteita on käsitelty kirjanpitolautakunnan kuntajaoston lausunnossa 77/2006 sekä taseen laadintaa koskevassa yleisohjeessa. Peruspääoman alentamisen perusteena voi olla pysyvien vastaavien määrän pysyvä alentuminen joko omaisuuden luovutuksen, menetyksen tai ylimääräisten poistojen taikka arvonalentumisten seurauksena.

    Peruspääoman alentaminen tarkoittaa, että luovutuksen yhteydessä kirjanpidossa realisoitunutta tappiota ei tarvitsisi kattaa lisätuloilla, vaan alijäämä tältä osin katetaan kirjanpidossa oman pääoman erien välisenä siirtona. Näin toimittaessa kuntayhtymäosuuksien ja irtaimiston poistuminen ei aiheuttaisi muutoksia kuntien taseisiin kertyneisiin yli- tai alijäämiin, vaan vaikutus kohdistuisi kertaluonteisesti kunnan omavaraisuusasteeseen.

  • Mitä kuntien veloille tapahtuu?

    Kuntien omat velkavastuut säilyvät entisellään, mutta kuntien vastuu sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien veloista poistuu eli kuntien konsernivelat siis pienevät.

  • Voiko maakunta joutua arviointimenettelyyn eli ns. kriisimenettelyyn?

    Ministeriö voi käynnistää menettelyn, jos

    1) maakuntakonsernin vuosikate on ilman maakunnan rahoituslain 7 §:n mukaan myönnettyä harkinnanvaraista rahoituksen korotusta kaksi tilikautta peräkkäin negatiivinen; tai

    2) maakuntakonsernin toiminnan ja investointien rahavirta on negatiivinen kaksi tilikautta peräkkäin; tai

    3) maakuntakonsernin lainanhoitokatteen tunnusluku on kaksi tilikautta peräkkäin alle yksi. Lainanhoitokate lasketaan kaavalla, jossa tuloslaskelman vuosikatteeseen lisätään korkokulut ja saatu summa jaetaan vuosittaisilla lainanhoitokuluilla eli korkokuluilla ja lainanlyhennyksillä.

    Näiden edellä mainittujen kriteerien osata valtiovarainministeriöllä on harkintavaltaa menettelyn käynnistämisessä. Koska maakunnan toiminnan käynnistyminen vie jonkin verran aikaa ja siihen liittyy lähes väistämättä myös ennakoimattomia kysymyksiä, siirtymäsäännöksiin esitettäisiin otettavaksi säännös siitä, että kahden tilikauden tarkastelujakso alkaisi vasta vuosien 2020 -2021 tilinpäätöksen perusteella laskettavista tunnusluvuista.

    Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi yksi ehdoton, menettelyn aina käynnistävä kriteeri. Valtiovarainministeriön on käynnistettävä arviointimenettely, jos maakunnalle on myönnetty maakuntien rahoituslain 7 §:ssä tarkoitettu harkinnanvarainen valtionavustus.

    Taloudellisten perusteiden lisäksi arviointimenettely voi tulla vireille sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavan lain mukaan myös sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta, jos maakunnan kyky järjestää sosiaali- ja terveyspalveluja on ilmeisesti vaarantunut.