FI SV

5.1 Yhteistyömuotojen luominen ja edunvalvonta

Tulevassa rakenteessa maakunnan, kuntien ja muiden yhteistyötahojen välille tulee rakentua vahva yhdessä tekemisen kulttuuri. Yhteisten ja yhdyspintaisten tehtävien määrittäminen on yhteistyön aloittamisen edellytys. Yhteisymmärrys tavoitteista ja mahdollisuuksien mukaan yhteisistä tavoitteista sopiminen on tärkeää. Järjestäjän näkökulmasta palveluja kootaan yhteen, jolloin haetaan sekä tehokkuus- että laatuhyötyjä. Yhteinen ymmärrys eri toimijoiden kanssa muutosten tarpeellisuudesta ja vaikutuksista on erittäin tärkeää luottamuksellisen yhteistyön jatkumisen kannalta.

Tehtävät

  • Maakunnan ja kuntien tehtävien yhteistyöpintojen määritys ja yhteistyömallien määrittäminen.
  • Yhteistyömallien määrittäminen kansainvälisten ja valtion toimijoiden kanssa.
  • Yhteistyömallien määrittäminen yhteistyöalueellisten ja muiden maakunnallisten palveluiden osalta.
  • Yritysten, kolmannen sektorin ja tutkimuksen yhteistyömuotojen määrittäminen.
  • Yhteistyömuotojen rakentaminen maakunnan asukkaiden kanssa.

Uudessa maakuntamallissa järjestäjän järjestämisvastuulle tulee hoitaa ja yhteensovittaa uudella tavalla nykyiset ELY-keskusten, TE-toimistojen, aluehallintovirastojen, maakuntien liittojen, kuntien ja sairaanhoitopiirien hoitamat palvelut. Palvelut tulee yhteensovittaa myös kuntien ja valtion muiden palvelujen kanssa. Tämän tehtävän hoitamiseksi järjestäjän tulee määrittää tehtävät, joiden hoitaminen edellyttää yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ja edellyttää mahdollisia yhteistyörakenteita.

Kunnat vastaavat pääosasta hyvinvointiin liittyvistä lähipalveluista (esimerkkeinä lasten päivähoito, perusopetus, lähiliikuntapaikat, kotipalvelut ja palveluliikenne), jotka on tarkoituksenmukaista järjestää kuntalaisten lähellä siten, että ne tukevat alueiden elinvoimaisuutta ja asumisviihtyvyyttä. Maakunnan haasteena ovat usein julkisen liikenteen yhteydet ja pitkät välimatkat sen eri osien välillä, jotka vaikeuttavat esimerkiksi erityispalvelujen saavutettavuutta. Tällöinkin on tärkeää katsoa kokonaisuutta, jotta palveluja voidaan tarjota alueen asukkaille heidän tarpeitaan vastaavasti ja yhtenäisin periaattein yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Kuntien kanssa muodostettavista yhteistyömalleista on kokemusta esimerkiksi Etelä-Karjalasta, jossa alueen kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut on keskitetty Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten hoidettavaksi.

Valtion eri toimijoiden kanssa yhteistyön toteuttaminen yhteisten tavoitteiden mukaisesti on hyvin tärkeää. Valtion maakunnalliset ohjausmallit määrittyvät valmistelun edetessä. Kansainvälinen yhteistyö erityisesti tutkimuksen osalta on vahvasti kytköksissä maakunnalliseen kehittämiseen mutta myös muut yhteistyömallit toiminnassa on hyvä selvittää ja määrittää.

Maakunnan tehtäviin kuuluu myös sen strategiaa tukevien yhteistyömuotojen valmistelu yritysten, kolmannen sektorin ja tutkimuksen kanssa. Yhteistyö yritysten ja järjestöjen kanssa perustuu uusien tai parempien palvelumuotojen kehittämiseen, kuitenkin ennen kehittämistä järjestäjällä on tarve muodostaa ja luoda yhteyksiä eri toimijoiden kanssa. Tämä tehtävä maakunnan on hyvä toteuttaa tiivisti yhteydessä palveluiden hankintaan ja hallinnointiin liittyvän markkinoiden kartoituksen kanssa.

Hyvin tärkeä osa yhteistyömuotojen rakentamista on yhteistyön määrittäminen maakunnan asukkaiden kanssa. Erilaiset osallistamisen muodot ovat tärkeitä mutta myös muiden yhteistyömuotojen määrittely. Niitä voivat olla mm. maakunnan näkyminen kuntalaisille läheisenä ja lähestyttävänä toimijana. Tähän liittyen myös järjestäjän ja tuottajan yhteistyö asukkaiden kanssa on syytä suunnitella yhdessä, jotta asukkaille ja asiakkaille ei tule eri tahojen päällekkäisiä yhteydenottoja.

Yhteistyön rakenteiden ja vastuiden tulee olla selkeitä, mutta jatkuva vuoropuhelu on tarpeen myös epävirallisesti. Eri osapuolten intressit pitää kyetä nivomaan yhteiseksi eduksi, vaikka joskus jostain yksittäisestä edusta voi joutua luopumaan kokonaisuuden hyväksi. Myös riskejä ja haittoja on arvioitava rehellisesti ja yritettävä löytää keinot niiden pienentämiseen.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan liittyvät tehtävät

  • yhteistyön suunnittelu ja järjestäminen maakuntien välillä toiminnan tehokkuuden varmistamiseksi
  • yhteistyön suunnittelu ja järjestäminen maakunnan sisällä eli palvelukokonaisuuksien välillä
  • eläintautien valmiuspäivystyksen järjestäminen
  • kiireellisen eläinlääkäriavun järjestäminen
  • muut yhteistyötarpeet

Eläintautien valmiuspäivystyksen ja kiireellisen eläinlääkäriavun järjestäminen

Eläintautilain (441/2013) mukaisesti maakunnan on järjestettävä helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien torjuntaan ja tautitilanteen selvittämiseen liittyvien kiireellisten tehtävien hoitaminen myös virka-ajan ulkopuolella. Tämä ns. valmiuspäivystys on viranomaistehtävä, joka voidaan hoitaa yhdessä muiden maakuntien kanssa. Valmiuspäivystys on järjestettävä siten, että valmiuspäivystäjä voi viipymättä ja täysipainoisesti ryhtyä toimenpiteisiin epäillyn eläintaudin selvittämiseksi, torjumiseksi ja leviämisen ehkäisemiseksi. Viivästyminen toimenpiteiden aloittamisessa voi johtaa eläintaudin leviämiseen ja mittaviin kustannuksiin niin maakunnan alueella kuin valtakunnallisestikin.

Eläinlääkäripalveluista annetun lain (765/2009) mukaisesti maakunnan on myös järjestettävä kiireellistä eläinlääkärinapua kaikkia alueellaan vakinaisesti tai tilapäisesti olevia kotieläimiä varten kaikkina vuorokauden aikoina. Kiireelliseen eläinlääkärinapuun kuuluvat akuutisti sairaiden eläinten perustutkimus ja vähintään ensiapuluonteiset hoitotoimenpiteet. Maakunta voi hoitaa tehtävän itse tai ostopalveluna.

Eri viranomaisten välinen sekä maakunnan sisäinen yhteistyö

Monessa tilanteessa tarvitaan maakunnan sisäistä joustavaa yhteistyötä yli palvelukokonaisuuksien tai organisaatiorajojen. Esimerkiksi eläinsuojeluvalvonnassa poliisin, juristin ja maakunnan eläinsuojeluviranomaisen sekä usein myös maaseutupalveluiden ja sosiaaliammattilaisten yhteistyö on erittäin tärkeää. Maatiloilla, joiden pitäjillä on sosiaalisia tai mielenterveydellisiä ongelmia, voidaan eri toimialojen yhteistyöllä varmistaa myös eläinten säädöstenmukainen kohtelu. Yhteistyölle on tarvetta myös zoonoosi- ja ruokamyrkytystapausten yhteydessä ympäristöterveydenhuollon ja terveydenhuollon yhteistyönä. On suositeltavaa, että maakunta muodostaa kaikilla tasoilla toimivat yhteistyöverkostot esimerkiksi sopimalla tiedonkulusta ja järjestämällä yhteisiä tapaamisia tai koulutustilaisuuksia.

Maakunta suunnittelee tiedonkulun ja yhteistyön maakuntien ja keskushallinnon viranomaisten välillä sekä yhteistyön muiden viranomaisten, kuten poliisin, samoin kuin maakunnan sisällä maaseutupalveluiden, terveysviranomaisten ja pelastusviranomaisten kanssa. Lisäksi on suunniteltava yhteydenpito sidosryhmiin ja alan toimijoihin, kuten meijereihin ja teurastamoihin.

Maakuntien välinen yhteistyö

Monet MMM:n hallinnonalan valvontatehtävät ovat kohtuullisen pieniä ja vaativat runsaan ja yksityiskohtaisen säädösmäärän tuntemusta. Mikäli tehtäviin tarvittava htv-määrä on pieni, suositellaan yhteistyön tekemistä toisen maakunnan kanssa valvonnan järjestämisessä. Yhteistyöllä varmistetaan toiminnan parempi vaikuttavuus ja taloudellinen tehokkuus sekä tasapuolinen ja yhtenäinen palvelu asiakkaalle. Maakuntien välinen yhteistyö niiden yhteisellä sopimuksella voisi olla tarkoituksenmukaista edellä mainitun eläintautipäivystyksen lisäksi esimerkiksi tehtäväalueille, jotka koskevat luonnonmukaisen tuotannon valvontaa, eläimistä saatavien sivutuotteiden valvontaa, elintarvikekontaktimateriaalien valvontaa, erityisille ryhmille tarkoitettujen elintarvikkeiden, valmistajien, valmistuttajien, maahantuojien ja markkinoijien valvontaa, siementen markkinavalvontaa sekä eläinsuojelulainsäädännön mukaisia lupia ja ilmoituksia.

Maakunta ei voi siirtää maksajavirastosopimuksessa määriteltyjen tehtävien hoitamista maakunnan liikelaitokselle tai kolmannelle osapuolelle. Maakunta voi kuitenkin hoitaa laissa tarkoitettuja maksajavirastotehtäviä toisen maakunnan alueella maakuntien niin sopiessa sillä edellytyksellä, että tehtävien hoitamisesta sovitaan myös maksajavirastotehtävien hoitoa koskevassa sopimuksessa.

Yritysten ja kansalaisten kannustaminen vastuunottoon

Toiminnan paras mahdollinen vaikuttavuus saavutetaan, kun valvonnan ohella yrityksiä ja kansalaisia kannustetaan vastuunottoon omassa toiminnassaan. Maakunnan on syytä miettiä, miten tehokkaimmin varmistetaan se, että yritykset ovat tietoisia säädösten vaatimuksista ja noudattavat niitä. Vastaavasti on syytä miettiä, millä tavoin maakunta voi kannustaa kansalaisia vastuunottoon esimerkiksi eläinten pidon osalta.

Hyviksi käytännöiksi yritysten ja muiden asiakkaiden vastuullisuuden, tietoisuuden ja osaamisen kasvattamiseksi on osoittautunut niiden mukaan ottaminen viranomaisten toiminnan suunnitteluun, tekemiseen, arvioimiseen ja kehittämiseen. Yhdessä tekeminen ja viranomaisten valmentava ote perinteisen valvonnan rinnalla lisää osapuoltensa keskinäistä vuorovaikutusta ja avoimuutta vahvistaen samalla keskinäistä luottamusta ja vastavuoroista toisiltaan oppimista ja tiedonvaihtoa. Kaikessa toiminnassa lähtökohtana tulee olla yhteiskunnan ja asiakkaiden toiminnasta saama hyöty.

Maakunnan luonnonvaratalouden tehtävät

Vesi- ja kalatalouden tehtävät

Maakuntien vastuulle siirtyviä vesitaloustehtäviä ovat

  • tulvariskien hallinta, vesistöjen säännöstely ja alueellisen vesitilannetiedon tuottaminen
  • patoturvallisuusvalvonta
  • rakennettujen vesistöjen hoito ja kunnostus
  • peruskuivatus- ja ojitusasiat
  • vesihuoltotehtävät
  • erikseen säädetyt vesilain mukaiset viranomaistehtävät ja yleisen edun valvonta vesitalousasioissa

Maakuntien vastuulle siirtyviä kalataloustehtäviä ovat

  • kalastuksen järjestäminen ja kalakantojen hoito
  • kalatalousvelvoitteet ja yleisen valvonta kalatalousasioissa
  • kalatalouden edistäminen
  • kalatalouden elinkeinojen edistäminen ja rahoittaminen Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta
  • EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvonta

Vesi- ja kalatalouden tehtäviin kuuluu myös rajavesistöjä koskevien valtiosopimusten toimeenpanotehtäviä. Tulvariskien hallinta, patoturvallisuus ja vesihuollon turvaaminen ovat Yhteiskunnan turvallisuusstrategian 2017 mukaisia tehtäviä.

Voimassa oleva lainsäädäntö:

Alustavat maakunta- ja sote-uudistuksen tuomat muutokset

Tehtävien hoito maakunnassa

Maakunta voi järjestää vesi- ja kalatalouden tehtävät joko osana maakunnan järjestämistoimintaa tai maakunnan liikelaitoksen toimintaa. Oleellista on tarvittavan maakuntien välisen yhteistoiminnan järjestäminen.

Jokainen maakunta vastaa alueellaan päätöksenteosta kalatalous - ja vesitaloustehtävissä. Maakuntien on sovittava päätöksentekoon tarvittavasta valmistelusta ja tehtävien hoidosta yhteistoiminnassa siten, että vesistöaluekokonaisuuksien hallinta on varmistettu, tasapuoliseen palveluun tarvittavan erityisosaamisen saatavuus on varmistettu kaikissa maakunnissa, tehtävien väliset synergiset yhteydet hyödynnetään, ja että EU-tehtävien vaikuttavuus ja velvoitteiden hoito on varmistettu.

Vesi- ja kalatalouden tehtävät tulevat jokaisen maakunnan hoidettaviksi lukuun ottamatta

  • patoturvallisuusviranomaisen tehtäviä, jotka säädetään Kainuun maakunnan vastuulle
  • yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmään ja valvontaan, toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakamiseen ja hallinnointiin sekä kalastusvakuutustuen hallinnointiin ja kaupallisen kalastuksen rekistereidenpitoon liittyviä tehtäviä, jotka säädetään Varsinais-Suomen maakunnan vastuulle
  • rajavesistösopimusten toimeenpanotehtäviä, jotka säädetään ao. maakuntien, erityisesti Lapin, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntien vastuulle

Vesi- ja kalatalouden tehtäviin kuuluvien vesitaloushankkeiden luvat ja sopimukset siirtyvät voimaan­panolain nojalla maakunnalle, jonka alueella vesistörakenne sijaitsee. Jos vesitaloushanke vaikuttaa kahden tai useamman maakunnan alueella, hanketta koskevat luvat ja sopimukset siirretään näille maakunnille yhteisesti. Vesi- ja kala­talous­hankkeisiin liittyvät vesistörakenteet siirtyvät Tilakeskuksen omistukseen, ja maakunnat sopivat Tila­keskuksen kanssa rakenteiden käytöstä ja vastuista.

Eräissä vesi- ja kalatalouden tehtävissä viranhaltijan toimivalta tulee suoraan erityislaista:

  • Laki Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta 37 a §: viranhaltija
  • Laki kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta annetun lain muuttamisesta 15 a §: maakunnan viranhaltija
  • Laki merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä annetun lain muuttamisesta 28 a §: maakunnan viranhaltija
  • Laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain muuttamisesta 67 a §: viranhaltija
  • Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta 45 a §: maakunnan viranhaltija
  • Laki kalastuslain muuttamisesta 19 §: maakunnan viranhaltija
  • Laki patoturvallisuuslain 5 ja 14 §:n muuttamisesta 5 § 2 mom.: maakunnan viranhaltija

Voimavarat

Kalatalous- ja vesitaloustehtävät ovat asiantuntijatehtäviä, jotka edellyttävät monen eri osa-alueen erityis­osaamista. Tehtäviä hoidetaan nyt noin 170 htv:n voimavaroin. Tehtävien hoitoa ELY-keskuksissa on keskitetty voimakkaasti.

Vesi- ja kalataloustehtävien määrärahat siirtyvät maakuntien yleiskatteelliseen määrärahaan eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Erillisrahoituksena maakuntiin siirtyvät EU-rahastovarat sekä eräät pienet maantieteellisesti hyvin rajatusti kohdentuvat määrärahat:

  • Euroopan meri- ja kalatalousrahaston määrärahat, jotka maakunta jakaa avustuksina,
  • vesi- ja kalataloudellisiin hankkeisiin liittyvät rakenteiden kunnossapitoon ja velvoitteisiin tarvittavat määrärahat,
  • eräiden pienten tiettyjen maakuntien hoidettavaksi säädettyjen tehtävien rahoitus (patoturvallisuusvalvonta, EU-kalastuksenvalvonta, toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakaminen ja hallinnointi sekä kalastusvakuutustuen hallinnointi ja kaupallisen kalastuksen rekistereidenpitoon liittyvät tehtävät sekä rajavesistösopimusten täytäntöönpanotehtävät)
  • norppakorvaukset.

Maakunnan muut luonnonvaratalouden tehtävät

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen koordinointi

Maakunta kehittää, koordinoi ja edistää alueellisia ja paikallisia ilmasto­kestävyyden tarkasteluja ja sopeutumissuunnittelua.

Vieraslajiriskien hallinta

Maakunta valvoo lain noudattamista. Maakunta myös päättää nopeiden hävittämistoimenpiteiden toteuttamisesta vieraslajiasetuksen 17 ja 18 artiklan mukaisesti.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20151709
http://alueuudistus.fi/documents/1477425/4570327/MAKU+II+lakiehdotukset/02ac7a50-d458-4fea-a32c-d7861fe0798a, lakiluonnos 25

Ympäristöministeriön hallinnonalaan liittyvät tehtävät

Maakuntien hoidettavaksi siirtyvillä ympäristötehtävillä on olennainen vaikutus jokaisen maakunnan menestymiseen. Hyvä elinympäristö luo arvoa asukkaille, yrittäjille ja elinkeinon harjoittajille. Hyvällä ympäristöllä on suuri merkitys viihtyvyyden, elinkeinon harjoittamisen ja asukkaiden hyvinvoinnin kannalta ja erittäin suuri merkitys myös maakunnan identiteetille ja kilpailukyvylle.

Maakuntien keskeisiä ympäristötehtäviä ovat maakuntakaavoitus, vesien- ja merenhoito, luonnonsuojelun edistäminen, kuntien alueidenkäytön suunnittelun edistäminen, kulttuuriympäristöjen hoito ja ympäristötiedon tuottaminen. Näiden tehtävien korkeatasoisella hoitamisella maakunnat voivat tehokkaasti vaikuttaa alueensa ympäristön laatuun ja asukkaiden hyvinvointiin.

Monialaisena toimijana maakunnalla on myös merkittävät mahdollisuudet edistää tehokkaasti kestävää kehitystä, vähähiilisyyttä, energia- ja materiaalitehokkuutta, ilmastotavoitteita sekä kiertotaloutta. Maakunnan tehtäviin kuuluukin ilmasto- ja energiatehokkuustyön koordinointi ja neuvonta sekä kiertotalouden edistäminen.

Ympäristötehtävistä löytyy tarkemmat kuvaukset alueuudistus.fi-sivustolta:

  • maakunnan suunnittelu ja maakuntakaavoitus
  • kuntien alueidenkäytön suunnittelun edistäminen
  • vesien- ja merenhoito (kts. myös Vesien- ja merenhoidon käsikirja)
  • merialuesuunnittelu
  • luonnonsuojelun edistäminen
  • kulttuuriympäristöjen hoito sekä
  • ympäristötiedon tuottaminen.

Monet ympäristökysymykset ja alueiden kehittämistarpeet ylittävät maakuntien rajat. Maakunnat voivat keskinäisellä yhteistyöllä lisätä toiminnan vaikuttavuutta ja vahvistaa osaamista. Yhteistyöllä ja työnjaolla voimavarojen käyttöä voidaan tehostaa.

Maakuntien ympäristötehtävien ohella myös maakuntien muilla tehtävillä on merkittäviä vaikutuksia ympäristöön. Keskeisiä näistä ovat liikennetehtävät, aluekehitystehtävät, kasvupalvelut, maaseudun kehittämistehtävät sekä vesitaloustehtävät. Ympäristönäkökohtien kytkeminen maakunnan kaikkien tehtävien hoitamiseen ja maakunnan strategiseen tavoiteasetteluun on tärkeää synergiaetujen hyödyntämiseksi. Esimerkiksi elinympäristön laadulla on tutkitusti myönteisiä vaikutuksia ihmisten elämän laatuun ja terveyteen, mistä voidaan saada merkittäviä hyötyjä maakuntien sote-tehtävien hoitamisessa.  Ympäristötehtävien ja maakunnan muiden tehtävien välisellä yhteistyöllä ja osaamisen monipuolisella hyödyntämisellä voidaan vahvistaa maakunnan elinvoimaa, identiteettiä ja väestön hyvinvointia.

Maakuntien tehtäväaloilla on merkittäviä kytkentöjä valtion viranomaisten toimialaan ja tehtäviin. Keskeisiä ovat muun muassa perustettava valtion lupa- ja valvontavirasto Luova, Suomen ympäristökeskus, Liikennevirasto, Metsähallitus ja Museovirasto. Hallinnon sujuvuuden, voimavarojen tehokkaan käytön ja hyvän asiakaspalvelun kannalta on ensi arvoisen tärkeää, että maakuntien ja valtion eri viranomaisten välisellä avoimella yhteistyöllä ja verkostoitumisella varmistetaan osaamisen jakaminen, yhteen sovitetut prosessit, tietovarantojen ja tietojärjestelmien yhteiskäyttö sekä tarvittavan tiedon esteetön siirto.

Kunnat ovat maakunnille tärkeä yhteistyökumppani. Kunnat tarvitsevat maakunnalta tukea ja asiantuntemusta tehtävissään ja toisaalta kunnissa on paras asiantuntemus paikallisista tarpeista ja tavoitteista. Kuntien rooli korostuu erityisesti alueidenkäytön suunnittelussa ja rakentamisen ohjauksessa ja sitä kautta kunnilla on huomattavan suuri vaikutus siihen, millaiseksi maakuntien ympäristö kehittyy. Maakunnan ja sen alueen kuntien hyvällä yhteistyöllä onkin ratkaiseva merkitys hyvän ympäristön edistämisessä.

STM:n hallinnonalan tehtävät ja yhteistyömuotojen luominen

Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien lisäksi STM:n hallinnonalla maakunnan järjestämisvastuulla on tehtäviä, joiden osalta yhteistyömuotojen rakentaminen niin maakunnan sisällä kuin kuntiin/peruskuntayhtymiinkin on välttämätöntä. Tällaisia kokonaisuuksia ovat erityisesti ympäristöterveydenhuolto (katso kappale 2.2.4) ja alkoholin anniskelun valvonta (alkoholihallinto).

Ympäristöterveydenhuollon tehokkaan toimeenpanon edistämiseksi hyvä yhteistyö maakunnan muiden toimijoiden kanssa on erittäin tärkeää. Ympäristöterveydenhuollon kokonaisuudella on yhdyspintoja erityisesti terveydenhuoltoon, pelastustoimeen, alkoholihallintoon, vesihallintoon ja maankäyttöön sekä maatalouspalveluihin.

Ympäristöterveydenhuolto on määritelmänkin mukaan ehkäisevää kansanterveystyötä ja siten kiinteä osa terveydenhuollon järjestämistä. Ympäristöterveydenhuollon ja terveydenhuollon välillä on kiinteä linkki arvioitaessa ympäristön terveydellisiä olosuhteita ja ympäristöstä aiheutuvia terveyshaittoja ihmisille. Yhteistyömuotojen rakentaminen terveydenhuollon kanssa puoltavat myös ympäristöterveyden keskeisiin häiriötilanteisiin (vesi- ja ruokamyrkytysepidemiat) varautuminen ja niiden hallinta. Ympäristöterveydenhuollon ja terveydenhuollon yhteistyö epidemioiden selvittämisessä ja torjunnassa on merkittävää. Terveydenhuollon, työterveyshuollon ja ympäristöterveydenhuollon yhteistyön merkitystä on lisännyt myös sisäilman epäpuhtauksiin liittyvä terveyshaittojen arviointi ja asuntojen sekä mm. koulujen terveydellisten olosuhteiden arvioinnin ja ihmisten oireilun selvittäminen. Terveydenhuollon ja ympäristöterveydenhuollon yhteistyötyö on tärkeää myös kuntien sisäilmatyöryhmissä.

Maakuntiin siirtyy myös alkoholihallinto aluehallintovirastoista – yhteensä noin 50 htv:tä koko Suomessa. Maakuntien alkoholivalvonnassa on paljon yhtymäkohtia ympäristöterveydenhuollon tehtäviin. Alkoholilain ja tupakkalain valvonnan perusperiaatteet (ikärajat, myyntirajoitukset, olosuhteet) ovat samalaiset. Elintarvikevalvonnan ja alkoholivalvonnan kohteet ovat anniskelupaikkojen osalta samat ja anniskelun sekä ravintolatoiminnan häiriövaikutukset lähiympäristöön käsitellään pääosin terveydensuojelulain nojalla maakunnan terveydensuojeluviranomaisen toimesta. Edellisistä syistä johtuen alkoholihallinnon ja ympäristöterveydenhuollon tulisi rakentaa kiinteät yhteistyömuodot tai organisoitua maakunnassa samaan kokonaisuuteen.

Ympäristöterveyden häiriötilanteet (vesiepidemiat, ruokamyrkytykset ja eläintautitapaukset) ovat valitettavasti varsin arkipäiväisiä tänä päivänäkin. On erinomaista, että maakuntauudistuksessa ympäristöterveydenhuollon keskeiset yhteistyökumppanit häiriötilanteisiin varautumisen sekä häiriötilanteessa toimimisen osalta löytyvät maakunnan sisältä. Erityisen tärkeää on, että yhteistyökuviot sovitaan terveydenhuollon ja pelastustoimen sekä vesihallinnon kanssa. Koska maakunnassa on useita vastuutahoja häiriötilanteisiin liittyen, on tarkoituksenmukaista, että maakuntien varautumisen yhteensovittaminen organisoidaan maakunnan konsernin johdon tehtäviin.

Yhteistyömuotojen rakentaminen kuntien kanssa

Ympäristöterveydenhuolto järjestetään tällä hetkellä kunnissa usein samassa organisaatiossa ympäristönsuojelun ja/tai rakennusvalvonnan kanssa. Osan ympäristöterveydenhuoltoa terveydensuojelulla sekä osin elintarvikevalvonnalla on paljon yhdyspintoja kunnan eri toimialoihin (ympäristönsuojelu, maankäytön suunnittelu ja kaavoitus, rakennusvalvonta, vesihuolto, opetus ja sivistys, ruokapalvelut ja toimitilat jne.) mikä on syytä huomioida myös ympäristöterveydenhuollon organisoinnissa.

Ympäristöterveyshaittojen arvioinnin merkitys ja tarve on jatkuvasti lisääntynyt erityisesti maankäytön suunnittelussa (melu, pienhiukkaset, säteily jne.) sekä ympäristönsuojelussa. Myös rakennuslupien arvioinnissa on hyvä olla mukana asiantuntija myös ympäristöterveydenhuollosta. Ympäristöterveydellinen vaikuttaminen kunnassa maankäyttöön, ympäristönsuojelullisiin toimenpiteisiin sekä rakentamiseen on ollut periaatteessa helppoa, kun toiminnot ovat olleet pääosin kuntien vastuulla ja usein ne on myös organisoitu samaan yksikköön kunnassa. Jatkossa maakuntien ja kuntien yhteistyömuodot varmistamat tämän yhteistyön jatkumisen.

Koska ympäristöterveydenhuollon kokonaisuus kattaa maakunnissa maakunnista riippuen noin 40–200 htv:n voimavarana, olisi tarkoituksenmukaista, että se olisi maakunnissa omana kokonaisuutena tai liittyneenä terveydenhuollon kokonaisuuteen. Yhtenä omana kokonaisuutena organisoitumista puoltaa se, että ympäristöterveydenhuollolla on yhdyspintoja monen maakunnan toimijan kanssa eikä ole tarkoituksenmukaista sitoutua tiukasti mihinkään näistä. Lisäksi ympäristöterveydenhuollon ehkä keskeisimmät yhteistyökumppanit ovat jatkossa kunnassa (rakennusvalvonta, ympäristönsuojelu, maankäyttö) ja näiden kanssa tehtävä yhteistyö vois olla helpompaa omasta yhtenäisestä yksiköstä käsin.

Lainsäädäntö

Maakuntien yhteistoiminnasta säädetään maakuntalain luvussa 8. Vaihtoehtoina ovat maakuntien yhteinen toimielin, yhteinen virka tai sopimus viranomaistehtävien hoitamisesta. Lisäksi maakunnat voivat tehdä muuta vapaaehtoista yhteistyötä tarpeidensa mukaisesti.

Kansallinen tuki ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä