FI SV

5.2 Verkostojohtaminen

Verkostojen muodostamiseksi maakunta järjestäjänä voi luoda hyviä mahdollistavia olosuhteita eri toimijoiden väliselle vuorovaikutukselle. Verkostoissa toiminen ja niiden johtaminen edellyttävät omanlaistaan lähestymistapaa. Verkostojen johtaminen tarkoittaa yksinkertaisimmillaan toimijoiden houkuttelua toimimaan siten, että organisaation tavoitteet saadaan toteutettua. Rakenteiden sijaan yhteiset tavoitteet, luottamus ja neuvottelusuhteet pitävät toimijoita yhdessä.

Tehtävät

  • Verkostojen muodostaminen tehokkaiden palveluiden saavuttamiseksi
    • Mahdollistavien olosuhteiden luominen eri toimijoiden vuorovaikutukselle
    • Yhteisten tavoitteiden määritys, luottamuksen ja neuvottelusuhteiden rakentaminen
  • Verkostojen johtaminen
    • Edellytyksenä neuvottelu- ja vuorovaikutuskyky
    • Yhteisten tavoitteiden toteuttaminen

Perinteisten hierarkkisten hallintojärjestelmien rinnalla on viime vuosina toiminut myös paljon erilaisia monitoimijaisista yhteistyö- ja kumppanuussuhteista muodostuneita hallintarakenteita, verkostoja. Verkostossa itsenäiset mutta toisistaan riippuvaiset toimijat työskentelevät yhdessä vapaaehtoisesti ja keskinäisen luottamuksen pohjalta. Verkostot ovat joustavia päätöksentekorakenteita, jotka pystyvät muuttumaan nopeasti. Niillä on kyky vastata monimutkaisiin ongelmiin hyödyntämällä erilaisia asiantuntemuksia ja muuntua ympäristön olosuhteisiin soveltuviksi. Maakunnallinen järjestäjä voi perinteisten rakenteiden lisäksi muodostaa eri toimijoiden kanssa erilaisia verkostoja palvelujen järjestämiseksi, esimerkiksi erilaisten palveluiden organisointimallien kautta.

Useita yhdyspintoja sisältävä järjestelmä, jossa toimitaan verkoston logiikalla, on johtamisen näkökulmasta hyvin erilainen kuin yksittäisen kunnan tai kaupungin organisaatioon sijoittuva sosiaali- ja terveystoimen organisaatio. Keskinäinen riippuvuus ja jaetut resurssit tekevät verkostoista periaatteessa itseohjautuvia, mutta vuorovaikutuksen tarve on jatkuva. Verkostoja tulee johtaa verkostojen toiminnan ja vuorovaikutuksen varmistamiseksi ja tehostamiseksi.

Verkostojohtajan tehtävänä on jännitteiden liennyttäminen ja eri toimijoiden välisenä tulkkina toimiminen. Verkostojohtaja pyrkii vaikuttamaan verkoston sisäisiin suhteisiin esimerkiksi parantaen toimijoiden keskinäisiä suhteita ja tukien yhteistä keskustelua. Huomioitavaa verkostojen johtamisessa ovat haasteet ja epävarmuudet joita tuovat verkostojen henkilösidonnaisuudet ja sidokset niihin konteksteihin, joissa ne ovat syntyneet. Verkostojohtaja pyrkii pitämään verkostoa kasassa ja edistämällä kokonaisuutta, samalla kuunnellen verkostossa toimijoiden ajatuksia siitä miten verkostoa tulisi kehittää. Verkostojohtajan toimijuus ja valta ovat tilannesidonnaisia ja ne ovat haastettavissa. Verkoston johtaminen perustuukin etenkin neuvottelu- ja vuorovaikutuskykyihin.

Verkosto kehittyy ja kypsyy usein vaiheittain. Verkostoitumisprosessista voidaan tunnistaa muutamia keskeisiä vaiheita:

  1. Verkoston haasteen tunnistaminen, olemassa olevan verkoston kartoittaminen ja tarvittavan verkoston koolle kutsuminen.
  2. Yhteisen tavoitteen luominen ja yhteisen toimintatavan määrittely.
  3. Systemaattinen verkostotyöskentely tavoitteiden saavuttamiseksi ja seuraamiseksi.
  4. Verkostotyön tulosten ja verkosto-osaamisen levittäminen.

Verkostojohtamisessa on huomioitava, että päätöksenteko verkostossa on aina prosessi, jossa on otettava huomioon kunkin toimijan omat erilaiset päätösprosessit. Vaikka odotukset on jaettu ja tavoitteista on löytynyt yhteisymmärrystä, on vielä erikseen syytä sopia siitä, miten ja missä järjestyksessä verkosto etenee päätöksenteossa. On pidettävä myös huolta siitä, että verkosto kokonaisuudessaan pysyy tietoisena ja tasa-arvoisena vaikuttajana verkoston asioissa.

Kansallinen tuki ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä