FI SV

Palveluverkon suunnittelu ja hallinta

Palveluverkko on tarkoituksen mukainen rakenne, jonka mukaisesti palvelut toteutetaan maakunnassa. Palveluverkon suunnittelulla huolehditaan palveluiden saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Palveluverkko sisältää sekä fyysiset toimipisteet että maakunnan sähköiset palvelut.

Palveluverkon suunnittelua ja hallintaa käsitellään seuraavissa laeissa ja niiden pykälissä:

  • maakuntalaki (69 §, 35 §)
  • laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (4 §, 11 §, 15–16 §, 19 §, 22 §)
  • laki valinnanvapaudesta (41 §, 54 §).

Tehtävät

  • Järjestäjä suunnittelee palvelu- ja maakuntastrategiansa mukaisesti palveluverkon. Tämän toteuttamiseksi se tarvitsee tiedot asukkaiden palvelutarpeesta ja palveluiden nykyrakenteesta. Tarkastelua kannattaa tehdä myös tulevia vuosia ajatellen ja ennakoida muutosten vaikutus.
    • palveluverkon suunnittelussa huomioitava palveluiden jako lähi-, alue- ja maakuntapalveluihin

Järjestäjä suunnittelee asukkaiden palvelutarpeisiin ja palvelustrategiaan perustuvan joustavan ja kustannustehokkaan palveluverkon hyödyntäen monipuolisia sähköisiä palveluita. Maakunnan palveluverkko ei rajaudu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, vaan palveluverkkoon liittyvät myös muut maakunnan järjestämisvastuulla olevat tehtäväkokonaisuudet. Kiinteällä palveluverkolla tarkoitetaan asiakaspalvelupisteistä koostuvaa, tietyllä maantieteellisellä alueella sijaitsevaa toimipisteverkostoa. Palveluverkkoa täydentävät liikkuvat ja jalkautuvat palvelut. Digitaalinen palveluverkko sähköisinä palveluina osaltaan korvaa, tukee ja täydentää muuta palveluverkkoa. 

Palveluverkon tarkoituksenmukaisen rakenne varmistaa asiakkaiden yhdenvertaisuuden ja palveluiden saatavuuden sekä saavutettavuuden. Palveluverkon suunnittelua ja toteutusta ohjaavat periaatteet, joita ovat:

  1. Asiakaslähtöisyys: Asukkaat osallistuvat palveluverkon suunnitteluun. Palvelutarpeisiin vastataan oikea-aikaisesti tarkoituksenmukaisilla palvelukokonaisuuksilla, jotka hyödyntävät asiakkuuksien segmentointia. Lähipalvelujen turvaaminen on asiakkaille tärkeää.
  2. Palvelujen saavutettavuus: Palvelujen sijoittamisessa otetaan huomioon niiden saavutettavuus, johon vaikuttavat alueen asiointisuunnat, liikennejärjestelyt sekä sähköisten tai liikkuvien palveluiden käyttö. 
  3. Palvelut kootaan eri toimialat ylittäviksi, monipuolisiksi palvelukeskuksiksi: Yhteistyötä maankäytön ja liikennesuunnittelun kanssa tiivistetään. 
  4. Valinnanvapaus ja monituottajamalli: Valinnanvapaus tuo yksityiset suoran valinnan palvelun tuottajat uusiksi sopimuskumppaneiksi, jolloin niiden tekemät ratkaisut sijoittumisesta otetaan huomioon palveluverkon suunnittelussa.
  5. Digitalisaation laajeneminen: Arvioidaan laajenemisen vaikutus tilatarpeisiin ja tietoliikenneyhteyksiin alueen sisällä.
  6. Palveluverkon ja tilojen optimointi: Arvioidaan tilojen käyttöaste, luodaan yhteiskäyttöä eri tuottajien välillä.  Arvioidaan mahdollisuudet yhteistyöhön eri tahojen kanssa alueen sisällä ja myös maakuntien välillä erityisesti maakuntien raja-alueilla.

Järjestäjä määrittää lisäksi palveluverkon palvelut jakamalla ne erilaisiin kokonaisuuksiin ja aluetasoihin, esimerkiksi lähi-, alue- ja maakuntapalveluihin. Lähipalvelut ovat kotiin tuotettavia tai kodin lähellä sijaitsevia lähipalveluita. Niissä korostuu palvelujen esteettömyys ja saavutettavuus eri kulkumuodoilla: kävely, pyöräily ja palvelujen ajallinen saatavuus. Esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvolat kuuluvat lähipalveluihin. 

Alue- tai seututason palvelut suunnataan laajemmalle asiakaspohjalle ja palvelujen integraatio on keskeisessä asemassa. Nämä palvelut sijoittuvat aluekeskuksiin ja hyvien liikenneyhteyksien solmukohtiin, esimerkiksi sote- tai hyvinvointikeskuksiin.

Maakunta- tai erityistason palvelut suunnataan laajalle väestöpohjalle, näitä ovat esimerkiksi sairaala- ja ensihoitopalvelut. Näistä palveluista osa järjestetään yhteistyöaluetasoisesti. Maakunnan vastuulla on muodostaa eritasoisista palveluista asiakkaalle toimiva palveluiden kokonaisuus, jossa yhteistyö eri toimijoiden kesken ja siirtyminen palvelusta toiseen toteutuu joustavasti palveluintegraation keinoin.

Maakunta vastaa palveluverkon kehittämisestä alueellaan ja voi ohjata tuottajia esimerkiksi sopimusehtojen, kriteerien ja korvausten avulla. Kuitenkin yhteistyöaluetasoisten palveluiden suunnittelu on yksittäisen maakunnan päätösvallan ulkopuolella. Myös suoran valinnan palvelujen tuottajat, jotka täyttävät maakunnan määrittämät kriteerit, voivat valinnanvapauden myötä itse määritellä, missä ne tuottavat palveluja. Suoran valinnan palveluja tuottavien toimijoiden verkosto voi muuttua nopeastikin, kun taas esimerkiksi keskitettyjen sairaalapalveluiden palveluverkko pysyy suhteellisen vakaana.

Maakunnan järjestämisroolissa korostuvat alueen väestön palvelutarvetietojen seuranta ja kyky ennakoida niissä tapahtuvat muutokset ottaen huomioon muut alueen palveluverkossa tapahtuvat muutokset. Järjestäjän tulee taata yhdenvertaiset palvelut asiakkaille jatkossa haastavasta ennakointitilanteesta huolimatta.  

Kansallinen tuki ja työkalut

Osiota täydennetään valmistelun edetessä.


Anna palautetta järjestämisen käsikirjasta