Muutoksessa-blogi

Julkinen ja yksityinen samalle viivalle

Kirsi Varhila Julkaisupäivä 13.11.2017 8.59 Blogit STM

Julkisen palveluntuottajan hankkiessa palveluja yksityiseltä tuottajalta on aina varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut ovat samanlaisille asiakkaille samantasoisia kuin vastaava kunnallinen toiminta. Kuntien ostopalveluissa ja erilaisissa ulkoistuksissa edellytetään siis samaa laatua kuin edellytetään omilta julkisilta tuottajilta. 

Keväällä perustuslakivaliokunnan lausunto valinnanvapauslaista oli yksiselitteinen. Julkisella vallalla on vastuu ihmisten perusoikeuksiin liittyvistä sosiaali- ja terveyspalveluista siten, että julkisen palvelujen järjestäjän pitää pystyä tuottamaan tarvittavat palvelut myös omana toimintana.

Tämä tarkoittaa sitä, että koko sosiaali- ja terveydenhuollon ulkoistaminen
yksityiselle palveluntuottajalle ei ole mahdollista.

Käytännössä kunnat ovat joissain tilanteissa muodostaneet yhteisyrityksiä yksityisten palveluntuottajien kanssa. Tällöin yrityksestä on yhtiön omistuspohjan perusteella syntynyt julkinen palveluntuottaja. Sen seurauksena julkista palveluntuottajaa koskevat säädökset koskevat myös yhtiötä. Sosiaalihuollon palveluissa on kuitenkin edelleen otettava huomioon se, että näistä palveluista voi päättää vain virkasuhteessa oleva laillistettu sosiaalihuollon ammattihenkilö. Myös terveydenhuollossa käytetään joissakin tilanteissa julkista valtaa. Yhtiömuotoisessa tai yksityisessä palvelutoiminnassa ei ole virkasuhteisia työntekijöitä.

Vuoden 2018 alussa tulee voimaan terveydenhuollon leikkaustoimintaa koskeva lakimuutos. Leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa edellyttävät leikkaukset pitää kokonaisuudessaan koota niihin keskussairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys. Sairaanhoitopiirissä on jatkossa vain yksi ympärivuorokautinen yhteispäivystys. Yliopistolliset sairaanhoitopiirit voivat kuitenkin tästä poiketen perustaa useamman kuin yhden yhteispäivystysyksikön.

Samaan aikaan tulee voimaan erikoissairaanhoidon keskittämisasetus. Asetuksessa säädetään valtakunnallisesti ja alueellisesti keskitettävistä hoidoista ja toimenpiteistä. Tiettyihin yhteispäivystäviin sairaaloihin keskitetään vaativimpia leikkauksia.  

Yksityisen erikoissairaanhoidon kiireetöntä leikkaustoimintaa koskevat yleiset edellytykset ja laatukriteerit valmistellaan tämän vuoden aikana yhteistyössä yksityisten ja julkisten palveluntuottajien kanssa. Säädösten on tarkoitus tulla voimaan ensi kesänä. Eli tässäkin suhteessa yksityinen ja julkinen palveluntuottaja ovat jatkossa ”samalla viivalla”, mitä usein on eri tahoilta vaadittu.           

Sekä suomalaiset että kansainväliset tutkimukset osoittavat, että pienissä yksiköissä tapahtuu keskimäärin enemmän potilasvahinkoja ja hoidon tulokset ovat huonompia. On toki hyvin toimivia ja laadukkaita pieniä yksiköitä. Kuitenkin keskimäärin esimerkiksi syöpäleikkaukset ja keinonivelleikkaukset onnistuvat paremmin suurissa yksiköissä. 

Tällä hetkellä monella julkisella toimijalla on eri laajuisia sopimuksia yksityisen yrityksen kanssa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta. Sopimukset on tehty aikana, jolloin terveydenhuoltolain asetusten vaatimuksia ei ollut julkisellakaan. Sopimusten purkaminen ei todennäköisesti ole helppoa. Sen sijaan uusissa sopimuksissa julkisen toimijan täytyy ottaa uudet määräykset huomioon. Maakunta- ja sote-uudistuksessa uudet maakunnat joutuvat kohtuuttoman tilanteen eteen, jos sote-tehtävien ja velvoitteiden siirtyminen maakuntien vastuulle sitoo niiden kädet vuosiksi tiukoilla sopimussanktioilla. 

On syytä ottaa huomioon, että samaan aikaan laajentuvaa
asiakkaiden valinnanvapautta ei voida sivuuttaa ulkoistussopimuksilla. 

Asiakkaalla on oikeus valita myös erikoissairaanhoidossa hoitopaikkansa. Haluamme turvata kaikille mahdollisuuden turvalliseen ja laadukkaaseen hoitoon silloin, kun tarve harvinaisempaan toimenpiteeseen sattuu omalle kohdalle. Monet vakavista sairauksista pystytään hoitamaan niihin erikoistuneissa sairaaloissa. Potilasturvallisuuden ja laadun vuoksi useat potilaat ovat valmiita matkustamaan vähän pidemmällekin, jotta saavat parhaimman mahdollisen tarjolla olevan hoidon. Tämä halutaan taata koko väestölle.

Kirsi Varhila
ylijohtaja
 

 

Kommentit
Lisää kommentti
Matias
Blogitekstissä todetaan yhteisyrityksistä puhuttaessa, että "Tällöin yrityksestä on yhtiön omistuspohjan perusteella syntynyt julkinen palveluntuottaja." Nähdäkseni lainsäädäntö ei kuitenkaan ota kantaa palvelujen julkisuuteen tai yksityisyyteen omistuspohjan vaan järjestämisvastuun perusteella.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain 4 §:n l momentin mukaan kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon
alaan kuuluvat tehtävät mm. hankkimalla palveluja yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on puolestaan todennut hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (StVM 40/2010 vp) seuraavaa: "Kunnalliseksi erikoissairaanhoidon toimintayksiköksi katsotaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan kunnallisen terveydenhuollon toimintayksikön vastuulääkärin alaisuudessa toimiva erikoissairaanhoidon yksikkö. Esimerkiksi silloin, kun kunta hankkii osan tai kaikki terveysasemapalvelut yksityiseltä palvelujen tuottajalta, ovat nämä palvelut valittavissa, kuten kunnan itse tuottamat palvelut, ja niihin sovelletaan asiakasmaksulain mukaisia maksuja."

Yhteisyhtiöt noudattavat osakeyhtiölain toimintaperiaatteita, ja osakkeilla voidaan käydä kauppaa normaaliin tapaan. Ei voi olla niin, että omistuspohjassa mahdollisesti tapahtuvat muutokset ratkaisisivat toiminnan julkisuuden.

Blogiteksti jatkuu: "Sen seurauksena julkista palveluntuottajaa koskevat säädökset koskevat myös yhtiötä." Yhteisyhtiöt ovat tyypillisesti nimenomaan yksityisiä palvelun tuottajia, mutta sopimusperusteisesti ne voivat tuottaa myös julkisen toimijan järjestämisvastuulla olevia palveluja. Mikäli julkista palvelua koskevat säännökset tulkitaan yhtiön toimintaan asti ulottuviksi, tämä perustuu järjestämisvastuuseen, ei yhtiön omistuspohjaan.

Yllä olevaa voidaan pitää saivarteluna. Kyse on kuitenkin merkittävistä periaatteellisista kysymyksistä, joissa palataan yksityisen ja julkisen toiminnan väliseen suhteeseen. Nykyistä lainsäädäntöä laadittaessa tuskin on osattu sijoittaa yhteisyrityksiä lainsäädännölliseen kehikkoon, ja siksi rajalinjoja on jouduttu hakemaan jälkikäteen. On hyvä, että toiminnan kriteerejä ja perusperiaatteita täsmennetään ja yhtenäistetään, mutta sitä varten juridisten lähtöasetelmien tulee olla kaikille osapuolille selvillä.

Matias Lahti
Hallintoylilääkäri, Jämsän kaupunki
Kirjoitettu 13.11.2017 11:14.
Kirsi Varhila
Kunnallisen toimijan ja yksityisen tekemiä sopimuksia kunnan järjestämisvastuulla olevien terveyspalvelujen tuottamisesta on erilaisia ja niitä tulee arvioida tapauksittain kussakin tilanteessa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain mukaan kunnan tai kuntayhtymän hankkiessa palveluja yksityiseltä palvelujen tuottajalta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta. Terveydenhuoltolaki sekä työnjakoa, keskittämistä ja päivystystä koskevat asetukset antavat kunnalliselle toiminnalle laatu- ja potilasturvallisuuskriteereitä. Näiden tulisi toteutua kuntalaisten käyttäessä kuntien järjestämiä terveydenhuollon palveluita. Esimerkiksi leikkaustoimintaan liittyy aina riskejä ja on tärkeää, että potilasturvallisuus on varmistettu.
Kirsi Varhila
Kirjoitettu 13.11.2017 14:22 vastauksena kirjoittajalle Matias.
Selaa blogin artikkeleita