Savuttomuuskoutsi antaa mielenterveyskuntoutujille apua tupakoinnin lopettamiseen

Sosiaali- ja terveysministeriö 13.4.2018 10.21
Uutinen
Savuttomuuskoutsi antaa mielenterveyskuntoutujille apua tupakoinnin lopettamiseen

Tupakointi ei tuo mielenterveyskuntoutujalle henkistä tukea, vaan riippuvuuden kierteen. Lopettamiseen tarvitaankin usein ulkopuolisen apua.

Heti herättyään Heidi Järvinen olisi ennen sytyttänyt ensimmäisen tupakan parvekkeellaan aamulla puoli seitsemältä. Ei enää. Järvinen on lopettanut, ja savuttomuuskoutsina hän auttaa mielenterveyskuntoutujia pääsemään irti tupakasta.

”Olen sairastanut vaikeaa masennusta ja ollut sairaalassa. Yritin monesti lopettaa tupakoinnin. Pelkäsin vieroitusoireita, mutta ne olivat aika vähäisiä ja nikotiinituotteet lievittivät”, Järvinen sanoo.

Hän kulkee vuonna 2018 savuttomuuskoutsina HUSin sairaaloissa kouluttamassa henkilöstöä hanketyöntekijänä toimivan apulaisosastohoitaja Maija Niemen kanssa. He tarjoavat hoitohenkilöstölle tietoa ja työkaluja, jotta potilaita voi kannustaa savuttomuuteen.

Hoidossa pitäisi nostaa esille tupakoinnin lopettamien tai edes vähentäminen.

”On hyvä kysyä, haluaako ihminen lopettaa, sillä jo se saa ajattelemaan asiaa”, savuttomuuskoutsi Järvinen sanoo.

Hoitohenkilöstö voi tarjota riippuvuustestejä ja nikotiinivieroitustuotteita.
”Tosin lääkärin pitää määrätä vieroitustuotteita, mutta ne ovat tärkeä tuki”, Niemi sanoo.

Tupakointi ei ole vain pieni paha!

Hoitohenkilöstö voi pitää tupakointia vähäisenä asiana, kun ihmisellä on paljon ongelmia.

”On sekakäyttäjä, jolla on skitsofrenia, c-hepatiitti ja vankilatuomio. Hän on asunnoton, lapset on otettu huostaan. Silloin tupakointi voi vaikuttaa pikkumurheelta”, Niemi kuvailee.

Heidi Järvinen (oik.) on savuttomuuskoutsi, joka yhdessä apulaisosastonhoitaja Maija Niemen kanssa auttaa mielenterveyskuntoutujia lopettamaan tupakoinnin. Aluksi kaksikko kulkee jakamassa tietoa ja työkaluja hoitohenkilöstölle HUS-alueella.

Silti tupakka ei ole mielenterveyskuntoutujalle vain pieni paha, ja pelkästään skitsofreniapotilaista 70–80 prosenttia polttaa.

”Tupakointi on merkittävä kuolleisuuden syy, ja lopettamisen tuki edistää potilaiden terveyttä ja hyvinvointia”, Niemi sanoo.

Järvinen kärsii fyysisen sairautensa takia kovista kivuista.

”Tupakoinnin lopettaminen auttoi saman tien, kivut vähenivät ja liikkuminen helpottui. Lopetin heinäkuussa ja elokuussa pääsin liikkumaan ilman rollaattoria”, hän sanoo.

Moni potilas tahtoo päästä irti tupakasta

Maija Niemi teki työpaikallaan HUSin HYKS Psykiatrian Opioidiriippuvuuspoliklinikalla kirjallisen kyselyn tupakointitavoista.

Potilailla on kaksoisdiagnoosi, huumeriippuvuus ja vakava mielenterveyshäiriö. Verrattuna muuhun väestöön potilaat tupakoivat paljon. Keskimäärin tupakointivuosia oli parikymmentä. Yksi vastaaja oli aloittanut 7-vuotiaana! Vastaajia oli 48, se on kattava otos.

Nikotiiniriippuvuustestin mukaan vahva tai erittäin vahva riippuvuus oli liki 80 prosentilla. Vain neljä oli yrittänyt lopettaa, mutta moni halusi irti tupakasta.

”Suuri osa tästäkin potilasryhmästä haluaa lopettaa ja noin puolet kokee kyselyn mukaan saavansa siihen läheisiltään tukea”, Niemi sanoo.

Savuttomuuskoutsi korostaa, että lopettaminen tuo onnistumisen kokemuksen.

”Osalla mielenterveyskuntoutujista on useita riippuvuuksia. Jos pääsee tupakasta, saa voimia päästä muustakin”, sanoo Järvinen. Hän ei ole kärsinyt päihdeongelmasta, mutta näki nuorena, kuinka tupakointi joillakin nuorilla johti kannabiksen käyttöön.

Tupakointi ei vie ahdistusta

Järvisen mukaan monella tupakoitsijalla on ajatus, että tupakoinnista saa henkistä tukea. Niemen mukaan hoitoalallakin on vääriä käsityksiä tupakoinnin vaikutuksista.

”Jotkut olettavat, että potilaiden aggressiivisuus tai levottomuus lisääntyy ilman tupakkaa, vaikka tutkimusten mukaan se on päinvastoin. Tupakka ei rauhoita, vaan jatkuva kierre, nikotiinin himo ja sitten helpotus, voi lisätä ahdistuneisuutta”, hän sanoo.

Sairaalassa potilailla on usein tylsää, siksi moni tupakoi paljon. Niemen mukaan  tylsyydelle pitää tehdä jotakin sen sijaan, että vain hyväksytään tupakointi. Niemi tai Järvinen ei silti kannata pakkokeinoja tupakoinnin rajoittamiseksi hoidossa.

”Jos tupakointiani olisi yritetty rajoittaa osastolla, olisin älähtänyt. On eri asia, jos olisi kannustettu tai pistetty kysymällä miettimään”, Järvinen sanoo.

Niemi tarkasteli HYKS Päihdepsykiatrian klinikan yksiköissä muutaman päivän otoksena tupakkaan liittyviä kirjauksia. Potilaan tukemisesta tupakoinnin vähentämiseen tai lopettamiseen ei oltu kirjattu mitään. Sen sijaan oli riitaa tupakkaparvekkeella ja merkintöjä, että äiti toi tupakkaa.   

Tupakointi on talouskysymyskin, ja pienituloinen voi joutua valitsemaan, ostaako ruokaa tai savukkeita.

Lopettamista voi joutua yrittämään uudelleen  

”Ennen tupakointi hallitsi tekemisiäni, kun piti ennakoida, että pääsee polttamaan. Nyt on kevyt olo, kun ei enää ole riippuvuutta”, savuttomuuskoutsi Heidi Järvinen sanoo.

Moni tupakoitsija yrittää lopettaa ja sortuu.

”Ymmärrän todella hyvin ihmisiä, jotka polttavat. Ei se mene niin, että ota vain itseäsi niskasta kiinni”, Järvinen huomauttaa.    

Hänestä on mielekästä vapaaehtoistyötä tukea ihmisiä lopettamaan.

”Jatkossa haluan tavata suoraan potilaita, mutta on tärkeää ensin työskennellä henkilöstön kanssa”, Järvinen sanoo.

Apualaisosastohoitaja Niemikin on entinen tupakoitsija. Hänestä on tärkeää, että henkilöstökin pyrkii savuttomuuteen.

”Jos sauhuttelee nurkan takana valkea takki päällä, se tuskin lisää uskottavuutta”, Niemi sanoo.

Mielenterveyskuntoutujan tupakoinnin hiljainen hyväksyntä hoidossa on luonteeltaan syrjivää.

”Muualla yhteiskunnassa tupakointia pidetään tutkimusten mukaan jo nolona ja vanhanaikaisena. Suomessa nuorison tupakointi on vuosia vähentynyt. Miksi mielenterveyskuntoutujien pitäisi olla jokin muinaisjäänne. Heillekin tulee tarjota toivoa, että tupakoinnin voi lopettaa”, Niemi sanoo.

”Jo riippuvuus itsessään syrjäyttää ihmistä”, Järvinen sanoo.

Teksti: Tiina Torppa
Kuvat: Kimmo Brandt  / Compic


Mistä on kyse?

Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien tupakoinnin lopettamisen tukeminen on osa hallituksen kärkihanketta, jonka tavoitteena on edistää terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentää eriarvoisuutta.

Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa hankkeessa on mukana 11 sairaanhoitopiiriä, A-klinikkasäätiö, Kuntoutussäätiö ja Mielenterveyden keskusliitto. Hanketta koordinoi Filha ry.

Lue lisää Filhan koordinoimasta hankkeesta

Lue lisää hallituksen kärkihankkeesta